Luulen että en näe itseäni ihan realistisesti. Näen itseni aina omituisena, erilaisena, huonompana ja rumempana kuin muut.
Vietän ulkonäköni kohentamisen parissa useita tunteja päivässä.
En ole silti pinnallinen mielestäni, tämä ongelma koskee vain omaa ulkönäköäni ja tavoitteenani on vain sopeutua joukkoon. Olen kuitenkin ihan normaalipainoinen ja on minua sanottu kauniiksikin. Tosin jokaista on varmaan joku läheinen kehunut kauniiksi. Minulle olisi kuitenkin ihan ok olla "vaan" normaalin näköinen, itse asiassa se on tavoitteeni. Koen kuitenkin olevani oksettavan ruma, jollain selittämättömällä tavalla, etsin itsestäni kokoajan virheitä miettien mikä minusta tekee näin ruman.
Mikäköhän minua vaivaa?
Vietän ulkonäköni kohentamisen parissa useita tunteja päivässä.
En ole silti pinnallinen mielestäni, tämä ongelma koskee vain omaa ulkönäköäni ja tavoitteenani on vain sopeutua joukkoon. Olen kuitenkin ihan normaalipainoinen ja on minua sanottu kauniiksikin. Tosin jokaista on varmaan joku läheinen kehunut kauniiksi. Minulle olisi kuitenkin ihan ok olla "vaan" normaalin näköinen, itse asiassa se on tavoitteeni. Koen kuitenkin olevani oksettavan ruma, jollain selittämättömällä tavalla, etsin itsestäni kokoajan virheitä miettien mikä minusta tekee näin ruman.
Mikäköhän minua vaivaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huono itsetunto.
Mä näen itseni norsuna. Skiiirk TRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT mä huudan kadulla. Niin norsut kommunikoi. Ihmiset ei ymmärrä norsuuttani. En siis ole mikään elefantti vaan norsu.Olen ommellut itselleni norsupuvunkin. Kärsäkin on ja isot korvalipareet. Onko muita jotka ovat eläingeneettisiä vahvasti ja tuntevat sen itsessään ihmisyyden läpi, ne pienet eläingeeninsä joita meissä on?
No olikos hauskaa? Idiootti.
Mä oon siitossonni.
Mä kärsin tästä ei ole hauskaa olla norsumies ainoana norsumiehenä maailmassa. Surullinen trööt...sulle.
Ei kukaan voi nähdä, mutta ei se haittaa. Luulempa, että ihmisillä on lajityypillinen ominaisuus tukea sekä villiä luontoa eläimineen ja myös lajikumppaneitaan.
Sellainen toiminta tuntuu hyvältä kokonaisolemuksessa. Sille saa myös ikäänkuin vastakaikua.
Kun noita yhteisen hyvän tekijöitä on kautta aikojen maailmassa esiintynyt - niin kai hekin ehkä tuntevat.
Sama juttu. Sillä erolla vain että olen luovuttanut jo, peilin edessä syynäämisen, kuollaan ja rupsahdetaan ja hapannutaan, ja maaksi muututaan kuitenkin kohta, jo vain, ja ruumis kun ei koskaan enää siihen 20-30 vuoden kauniiseen ja parhaaseen muotoon palaa, niin olkoon, antaa olla.
Siksi panostankin taiteen tekemiseen, ja oman mielen kehittämiseen. Vaatteilla saa verhottua rumimmat ruumiinsa alueet oivasti. Ja hupakot peilin edessä aikaansa viettävät pikkuakat menettävät pelinsä myös, häviö on lopulta varma, kuningas KUOLEMA pitää kyllä tästä huolen.