Että viime keskustelustamme minulle ei jäänyt käteen mitään sellaista, ettäkö tohtisin suorilta ottaa yhteyttä. Vähän melkein niinkuin päinvastoin, ymmärrät varmaan. Tilanne jäänee venymään kuin kuminauha ja se tottakai surettaa. Onneksi täällä voi kaipailla niin paljon kuin sielu sietää.
Kyl se on niin
kelasin_niin
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minä kyllä uskallan ottaa yhteyttä jos niikseen tulee, olen vahva persoona siinä mielessä...
Hyvä juttu sinulle, ongi sitten ne tietosi sieltä irl:stä
Itsepä tulkintasi teet ja sen päätöksen kanssa elät. Aika menee siihen, että yrittää etsiä ja tulkita, sen sijaan että ottaisi riskin ja esittäisi asiansa.
Olet oikeassa, ainakin osittain. En siitä etsimisestä tiedä, ehkä vaan karsin ylimääräiset haaveet. Täällähän vain kaivataan.
Tarkoitin etsimisellä rivien välistä kaivelua irl. Ite en ole spontaani rivienvälikertoja, enkä myöskään lukija, joten osaisinko kertoa kiinnostukseni sanomatta sitä suoraan, en oikein usko. Että voi sitä raukkaa joka yrittää minun selvityksistäni rivien välistä jotain löytää :) suora puhe
Suoraa puhetta kannatan minäkin. Rivienvälien lukeminen ottaa voimille ja väärinymmärrykset o lähes taattuja.
Mutta totean että kyllä asioiden suoraan sanominen on paha rasti. Oon melkein pökertynyt siinäkin vaiheessa, kun olen edes yrittänyt jotain pientä kysyä. En muista hengittää..silmissä pimenee :)
No onhan se jännittävää, mutta jos on yhtään ihmisen kanssa jutellut niin voi päätellä miten se sen ottaa.
Puhuttiinko me kuminauhasta?
Ei, se oli vertauskuva vain.
Missäpäin maata tämä keskustelu tapahtui?
LänsiSuomi
Onko sulla punertavat hiukset?
Koska keskustelimme viimeksi?
Torstaina käytiin lyhyt keskustelu.
Ei ole.
Paha näin naisena sanoa sen miehen puolesta mitään:)
Okei sitten en ole oikea.
No en mä mitään esteitä kyllä laittanut eteen. Päinvastoin. Yritin pitää yllä, vaikka vähän kömpelöstikin, sellaisia puheenaiheita, joista olisi päässyt rakentamaan aasinsiltaa vapaa-ajan puolelle. Yritin vain olla tyrkyttämättä itseäni, ettei olisi liian kiusallista sinulle.
Voi että, itsensä tyrkyttämättä jättämisen ymmärrän täysin kyllä. En minäkään sellaista halua harrastaa. Meidän keskustelu oli myös ihan vapaamuotoistakin, mutta oli siinä "jotain" muitakin juttuja.
Pirun vaikeaa tämä rakastuminen silloin, kun kyseessä on sellainen ihminen josta pitää muutenkin kovasti, eikä halua työntää häntä pois elämästä kokonaan.
En ymmärrä kirjoittamaasi, tai ehkä ymmärränkin. Et siis ole kertonut tunteitasi, mutta olette tekemisissä? Vai haluatko pitää hänet edes ajatuksen tasolla omanasi?
Joo, sori. Tänne tulee välillä kirjoitettua vähän huolimattomasti ja kommentit voi ymmärtää monellakin lailla.
Mutta siis:
Olemme tekemisissä päivittäin(normaalisti päivittäin, mutta nyt ei vähään aikaan ja mulla on niin kova ikävä, että välillä pitää käydä asia tänne huutamassa) ja musta alkoi pikkuhiljaa tuntumaan, että mä tosiaan tykkään tästä ihmisestä ja musta oli tosi mukavaa olla hänen kanssaan. Tuntui, että hän on ihan suorastaan paras kaveri ja olisi mukava hengailla hänen kanssaan enemmänkin. Mutta sitten huomasin, että sydän oli pikkuhiljaa kehitellyt tunteita ja olin vaivihkaan rakastunut häneen.
Jossain vaiheessa tunteet olivat kasvaneet niin painaviksi, että ne eräänä päivänä vain pullahtivat pihalle ja möläytin asian. Onneksi en säikäyttänyt häntä.
En kuvittele hänen rakastavan minua, mutta haluan olla edes ystävä jatkossakin ja siksi varon näyttämästä tunteitani yhtään enempää, kuin on pakko.