Tämä maa on puolillaan rikkaita eläkeläisiä, jotka panttaavat omaisuuttaan huonosti tuottavilla säästötileillä. Samaan aikaan heidän yliopistossa opiskeleva pojantyttärensä joutuu lähipuodissa tekemään päivittäin valintoja makaronien ja hernekeiton välillä. Puhumattakaan siitä loputtomasta laskelmoinnista, riittääkö opintotuki seuraavan kuun vuokraan vai ei.
Hyvät sukulaiset ja ihmiset, joilla on kymmeniä ja satoja tuhansia euroja ylimääräistä rahaa. Ohjatkaa rahanne omien sukulaisten ja läheisten välttämättömiin tarpeisiin, ennemmin kuin ahneille pankeille. Ei niitä rahoja kukaan saa mukaansa. Ja jos katsotaan normaalia perimisjärjestystä, on se vanhanaikainen. Nykyään kun vanha ihminen kuolee, hänen lapsensa ovat jo ehtineet ansaita itselleen oman materiaalisen elämän. Eivät he tarvitse perintöä läheskään niin paljon kuin lapsenlapset. Lapsenlapset elävät kovassa ja kilpailukeskeisessä maailmassa, jossa on usein aloitettava tyhjästä. Tyhjästä aloittaminen on tänä päivänä aivan toinen asia kuin sodan jälkeen. Sotien jälkeen ei ollut byrokratiaa, joka estää yksilön etenemisen työelämässä ja henkilökohtaisessa elämässä. Nyt byrokratia on olemassa ja se aiheuttaa lukuisten hyvien ja taitavien nuorten syrjäytymisen.
Isovanhemmat, sijoittakaa rahanne ostamalla lastenlapsille asuntoja, autoja, vaatteita ja ruokaa. Nuoren ihmisen eteneminen on kiinni ennen kaikkea taloudellisista olosuhteista. Jos haluatte omalle suvullenne lupaavan tulevaisuuden, sijoittakaa lastenlapsiinne. Tämä on vain minun näkemykseni, olen nähnyt miten se toimii. Haluatko kuulla esimerkin?
Kaverini pääsi opiskelemaan uuteen kaupunkiin ja sai sieltä vuokra-asunnon. Vuokra oli niin suuri, että hyvä kun Kelan etuudet juuri ja juuri riittivät. Kaveri joutui käymään töissä opiskelun ohessa pystyäkseen maksamaan juoksevat menot. Siksi hänen opintonsa hidastuivat ja opiskelumotivaatio laski. Hän alkoi olla henkisesti lopussa, kun isoisä päätti auttaa. Hän sijoitti rahojaan ostamalla yksiön keskikaupungilta ja päästi lapsenlapsensa sinne asumaan. Elämä helpottui, kaverilla oli taas aikaa opiskella ja hän valmistui aikataulussa. Hän jaksoi ja päätti vielä jatkaa opintojaan, jotta saisi aikanaan hyväpalkkaisen työpaikan. Tämä kaikki reilujen isovanhempien ansiosta.
Minä en ole esimerkkitapaus. Isovanhemmillani on rahaa vaikka yhden kerrostalon ostamiseen, mutta kaikki mitä saan on kaksikymmentä euroa kerran vuodessa syntymäpäivälahjaksi. Joululahjoja ei tule ollenkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, miten isovanhempieni jälkeen käy. Kun rahat menevät alkoholisoituneelle isälleni, hän tuhlaa kaikki, ja minulle ei jää mitään. Jos velkaa voisi periä, niin sellainen perintö minulle ehkä voisi ropsahtaa. Maailma on julma, ja ihmiset sen mukana.
