Mä haluaisin olla alfauros

Mä olisin ehkä kalju, ja olis pari tatskaa. Kun nainen lähestyisi, mä katsoisin sitä leukaa aavistuksen nostaen, niin kuin mies joka tietää asemansa. Mä nostaisin toista kulmakarvaa, ehkä hymyilisin viekkaan huvittuneesti. Se on peliä. Se alkaa heti. Mä puhuisin naiselle matalalla äänellä ja tylysti. Lyhyitä lauseita, jotta se tietää että mä olen päästä varpaisiin todella kova ja miehekäs. Mä en paljon maailmasta tiedä, mutta sen tiedän että heikot sortuu elon tiellä, mutta jätkä sen kun porskuttaa. Mun asema ei ikinä romahda, kun mä oon jäätävän kova jätkä joka hetki. Pokka ei petä.
Mulla on jenkkirauta ja mä teen kovaa bisnestä, niin kuin tosi mies tekee. Naiset arvostaa tekijämiehiä. Tylysti mä puhun kännykällä mun alaisille. Siitä naiset tietää, että en ole turha tyyppi, vaan vahva mies, joka kannattelee yhteisöä, communityä. Niin leffoissa sanotaan. Mai kommunity. Mä olen tärkeä, mutta miehekkäästi. Mä en putoa. Koskaan.

Mä harrastan äksön lajeja välillä, ja kalastan. Saan vain isoja kaloja, kosken kuohuissa. Kun mä nään toisen samanlaisen äijän, mä morjenstan reteesti. Se toinenkin tekee niin, jos se tajuaa että olen kova. Pitää olla heti kova, ettei luulla... No tiiätte kyl.

Mä katon vaan väkivaltaviihdettä ja kuuntelen aitoa rokkia. Pojan mä vien heti kamppailulaji harjoituksiin ja karjun sille miehekkäästi. Tiedän että vaimo kattoo ihaillen.