järven rannalla asujalle

Olen ikävässä kiinni, ikäväni sinussa. Sinä olet ja elät jossain, tuolla maisemissa, missä kanssasi joskus paljon koin. En koskaan kulje lammen ohi niin, etten muistaisi sylisi lämpöä ja lujaa hellyyttä, oli hämärää ja kuu paistoi. Sain kokea sellaista kanssasi -miten onnekas olenkaan. Jälkeenpäin.. siitä on kauan, odotitko silloin, että oisin kertonut sen, kuiskannut korvaasi, että rakastan sinua, tai rohjennut katsoa silmiisi ja sanoa sen. Näitkö sitä koskaan silmistäni. Huomasitko surun takaa, miten täynnä rakkautta sydämeni ja sieluni on.

Sinä ihana hurmuri jossain. Paljon on elämää edessä, näin uskon ja toivon. Mutta koskaan minun sydämeni ei avaudu niin kuin kerran sinulle.

Ja lopulta sitten en uskaltanutkaan rakastaa. Enkä minä niin.. ollut yksin. Eikä se ollut vain minun "valintani".

Kaikki tunteeni sinuun ovat ennallaan. Ehkä valmiimpana kuin koskaan.

Mutta sinun elämäsi siellä jossain on vielä valmiimpi. Rakkauteni. Vain sinä. Ja kaikki se, mitä en voi kirjoittaa tai avata. Kunpa tietäisit.