Hyvät sukulaiset ja ihmiset, joilla on kymmeniä ja satoja tuhansia euroja ylimääräistä rahaa. Ohjatkaa rahanne omien sukulaisten ja läheisten välttämättömiin tarpeisiin, ennemmin kuin ahneille pankeille. Ei niitä rahoja kukaan saa mukaansa. Ja jos katsotaan normaalia perimisjärjestystä, on se vanhanaikainen. Nykyään kun vanha ihminen kuolee, hänen lapsensa ovat jo ehtineet ansaita itselleen oman materiaalisen elämän. Eivät he tarvitse perintöä läheskään niin paljon kuin lapsenlapset. Lapsenlapset elävät kovassa ja kilpailukeskeisessä maailmassa, jossa on usein aloitettava tyhjästä. Tyhjästä aloittaminen on tänä päivänä aivan toinen asia kuin sodan jälkeen. Sotien jälkeen ei ollut byrokratiaa, joka estää yksilön etenemisen työelämässä ja henkilökohtaisessa elämässä. Nyt byrokratia on olemassa ja se aiheuttaa lukuisten hyvien ja taitavien nuorten syrjäytymisen.
Isovanhemmat, sijoittakaa rahanne ostamalla lastenlapsille asuntoja, autoja, vaatteita ja ruokaa. Nuoren ihmisen eteneminen on kiinni ennen kaikkea taloudellisista olosuhteista. Jos haluatte omalle suvullenne lupaavan tulevaisuuden, sijoittakaa lastenlapsiinne. Tämä on vain minun näkemykseni, olen nähnyt miten se toimii. Haluatko kuulla esimerkin?
Kaverini pääsi opiskelemaan uuteen kaupunkiin ja sai sieltä vuokra-asunnon. Vuokra oli niin suuri, että hyvä kun Kelan etuudet juuri ja juuri riittivät. Kaveri joutui käymään töissä opiskelun ohessa pystyäkseen maksamaan juoksevat menot. Siksi hänen opintonsa hidastuivat ja opiskelumotivaatio laski. Hän alkoi olla henkisesti lopussa, kun isoisä päätti auttaa. Hän sijoitti rahojaan ostamalla yksiön keskikaupungilta ja päästi lapsenlapsensa sinne asumaan. Elämä helpottui, kaverilla oli taas aikaa opiskella ja hän valmistui aikataulussa. Hän jaksoi ja päätti vielä jatkaa opintojaan, jotta saisi aikanaan hyväpalkkaisen työpaikan. Tämä kaikki reilujen isovanhempien ansiosta.
Minä en ole esimerkkitapaus. Isovanhemmillani on rahaa vaikka yhden kerrostalon ostamiseen, mutta kaikki mitä saan on kaksikymmentä euroa kerran vuodessa syntymäpäivälahjaksi. Joululahjoja ei tule ollenkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, miten isovanhempieni jälkeen käy. Kun rahat menevät alkoholisoituneelle isälleni, hän tuhlaa kaikki, ja minulle ei jää mitään. Jos velkaa voisi periä, niin sellainen perintö minulle ehkä voisi ropsahtaa. Maailma on julma, ja ihmiset sen mukana.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä olen jossain määrin antanut, uuteen autoon ja kysellyt tarpeita.
Olen myös yrittänyt selvittää kaksi asiaa.
Tositarpeeseen pitää pyytää, vaikka yöllä.
Mutta kovin antelias en ole, koska vanhana tietää että kulutus ja tarpeet nousee ja mikään raha ei riitä.
Ei ole kovalla työllä ja kymmenien vuosien säästöillä hankittua pottia sopivaa antaa päivän kulutukseen.
Kuten keskustelun aloittaja sanoi; "vanhukset" voivat ostaa itselleen yksiön jälkikasvun opiskelupaikkakunnalta, jos säästöjä lojuu tilillä. Jälkikasvu maksaa vastikkeen ja asuu siinä kunnes valmistuu koulusta.
Valmistumisen jälkeen "vanhuksilla" on omissa nimissään sijoitusyksiö jonka arvo on noussut 3-10% / vuosi ja jonka he voivat nyt joko myydä tai pistää vuokralle. Parempi tuotto kuin säästötilillä ja rahasta on perheelle hyötyä. Omaisuus ei silti katoa käsistä hurlumhei hommiin.
