Narsistinen miesystävä

Tapasin ex miesystäväni ystäväporukkamme kautta. Hän oppi tuntemaan minut ja miesmakuni liikuttuamme useamman kuukauden yhdessä. Hän tiesi, etten pitäisi lipevistä miehistä, eikä hän alkanutkaan esittämään sellaista. Aluksi kaikki oli täydellistä. Mietittiin lasten nimet ja omakotitalo merenrannalla. Hän korosti kuinka hän ei ikinä kohtelisi naistaan huonosti, pettäisi, valehtelisi tai antaisi tämän maksaa mitään. Vain kuukausi myöhemmin hän jäi kiinni pettämisestä, useamman eri naisen kanssa, mikä johti tietysti eroon. Tietenkin tämän anellessa minua takaisin ja vannoessaan rakkauttaan minulle, otin hänet takaisin. Ja tein ison virheen, mutta hän oli saanut minut itseensä riippuvaiseksi. Siitä se helvetti alkoi. Ensimmäiseksi se oli vain valehtelua ja lupausten pettämistä. Saattoi perua minuuttia ennen ettei tulekaan, vaikka olisinkin hänet johonkin jo maksanut. Eihän sillä ollut väliä kun rahat olivat minun. Asiat pahenivat. Hän alkoi olla niin riippuvainen minusta, etten saanut nähdä ystäviäni. En saanut muuta tehdä kuin viettää hänen kanssaan aikaa, koska eihän nyt vähintään 28 päivää kuukaudessa ja 24h päivässä riittänyt. Olinhan täysin mitätön, jos halusin nähdä ystäviäni. Ja tämähän tarkoitti sitä, että minua ei kiinnosta olla hänen kanssaan, enkä rakasta häntä. Jos halusin lähteä, estettiin se kaikilla mahdollisilla keinoilla, jos ei tavaroiden ( esimerkiksi puhelimen, autonavaimien, kenkien ) yms. Ottaminen Auttanut, estettiin se fyysisin keinoin. Eli minun omaisuuteni oli hänen, mutta mikään mikä oli hänen, ei kuulunut minulle. Edes ruoka jääkaapissa. Sitten alkoi se jatkuva mollaaminen, miten minä olin huono kaikessa, en tiennyt mitään, en edes vaatteideni kokoa tai koska olin käynyt vessassa. Hän tiesi kaiken paremmin. Turha oli edes väitellä asiasta, koska minä olin se joka ei tiennyt asioista mitään. Päiviä kului, ja kulissi jatkui ystäviemme seurassa. Päällepäin kun kaiken piti näyttää täydelliseltä. Hän väitti jopa minulle päin naamaa ettei ollut tehnyt jotain mitä hän oli minulle tehnyt.
Sitten se paheni, se ei ollut enää vain sanallista, vain myös fyysistä. Milloin hän löi, töni, paiskasi lattialle tai seinään, heitteli minua tavaroilla, potki, lukitsi jonnekin, kuristi tai muuta vastaavaa. Vähänkin hermostuneena hän kävi päälleni, eikä hänen hermostuttamiseensa todellakaan vaadittu paljoa. Hän nautti nöyryyttämisestäni, ja mitä paskempi olo minulla oli, sitä enemmän hän nautti. Minun onnekseni hän ei saanut minua alistettua täysin vahvan luonteeni takia, mutta manipuloimaan hän onnistui aina. Se on helppoa aina uskoa miten ihminen muuttuu, ja todeta että eipä muuttunutkaan, ja uskoa samaan valheeseen uudelleen. Siitä tulee jatkuva oravanpyörä mistä on mahdotonta päästä pois. Miten tuollaiseen ihmiseen voikin jäädä "riippuvaiseksi" ? Loppupeleissä kun hän ei tuo elämään mitään hyvää sisältöä. Viimeisen kerran hän kävi päälleni, ja päätin päättää vuoden kestävän kamalan suhteemme.