Jännitys ja pelko tulla hylätyksi

Olen ollut koko ikäni jonkin verran sosiaalisesti eristäytynyt. Elämä alkoi käydä tylsäksi ja hyvin yksinäiseksi. Ajattelin, että minun on pakko alkaa rohkaistua ja saada ystäviä ennen kuin märkänen yksin kotiin. Otin yhteyttä pariin henkilöön jotka olivat luokallani yläkouluaikana. Puhuimme Facebookissa paljon. Netin kautta juttelu oli helppoa ja se ei pelottanut ollenkaan. Vaihdoimme numerot ja soittaminen oli suoraan sanottuna hirveää. Kuulin jopa oman sydämen tykytyksen koska jännitti niin paljon. En saanut aluksi sanottua mitään, tuntui kuin ilma olisi loppunut ja ääni värisi. Kädetkin tärisi. Kaveri oli puhelias joten nopeasti rauhoituin ja loppuaika menikin ihan okei, tai niin kuvittelin silloin. Mietin puhelun loputtua puhelun uudestaan ja silloin tajusin että ei mennyt ihan putkeen se juttu. :D Muistin miten hölmöjä juttuja olin puhunut ja olen ymmärtänyt kaverin puheet ihan väärin. En haluaisi menettää tätä ystävyyden alkua. Tuntuu että kaveri pitää minua nyt ihan kahelina. Vieraiden ihmisten kanssa puhuessa en osaa käyttää aivojani ja ymmärrän kaiken ihan väärin. Puhun ohi ajatuksien ja ihan älyttömiä ja perättömiä juttuja. Toivottavasti kaveri ei nyt luule että olen ihan tyhmä. Voiko jännityksestä parantua? Jos aina rohkaisen itseni puhumaan puhelimessa, osaisinkohan alkaa käyttää puhuessa myös aivojani ja olla rennompi enkä puhua siten höpöhöpö juttuja? Miten te olette päässeet jännityksestä eroon?