Ei se yksiö niin kovin kannattava ole.
Ja vaikka hinta nousee niin ei sitä heti saa myytyä, huomaa että voi tulla muuttovaiheissa useita tuottamattomia ja/tai kahteen paikkaan maksettuja kuukausia.
Hinta "nousee" jatkuvasti vain harvoilla paikkakunnilla ja niissäkin vain keskeisillä paikoilla. Nyt ovat hinnat korkeimmillaan. Minullakin on asuntoja ja yksiöitä ollut jo 35 vuotta vuokrattuna.
Yksi hyvä esim. on yhdestä keskustayksiöstä, jonka aion myydä ensi keväänä, jonka olen omistanut 15 vuotta. Sen hinta on ollut 360 000 mk - 180 000 mk, minä maksoin 230 000 mk. 15 vuoden odotuksen jälkeen aion saada sen mitä olen maksanut.
Vieraalta paikkakunnalta ei kannata ostaa opiskelijalle asuntoa, mietipä kuinka suuri vaiva on se vuokrata ja valvoa, korjata jne.
Jos antaa vieraan tapetoida, menee monta kuukautta tulot miinukselle ja vuosituottokin jää 2 %.
Harvoin saa sellaisia opiskelijoitakin välitysliikkeen kautta että ovat koko opiskeluajan samassa asunnossa.
Kyllä saa paremman tuoton kun antaa maata pankkitilillä ja keräilee pulloja, niitä voi kerätä silloin kuin huvittaa, jos on vuokralaisia ja he lähtevät pitää toimia nopeasti jotta saa uudet kunnolliset.
Ja opiskelijan elämäkin on lyhytjänteistä. Asuntoa ei kannata ostaa 2-3 vuoden tähtäimellä, siis ei kannata, vaikka rikkaat ostaa vaikka vuodeksi.
Kaikki asiat ovat monimutkaisia ja oikean vastauksen näkee vasta vuosien kuluttua, jos se on silloin kielteinen se ”potuttaa” enemmän kuin varman päälle pelaaminen ja ne vuokrien maksamiset.
Ensimmäinen kirjoitus oli hyvä. Ja tätä politiikkaa toteutan itsekin, mitä turhia maksatan lapsellani perintöveroja jo kertaalleen verotetusta rahasta. Avustan häntä ; ostelen vaatteita, kodinkoneita, matkoja, ruokakassin silloin tällöin, käymme illallisella ravintolassa, tilaan lehtiä,maksan puhelinlaskut. Niin sitä omaisuutta hiljalleen siirtyy tyttärelleni ilman perintöveroa. parempi nauttia yhdessä tyttären kanssa eläessä , kuin kitua yksin koko elämä.
Niin se monella menee meillä ei.
Ensimmäinen suku säästää, seuraava säilyttää ja kolmas kuluttaa vähitellen ne vuosien säästöt.
Meillä ei ole annetu rahaa kulutukseen, koska siinä ei ole rajoja. Kun nuoret saa helpolla he jopa alkavat pelaamaan rahapelejä ja jopa kokeilemaan "aineita".
Tietysti kaikilla on ostettu 25 000 € arvoiset autot jotka ovat kaikki valmistettu tällä vuosituhannella ja joissa on ilmastointi.
Mutta niissä ei ole tummennettuja ikkunoita eikä muitakaan vastaavia aikuisten leluja.
Tarpeeseen annamme, mutta muut olemme säästäneet yhteiselle tilille johon lapsetkin ovat säästäneet ja joka säilytetään asunnon ostoon. Lapset säästävät samalle tilille jotta verottaja menee täysin sekaisin rahoistamme.
(kaikki lapset säästää saman summan ja jokainen omistaa tilistä 1/3 ja jos ottaa, pitää ottaa se kolmasosa ja jäljelläolevat omistavat tilin puoliksi. Jne.
