Onko kukaan sairastunut aivoverenvuotoon? Leikattiinko sinut ja miten olet toipunut?
Onko ketään ketä ei ole leikattu kuinka olet toipunut? Kertokaa omista tai läheistenne kokemuksista? Kiitos!
Onko ketään ketä ei ole leikattu kuinka olet toipunut? Kertokaa omista tai läheistenne kokemuksista? Kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pelkäätkö verisuonen katkeamista? Suotta sä semmosii pelkäät..ne nimittäin eivät varoittele yhtikäs mitenkään kun semmonen kohalle tulee..kenties jotain huminaa ja painetta päässä ja hitonmoinen päänsärky niskakipuineen. Mutta voi tulla ihan terveellekkin ihmiselle. Multa faija kuoli seisovilta jaloiltaan eikä tajuihinsa tullut. Muutaman tunnin oli tajuttomana ja sitten jätti tän maailman. Voit tietysti käydä pään TT-kuvissa sairaalassa. Sellaseen pääsee jos kaksi tai useampi sukulainen on sairastanut tätä. Varmuuden vuoksi mutta nekään ei anna täyttä varmuutta kun suonet katkeilee nii ne katkeilee, emmekä me sille voi mitään. Sääli!!
Hei Mikko!
Suosittelen sinulle, että menet kuvauksiin, niin pääset pelosta. Meidän suvussa on vahvasti tämä perinnöllisyys ja lasten päät on kuvattu, koska heillä on esiintynyt päänsärkyä. Oireet, jos on pullistuma puhjennut on ollu läheiselläni seuraavat; usein toistuvia repiviä päänsärkyjä, migreeniä muistuttavat kohtaukset, niskajäykkyys ja kuume.
Taija
Olen sairastanut aivoverenvuodon joulun alla 2000, eli siis vähän yli vuosi sitten. Syynä vuotoon oli aneurysma, eli versuonen pullistuma, joka alkoi vuotaa. Vuotokohta oli pään oikealla puolella. Vuotokohta eristettiin leikkauksessa muusta aivojen verenkierrosta ja magneettikuvauksessa todettiin, että muita aneurysmoja ei ole. Riski uusintavuodolle on siis todennäköisesti vähäinen. Olen ollut sairaslomalla vuoden 2001 ja palailen nyt vähitellen takaisin töihin.
Reikapaa
Ei siis TT-kuvaan mennä, jos epäillään synnynnäistä aneurysmaa, vaan aivoverisuonten magneettiangiografiaan! Ja se näyttää lähes 100%:sti tilanteen, onko pullistumia vai ei. Jos siis MRA eli magneettiangiografia on OK, eivät ne suonet katkeile siitä noin vaan, koska pullistumaa ei ollut. Tosin osa aivoverenvuodoista (suurin osa) eivät ole näitä kyseisiä lukinkalvon alaisia, aneurysman aiheuttamia, vuotoja, vaan kovankalvon alaisia vuotoja, jotka voivat aiheutua mm. iskusta päähän, verenpainetaudin tuloksena ym. ym. Ovat vanhemman väestön tauti.Näin ollen nuorilla ei ole suurtakaan mahdollisuutta niihin, eikä tosin noihin lukinkalvon alaisiinkaan, sillä ovathan nekin suht harvinaisia.
Mikko - jos todella pelkäät sitä, että onko kallosi sisällä puhkeamaton aneurysma (etkä saa neurologilta lähetettä MRA:han), voit mennä kuvaukseen myös yksityisesti. Silloin KELA ei korvaa mitään, mutta ainakin saat mielenrauhan. Kuvaus maksaa yli 3000 mk ja niitä ilman lähetettä tehdään ainakin Helsingissä Magneettimehiläisessä. Kuvaus on kivuton ja kestää vajaa 30 min.
T: asiantuntija
Miten sulla oireili se aneurysma vai miten kaikki tapahtui? Oliko särky kauhea eli ihan erilainen kuin sulla koskaan ennen on ollut?
Onko sulla perheessä/suvussa muilla ollut?
Tsemppiä sulle tästä eteenpäin !!! :)
Tuli vain illalla semmoinen pistävän tuntuinen päänkipu. Ei mikään kauhea särky, melkein tavallinen päänkipu. Piti mennä nukkumaan. Aamulla sitten mieheni havaitsi minun nukkuvan pitkään, ja kun menin vessaan, en ilmeisesti nähnyt hyvin koska haparoin seiniä. Mieheni soitti palvelevaan terveysnumeroon ja sieltä kehotettiin tilaamaan ambulanssi. Ambulanssimiehillä oli kuulemma ollut kova työ saada minut kyytiin, koska olin ollut pontevasti sitä mieltä, että en lähde koska ei minua mikään vaivaa. Itse en muista näistä tapahtumista mitään.
