Kertokaas muut agorafobiaan sairastuneet kokemuksianne. Siis ensin tullut paniikkihäiriö ja sen jälkeen agorafobia paniikin kanssa tai ilman. On nimittäin kummallisen vaiettu sairaus. Moni ei taida edes tietää koko taudista, vaikka on kuulemma suhteellisen yleinen mutta invalidisoiva tauti. En nyt tarkoita lievää epämukavaa oloa kauppareissulla, vaan siis ihan kotiin jämähtämistä voimakkaan fobian takia pitkiksikin ajoiksi, elämän kaventumista.
Vastaukset 6
- Kotirotta898
Kohta 2 vuotta kotona. Todellakin tästä ei löydä kirjotuksia ym. juurikaan mitään.
Terkkari ei auta, ei siis tee kotikäyntejä. Joku terveysjuttu jonne voi soittaa on olemassa, mutta päädyt helposti pakkohoitoon... Ahdistavaa kaikinpuolin avun hakeminen, mahdotonta jopa jos kriteerinä on että omaa tahtoa ei poljeta.
Sama tausta kuin sulla, paheni vain ykskaks tähän.. Nyt ovat läheiset jo niin varmoja/ huolissaan että en tästä itse tokene, joten lupasivat kustantaa yksityisen lääkärin kotikäynille.
Mutta nyt jämähtänyt siihen että millainen lääkäri pitäisi varata ja mistä??
Tästäkään ei saa mitään tietoa, kokemuksia mistään!! Eikö muka kukaan koskaan ole kotiinsa apua hankkinut?
Luojan kiitos minulla on tukiverkosto joka käy kaupat ja auttaa, kuuntelee ja juttelee. Välittää. Kannustaa, tuuppailee varovasti.
Jos täysin yksin ilman kontakteja olisin ollut niin...en tiedä.. :( - Issey-
On rankka homma kyl tää agora! ite reilu vuosi sitte saanu samassa paikassa 2paniikkikohtausta ja niistä muodostu helvetillinen korkeapaikan kammo(sillat,kauppakeskus yms)
Rajoittaa todella paljon liikkumista ja pitää aina katsoa onko korkeaa yms.. Rankkaa on- Ahisttaa
Niin On!
Kyllä rajoittaa elämistä.
Ite en uskalla nousta edes tuolille!
Heti alkaa huimaamaan ja ahdistamaan
Se hyvä puoli on, etten ainakaan hirttämällä tule päättämään päiviäni
- Jouski
Tästä pitäisi olla enempi infoa! ja se kai on näin että paniikkihäirion kanssa ilmestyy tämä Agorafobia samaan aikaan tai ns:paniikkioireiden jälkeen? Kokemuksia?
Itselläkin agorafobia ja ensiksi oli paniikkihäiriö. Puoli vuotta mennyt melkein vuosi ja olin osastohoidossakin 3 kuukautta. En ole kodin ulkopuolella kyennyt käymään edes lähistöllä lenkillä. En vain saanut siellä enkä tähän päiväänkään mennessä ahdistuslääkettä. Ilmeisesti luulevat, että kuvittelen koko sairauden. Mistä sitten saada apua, kun kaikki julkisen keinot on jo käytetty?
- Anonyymi
Onko siihen olemassakaan muuta kuin siedätyshoitoa? Eli käytännöllisesti katsoen terapiaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2152160
Ei enää ulkoteltta ruokaa.
Se oli sitten viimmeinen kerta kun tuonne teltalle menen.Laatu heikkenee joka vuosi ja annokset pienenee.Ei enää kiitos,511300Jos sussa toisessa on yhtään miestä
Ja kadut tekemisiäsi niin menet poliisin puheille, paljastat kaiken oman osuutesi ja kerrot mitä kaikkea se toinen on te1861157- 81996
En ole hetkeen sinulle kirjoittanut nainen
Vieläkin ajattelen sinua, jos voit uskoa. Tunteet minussa huutavat toivoa ja rakkautta, kun kylmä loogisuus taas pistää56891- 71813
- 100802
Mitä eroavaisuuksia sinulla on
kaivattusi kanssa? Esim. luonteessa. Haittaavatko erot vai ovatko vain rikkaus?77747Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL
Martina on kasvattanut fiksun tyttären.355720- 40711