Seppo Jokinen : Kuolevaksi julistettu

Uuttera komisario Koskinen on päätynyt jo kahteenkymmeneen kirjaan. Tampereella tietennii, mitä nyt välillä pikku mutka Australiaan tehtiin edellisessä. Jokista lukeneille tyyli on tuttua. Sitä arkipäiväisen poliisityön pikkutarkkaa ja ajoittain uuvuttavaa seuraamista. Jos aiemmin lukemassani Nesbön viimeisimmässä rumihia tuli liukuhihnalta niin tässä ollaan genren toisessa ääripäässä. Varttitonni sivuja takana, eikä vieläkään tapahdu mitään. Vaatii lukijalta pitkää mieltä ja luottamusta kertojaan.
Toki koko ajan on vireillä ainakin kolme juttua, joita Koskinen seuraa, mitä ny lapsenlapsen hoidolta ehtii. Tampereen kapakoissa operoi naisten pikkuhousuja tyrmäystippojen avulla vohkiva sutki puoliherra. Yllättävän ajankohtaista, jos uskomme iltapäivälehtiä. Pikkuisen reppana varhaiskeski-ikäinen lähihoitaja pakenee ahdistajaa torjuen hyökkäyksen ensin perunoita, sitten muikkuja heitellen. Sama mies joutuu kohta auton kolhimaksi, mutta ei myönnä poliisille mitään vaaraa kohdanneensa. Tutki siinä sitten, kun uhri ei halua. Kolmas pitkäkestoinen juttu on kollega Lundelinin kohta vuoden kadoksissa ollut aikuinen tytär.
Miten nämä erilliset tapaukset lopulta nivoutuvat yhteen vaatii hieman liikaa sattumaa uskottavuuden kustannuksella. Vaikka juuri uskottavuus on parasta Jokisen kirjoissa. Hieman ristiriitaista, mutta näin asia on. Tampereen kaupunkikuvan monet vivahteet Jokinen kuvaa hyvin ja niitä nurkkia kierrellyt tietää välillä metrin tarkkuudella missä mennään. Ihmiskuvaajana Jokinen on kaksijakoinen. Jotkut sivuhenkilöt kypsytellään huolella ja taidolla kokonaisiksi kun taas moni poliisi jää pelkäksi vilahtelevaksi sukunimeksi. Kyllähän näitä kyttiä on käsitelty aiemmissa kirjoissa, mutta harva lukija rupeaa selaamaan jonkun luonteenpiirteitä tai taustoja vanhasta kamasta.
Jaa teemoja? Niitähän teinit esseen edessä kaipaavat. No muutama ihan ilmaiseksi: Eutanasian oikeutus pitkässä juoksussa. Poliisihallinnon organisaatiomuutosten kritisointi on yksi ikuisuusaihe nykyrikoskirjallisuudessa, tässäkin. Ihmissuhdetaidot ja niiden käytännön sovellutus työelämän karikoissa. Koskisen ihmissuhteet on yksi pysyväisteema Jokisella. On elävä aktiivinen exä, kuollut exä, suhteen ystävyydeksi muuttanut vilppulalainen ja sitten vielä kollega Ulla Lundeliin. Pää menee pyörälle komisariollakin. Vallankin kun on Koskismainen, aina pikkusen vihainen, töksäyttelevä ja sulkeutunut. Vaikka tarkoittaa vain aina kaikille hyvää.

Alun uuvuttavuudesta huolimatta rohkenen suositella