Meillä on kuulemma ollut aneyrusma eräillä isän puolen kaukaisilla sukulaisilla (2, serkku ja hänen poikansa), jotka ovat molemmat siihen kuolleet jo yli 10 vuotta sitten. Muita sukulaisia ei ole tiedossani.
Nykyisin meillä kaikilla on hyvä tilanne siinä suhteessa, että aivoverenvuodon tärkein hoito, aivokirurgia, on kehittynyt pitkälle. Todennäköisesti minäkin olisin jo manan majoilla ilman nykyistä aivokirurgiaa. Kuulin myös, että minut leikannut kirurgi on todella taitava työssään.
Sen olen oppinut, että tällaisia asioita ei kannata ruveta pelkäämään ja kuuristelemaan.
Ajattelepa vaikka seuraavaa: elät pitkään. Olet kuitenkin lähes joka päivä pelännyt jotakin sairaskohtausta tai muuta kuoleman aiheuttavaa mörköä, joten et ole juurikaan voinut nauttia elämästäsi. Tämä on sellainen murheellinen kohtalo, jota en toivoisi kenellekään. Yritetään kaikki rakastaa toisiamme ja elää tässä ja nyt. Ei se tietenkään helppoa ole sekään, mutta yritetään pontevasti kuitenkin.
Ja vielä: itse en tajunnut tilaani, koska olin koko ajan tajuttomana. Suurimman senhetkisen pelon ja surun joutuivat läpikäymään mieheni, tyttäreni, äitini ja sisareni, joilta kuulemma meni joulunaikainen yöuni ym...
Sairauteeni liittyy myös paljon positiivista, joskus tuntuu että olen saanut enemmän kuin menettänyt. Ihmiset ovat alkaneet osoittaa tunteitaan ja jopa kiintymystään minua kohtaan. Itsekin ole tullut paljon pehmommaksi kuin ennen sairastumistani.
..kanssa tuollaista aivoverenvuotoa. Kaamea ajatus että lähtö voi tulla noin vain yllättäen kun joku suoni napsahtaa päässä. Suvussa molemmilla isoisillä on ollut lievä aivoverenvuoto,mutta tosin vasta lähempänä 80-ikävuotta. Vieläköhän tiede mun aikana löytää "ikuisen nuoruuden lähteen"? Mussa ei oo miestä kohtaan tieni päätä!!
Minä sairastin lukinkalvon alaisen verenvuodon 11 vuotta sitten. Minulla on myös polykystinen munuaissairaus johon liittyy aneurysmariski.
Minut leikattiin aikoinaan töölössä ja vuotokohta suljettiin "klipsillä" ja toipuminen kesti kauan. Yrittäessäni palata työelämään sain surukseni todeta että aivoverenvuodon jälkeen ei ollut mitään mahdollisuuksia palata töihin sillä työnantajien ennakkoluulot olivat esteenä.
Olitteko Reikäpää ja Jokke minkä ikäisiä sairastuessanne? Kuulin, että alle kolmekymppisillä riski on pieni, mutta 40-50v. yleisimmin sairastuu ko. tautiin.
Tiedättekö, että antaako tuo magneettitutkimus kuinka varman vastauksen ja täytyykö sitä käydä "uusimassa" tietyin väliajoin?
Olin 37 vuotias kun minulla puhkesi valtimoaneurysma. Pelkäsin uusintavuotoa, mutta minut leikannut kirurgi sanoi että uusintavuoto on hyvin epätodennäköistä. Myöhemmin eräs terveyskeskuslääkäri vakuutti minulle että tulen uudestaan saamaan aivoverenvuodon. Sellainen eipäs juupas leikki masensi minut lopullisesti, kun en enää tiennyt ketä pitäisi uskoa.
Kun sain tietää että sairastan rakkulamunuaistautia ja että samaan sairauteen liittyy usein aivoaneurysmia niin olin jo varma että en enää selviä tästä. Koska odotan munuaissiirrännäistä jouduin vuodenvaihteessa täydellisiin tutkimuksiin joihin sisältyi myös aivovaltimoiden magneettikuvaus, ja ilokseni sain tietää että valtimot ovat ehjät eikä aneurysmia ole. Lääkäri sanoi että aneurysmat muodostuvat niin hitaasti että kun niitä ei nyt ollut, niin enää ei tulekkaan. Kyllä helpotti.
Tosi hieno homma, ettei MRA:ssa näkynyt aneurysmia! Varmaan sinun tilassasi terveyttä osaa arvostaa ihan eri tavalla, kuin mitä monet muut. Tsemppiä elämääsi!
Kiitos tsempistä, ja kaikkea hyvää Sinullekin :)