Uuttera komisario Koskinen on päätynyt jo kahteenkymmeneen kirjaan. Tampereella tietennii, mitä nyt välillä pikku mutka Australiaan tehtiin edellisessä. Jokista lukeneille tyyli on tuttua. Sitä arkipäiväisen poliisityön pikkutarkkaa ja ajoittain uuvuttavaa seuraamista. Jos aiemmin lukemassani Nesbön viimeisimmässä rumihia tuli liukuhihnalta niin tässä ollaan genren toisessa ääripäässä. Varttitonni sivuja takana, eikä vieläkään tapahdu mitään. Vaatii lukijalta pitkää mieltä ja luottamusta kertojaan.
Toki koko ajan on vireillä ainakin kolme juttua, joita Koskinen seuraa, mitä ny lapsenlapsen hoidolta ehtii. Tampereen kapakoissa operoi naisten pikkuhousuja tyrmäystippojen avulla vohkiva sutki puoliherra. Yllättävän ajankohtaista, jos uskomme iltapäivälehtiä. Pikkuisen reppana varhaiskeski-ikäinen lähihoitaja pakenee ahdistajaa torjuen hyökkäyksen ensin perunoita, sitten muikkuja heitellen. Sama mies joutuu kohta auton kolhimaksi, mutta ei myönnä poliisille mitään vaaraa kohdanneensa. Tutki siinä sitten, kun uhri ei halua. Kolmas pitkäkestoinen juttu on kollega Lundelinin kohta vuoden kadoksissa ollut aikuinen tytär.
Miten nämä erilliset tapaukset lopulta nivoutuvat yhteen vaatii hieman liikaa sattumaa uskottavuuden kustannuksella. Vaikka juuri uskottavuus on parasta Jokisen kirjoissa. Hieman ristiriitaista, mutta näin asia on. Tampereen kaupunkikuvan monet vivahteet Jokinen kuvaa hyvin ja niitä nurkkia kierrellyt tietää välillä metrin tarkkuudella missä mennään. Ihmiskuvaajana Jokinen on kaksijakoinen. Jotkut sivuhenkilöt kypsytellään huolella ja taidolla kokonaisiksi kun taas moni poliisi jää pelkäksi vilahtelevaksi sukunimeksi. Kyllähän näitä kyttiä on käsitelty aiemmissa kirjoissa, mutta harva lukija rupeaa selaamaan jonkun luonteenpiirteitä tai taustoja vanhasta kamasta.
Jaa teemoja? Niitähän teinit esseen edessä kaipaavat. No muutama ihan ilmaiseksi: Eutanasian oikeutus pitkässä juoksussa. Poliisihallinnon organisaatiomuutosten kritisointi on yksi ikuisuusaihe nykyrikoskirjallisuudessa, tässäkin. Ihmissuhdetaidot ja niiden käytännön sovellutus työelämän karikoissa. Koskisen ihmissuhteet on yksi pysyväisteema Jokisella. On elävä aktiivinen exä, kuollut exä, suhteen ystävyydeksi muuttanut vilppulalainen ja sitten vielä kollega Ulla Lundeliin. Pää menee pyörälle komisariollakin. Vallankin kun on Koskismainen, aina pikkusen vihainen, töksäyttelevä ja sulkeutunut. Vaikka tarkoittaa vain aina kaikille hyvää.
Alun uuvuttavuudesta huolimatta rohkenen suositella
Seppo Jokinen : Kuolevaksi julistettu
4
100
Vastaukset
- mäkimaunulanpekka
M
einasin unohtaa herkullisen yksityiskohdan. En ole varma kettuileeko Jokinen ruokaohjejännäreitä tehtaileville kollegoille vai tykkääkö muuten vaan ohrahiivaleivästä. Joka tapauksessa hän antaumuksella kuvailee, miten komisario ja puhutettava pistävät yhteisvoimin poskeensa kuultavan tarjoaman rievän, varttikilon voita ja kilon hevoslenkkiä. Kriminaalikulinarismia aidoimmillaan.- Rutiineista_jännitettä
Jos kysymys olisi vinoilusta Leena Lehtolaiselle, komisario olisi itse valmistanut sen leivän ja makkaran kera tarkkojen reseptien. Mitä tulee pelkän näläntunteen, syömisen ja aterian kuvaamiseen, sitä Jokinenkin on joskus harrastanut. Muistaakseni hän ja Mankell ovat arkirutiineista kuvailleet muutamaan otteeseen myös kusemista, mutta siinä dekkaristeilla on yleisesti vielä kehittämisen varaa.
- kunnon-tyyppejä
Lässy tyyppi se komisario Koskinen, sääliksi käy. Jos Suomen poliisivoimat olisivat tuommoisten varassa, niin huonosti olisivat asiat (ehkä ovatkin).
Kotimaisissa dekkareissa ei tarida olla muita hyviä tyyppejä kuin Sutinen Sipilän dekkareissa. Muutoin Sipilä on kuivaa luettavaa. - Dekkaristi
Minusta nuo Koskis-kirjat ovat parhaita dekkareita nykyään kun Harjunpää diggarina aikoinaan etsin kirjailijan kuoltua yhtä hyvää dekkarisarjaa ja löysin tämän Jokisen luoman komisario Koskisen ja olin aivan myyty, oli pakko lukea kaikki, todella hyvää tarinankerrontaa ja tarkkuutta yksityiskohdissa. Tykkään myös Sipilän kirjoista ja on ne Lehtolatkin luettu, mutta Kossu on paras, tosin se kuopiolainen polliisi Marko Kilpi on myös tehnyt hyviä kirjoja ja toivottavasti tekee lisää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest6975989Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul5173703Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1853535Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1722734Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d102479- 2792141
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm241573Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa1071472No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.1001419Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891200