Minut leimattiin mielisairaaksi 2002 syksyllä. Masennuslääkkeet kirjoitettiin ja hoettiin vain kuinka olen masentunut. Itseäni ihmetytti koska en tuntenut oloani lainkaan masentuneeksi, en edes alakuloiseksi. Sekoiluni alkoikin heti kahden viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta. itsemurhayrityksen takia päädyin törnävän mielisairaalaan. Muutaman vuoden aikana söin lääkkeitä välillä ja sekoilin. Kun lopetin lääkityksen kaikki sujui hyvin. Elin hulluksi leimattuna noin kymmenisen vuotta kunnes viimein paljastui että minulla on asperger-oireyhtymä. Psykologin mukaan on hyvinkin mahdollista ettei minulla masennusta koskaan ole ollutkaan vaan ulkoisesti vaikutan ilmeettömänä ja eleettömänä sellaiselta. Kun tämä masennusdiagnoosi tehtiin, olin 19-vuotias teini enkä uskaltanut kuunaan väittää vastaan lääkärille joka oli päättänyt että minulla on masennus. Olisinpa avannut suuni, ei olisi väärillä lääkkeillä pää sekaisin tullut nolattua itseäni. Elämäni ei koskaan enää muutu hyväksi niin on maineeni iäti pilalla, se on vain päivä kerrallaan kestettävää.
Te muut jotka mahdollisesti saatte jonkin diagnoosin mutta teitä epäilyttää asia, sanokaa siitä ääneen. Lääkäritkin ovat vain ihmisiä ja kiireessä varsinkin erehtyvät siinä missä muutkin.
Te muut jotka mahdollisesti saatte jonkin diagnoosin mutta teitä epäilyttää asia, sanokaa siitä ääneen. Lääkäritkin ovat vain ihmisiä ja kiireessä varsinkin erehtyvät siinä missä muutkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nii, muttei sua kukaan Siel Seinäjoella usko kato kateelliset eepeen ihmiset suorastaan pettyy kun sä et ookaan hullu vaan joku assu. Ja kun tohon vielä lisää sen jotta joku tohtori pelästyy helposti kun se ois sulle väärän diagnoosin tehny ja lääkkeet siksi päin vittuja niin nyt kukaan ei ainakaan myönnä mitään vaan se on kuule ikuusesti sun syytäs. Mitä et sanonut ettet tunne itseesi ollenkaa masentuneeksi. Voimia. Oon itte ollut aikanaan naapuripitäjässä joukkuvihan uhrina jotta tiedän vähän mitä oot mahtanut kokea.