Uuttera komisario Koskinen on päätynyt jo kahteenkymmeneen kirjaan. Tampereella tietennii, mitä nyt välillä pikku mutka Australiaan tehtiin edellisessä. Jokista lukeneille tyyli on tuttua. Sitä arkipäiväisen poliisityön pikkutarkkaa ja ajoittain uuvuttavaa seuraamista. Jos aiemmin lukemassani Nesbön viimeisimmässä rumihia tuli liukuhihnalta niin tässä ollaan genren toisessa ääripäässä. Varttitonni sivuja takana, eikä vieläkään tapahdu mitään. Vaatii lukijalta pitkää mieltä ja luottamusta kertojaan.
Toki koko ajan on vireillä ainakin kolme juttua, joita Koskinen seuraa, mitä ny lapsenlapsen hoidolta ehtii. Tampereen kapakoissa operoi naisten pikkuhousuja tyrmäystippojen avulla vohkiva sutki puoliherra. Yllättävän ajankohtaista, jos uskomme iltapäivälehtiä. Pikkuisen reppana varhaiskeski-ikäinen lähihoitaja pakenee ahdistajaa torjuen hyökkäyksen ensin perunoita, sitten muikkuja heitellen. Sama mies joutuu kohta auton kolhimaksi, mutta ei myönnä poliisille mitään vaaraa kohdanneensa. Tutki siinä sitten, kun uhri ei halua. Kolmas pitkäkestoinen juttu on kollega Lundelinin kohta vuoden kadoksissa ollut aikuinen tytär.
Miten nämä erilliset tapaukset lopulta nivoutuvat yhteen vaatii hieman liikaa sattumaa uskottavuuden kustannuksella. Vaikka juuri uskottavuus on parasta Jokisen kirjoissa. Hieman ristiriitaista, mutta näin asia on. Tampereen kaupunkikuvan monet vivahteet Jokinen kuvaa hyvin ja niitä nurkkia kierrellyt tietää välillä metrin tarkkuudella missä mennään. Ihmiskuvaajana Jokinen on kaksijakoinen. Jotkut sivuhenkilöt kypsytellään huolella ja taidolla kokonaisiksi kun taas moni poliisi jää pelkäksi vilahtelevaksi sukunimeksi. Kyllähän näitä kyttiä on käsitelty aiemmissa kirjoissa, mutta harva lukija rupeaa selaamaan jonkun luonteenpiirteitä tai taustoja vanhasta kamasta.
Jaa teemoja? Niitähän teinit esseen edessä kaipaavat. No muutama ihan ilmaiseksi: Eutanasian oikeutus pitkässä juoksussa. Poliisihallinnon organisaatiomuutosten kritisointi on yksi ikuisuusaihe nykyrikoskirjallisuudessa, tässäkin. Ihmissuhdetaidot ja niiden käytännön sovellutus työelämän karikoissa. Koskisen ihmissuhteet on yksi pysyväisteema Jokisella. On elävä aktiivinen exä, kuollut exä, suhteen ystävyydeksi muuttanut vilppulalainen ja sitten vielä kollega Ulla Lundeliin. Pää menee pyörälle komisariollakin. Vallankin kun on Koskismainen, aina pikkusen vihainen, töksäyttelevä ja sulkeutunut. Vaikka tarkoittaa vain aina kaikille hyvää.
Alun uuvuttavuudesta huolimatta rohkenen suositella
Seppo Jokinen : Kuolevaksi julistettu
4
136
Vastaukset
- mäkimaunulanpekka
M
einasin unohtaa herkullisen yksityiskohdan. En ole varma kettuileeko Jokinen ruokaohjejännäreitä tehtaileville kollegoille vai tykkääkö muuten vaan ohrahiivaleivästä. Joka tapauksessa hän antaumuksella kuvailee, miten komisario ja puhutettava pistävät yhteisvoimin poskeensa kuultavan tarjoaman rievän, varttikilon voita ja kilon hevoslenkkiä. Kriminaalikulinarismia aidoimmillaan.- Rutiineista_jännitettä
Jos kysymys olisi vinoilusta Leena Lehtolaiselle, komisario olisi itse valmistanut sen leivän ja makkaran kera tarkkojen reseptien. Mitä tulee pelkän näläntunteen, syömisen ja aterian kuvaamiseen, sitä Jokinenkin on joskus harrastanut. Muistaakseni hän ja Mankell ovat arkirutiineista kuvailleet muutamaan otteeseen myös kusemista, mutta siinä dekkaristeilla on yleisesti vielä kehittämisen varaa.
- kunnon-tyyppejä
Lässy tyyppi se komisario Koskinen, sääliksi käy. Jos Suomen poliisivoimat olisivat tuommoisten varassa, niin huonosti olisivat asiat (ehkä ovatkin).
Kotimaisissa dekkareissa ei tarida olla muita hyviä tyyppejä kuin Sutinen Sipilän dekkareissa. Muutoin Sipilä on kuivaa luettavaa. - Dekkaristi
Minusta nuo Koskis-kirjat ovat parhaita dekkareita nykyään kun Harjunpää diggarina aikoinaan etsin kirjailijan kuoltua yhtä hyvää dekkarisarjaa ja löysin tämän Jokisen luoman komisario Koskisen ja olin aivan myyty, oli pakko lukea kaikki, todella hyvää tarinankerrontaa ja tarkkuutta yksityiskohdissa. Tykkään myös Sipilän kirjoista ja on ne Lehtolatkin luettu, mutta Kossu on paras, tosin se kuopiolainen polliisi Marko Kilpi on myös tehnyt hyviä kirjoja ja toivottavasti tekee lisää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762240Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe391792Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi141563Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2371295Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu631287Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas191106Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv631041- 611006
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja107722