Meidän mielestä rahaa tarvitaan vielä 28 vuotiaana ja yli 30 vuotiaana enemmän ja suuremmissa poteissa.
Niin kaikki keinot kannattaa käyttää ja ainakin pienissä summissa on se hyvä puoli että, ne kivasti sekoittuu omien menojen sekaan, mutta silläkin keinolla saa useamman tonnin vuodessa siirrettyä lapsille, joiden omat rahat jää sitten säästöön tai vaikka asunnon ostoon.
siirrettyä lapsille, joiden omat rahat jää sitten säästöön tai vaikka asunnon ostoon.
-----------------------------------
En tunne kyllä ylläolevi vaihtoehtoja enää käytännössä, 1960-1970 luvulle asti niitä oli kuten minäkin sain.
Nyt on
kännykät, puhelinlaskut ovat kymmenkertaistuneet,
tietokoneet,
paremmat autot (silloin yleisesti opiskelijat ajoivat 10 vuotta vanhoilla, nykyään 1-4 vuotta vanhoilla, turvallisuuden vuoksi,
alkoholi, silloin juotiin vain 25 % nykytasosta,
kalliimmat vaatteet,
ym. joten jos nuori saa rahaa niin suurin osa menee nousevan kulutuksen mukana taivaan tuuliin.
Toiseksi nykyään vaikka on korko pieni, on asunnon hankkiminen paljon vaikeampaa. Syy silloin nousi palkatkin 10-20 % vuodessa ja muutoman vuoden lainaa maksaessa voi maksaa vuoden lyhennykset viikon palkalla.
Anteeksi, mutta en kyllä ymmärtänyt mikä oli kirjoituksesi pointti. Kaikenlaisia järjestelyjä kannattaa miettiä. Ei sekään ihan mukava ylläri ole jos vanhemmiltaan saa perinnöksi vaikka mijoonien kiinteistön ja joutuu ottamaan miljoonia velkaa, että saa perintöveron maksettua. Sellainen ei ole minulla tavoittena.
En vain ymmärtänyt miksi ansaitset isovanhempiesi varat paremmin kuin alkoholisoitunut isäsi?
Sitäkö mieltä Sinä olet, että kaikki raha tässä maailmassa ansaitaan?
Nykyään, tässä päivässä, on vallalla yksilöjen välinen raaka kilpailu. Se ei tunne yhteistä hyvinvointia eikä yhteisvastuuta. Siinä kilpailussa on jo yhtä paljon häviäjiä kuin voittajia. Millä häviäjät elävät? Millä?
Rahaa tehdään pörssiosakkeista, tuottoisista isoista kiinteistökaupoista, menestyneistä perhefirmoista, ja niin edelleen. Yhä pienempi osa näistä varoista on hiellä ja tuskalla ansaittua. Yhä suurempi osa näistä varoista on alkupääomalle hyvällä suunnittelulla saatu maksimaalinen lopputulos. Ei ennalta määritelty ansaittava hyvä.
Olisiko henkilökohtaisen varojenkäytön kannalta viisaampaa sijoittaa alkoholijuomaan vai asuntoon ja koulutukseen? Sen Sinä voit päätellä itse.
"Rahaa tehdään pörssiosakkeista, tuottoisista isoista kiinteistökaupoista, menestyneistä perhefirmoista, ja niin edelleen. Yhä pienempi osa näistä varoista on hiellä ja tuskalla ansaittua."
Eikö tämä muka ole hikeä ja tuskaa vaativaa toimintaa, ei se raha sieltä automaattisesti tipahda. Olen nähnyt kuinka monet automaattisesti rahaa saaneet ovat niistä myös päässeet helposti ja nopeasti eroon. Vaurastumiseen tarvitaan aina joko onnea tai "hikeä".
Häviäjät eivät ole uurastaneet tarpeeksi ahkerasti tai sitten ei ole ollut muitakaan lahjoja joilla varallisuutta saisi.