Suolikaasukysymys

Muualta lainattua, mutta tuotu tälle palstalle, jotta saadaan kunnollisia persukannanottoja asiaan.

Puhun nyt erittäin arkaluontoisesta asiasta ja siksi joudunkin käyttämään pseudonyymiä Virtanen. Toimin Turku Energiassa hankintapäällikön virassa. Eräänä päivänä valmistellessani hankintasuunnitelmaa työhuoneessani virkapuhelimeni soi.

-Turku Energia, hankintapäällikkö Virtanen.

-Ostakaa suolikaasua. Ruts.

Vaikka istuinkin tukevasti tuolillani, olin silti pudota perseelleni. Mitä ihmeen sairasta pilaa tämä oikein on? Pilasoitto varmaan. Vedin syvään henkeä ja puhuin rauhallisesti parhaalla virkaäänelläni.

-Anteeksi vain, mutta meillä ovat nyt voimassa pitkäaikaiset sopimukset luotettavien energiaraaka-aineiden toimittajien kanssa. Emme siis osta suolikaasua, kiitos vain.

-Ostakaa suolikaasua. Ruts. Mässyn mässyn. Edulliseen hintaan.

-Kuten jo sanoin, emme osta! Ettekö usko?

-Tarjoamme myös lakaisukonepalveluita. Ruts. Mässyn mässyn.

Linjan toisessa päässä oleva jankuttava tylsimys alkoi ottamaan aivoon ja pahasti. Lyijykynä kädessäni napsahti poikki ja tunsin, kuinka kämmenestäni alkoi norumaan ohut verivana vaimoni tänään silittämälle valkoiselle kauluspaidalleni.

-Ensinnäkin, emme osta! Toisekseen, olemme energia-alan yritys ja EMME TODELLAKAAN vastaa kaupungin katualueiden puhtaanapidosta! Olette soittaneet aivan väärään paikkaan! Kolmanneksi, kuka ihme te olette?

-Sillä ei ole merkitystä. Ruts.

Uskomaton mässyttävä tylsämielinen idioottitörkimys. Ei esittele itseään, jankuttaa varmaan ruoka suussa.

-No vaikka olisinkin aikeissa ostaa, niin en ainakaan laiseltanne typerykseltä joka ei suo esitellä itseään ja mitä ilmeisimmin puhuu vielä ruoka suussa! Teiltä en ostaisi edes kusella täytettyä vanhaa jatsarisaapasta! Mitä te syötte siellä?!

-Lidlin salamia. Ruts.

-Eiköhän tämä puhelu ollut sitten tässä.

-TEITÄ RANGAISTAAN! Ruts.

Kihisin kiukusta. Työpaperini olivat sotkeutuneet vereen. Päätin sanoa ääliölle suorat sanat.

-Kuka hel-vet-ti te nimetön kumipää uuvatti oikein luulette olevanne, häh? Ensin te tylsimys yritätte myydä minulle purkitettua pierua! Lakaisukoneitakin tyrkytätte! Kaiken kukkuraksi mylvitte vielä rankaisevanne minua työni tekemisestä! Suksikaa suolle!

-Avatkaa sälekaihtimet, katsokaa ulos ikkunasta. Mitä näette? Ruts.

Avasin työhuoneeni sälekaihtimet ja katsoin. Suuni loksahti auki ja minulta oli päästä silkasta kauhusta paska Dressmannin housuun. Kadulla ajoi jonossa kolme turpeanaamaisten menninkäisten kuljettamaa ruskeaa lakaisukonetta. Minkä ihmeen vaarallisen hullun kanssa olinkaan tekemisissä? Pakkohan se oli saada leppymään ja äkkiä. Muuten kävisi huonosti.

-Ko-kolme ru-ru-ruskeaa lakaisukonetta. Anteeksi että kiivastuin. Ehkä voisimme päästä sopimukseen? Pyydän, alkää suuttuko. Oletteko te vielä siellä?

-Ruts.

Kesti pitkä piinallinen hiljainen tovi.

-Tehkää isänmaallinen valinta. Huomenna lakaisukone tulee tuomaan teille valmiiksitäytetyn sopimuksen. Allekirjoitatte sen. Ruts.

Salaperäinen soittaja katkaisi puhelun.

Arvoisat isänmaalliset! Miten minun pitäisi menetellä? Pitäisikö minun taipua kiristyksen edessä? Ilmoittaa esimiehelleni? Ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin, suojelupoliisiin tai muualle?

Ja ennen kaikkea, kenen kanssa olen joutunut tekemisiin?