Uuttera komisario Koskinen on päätynyt jo kahteenkymmeneen kirjaan. Tampereella tietennii, mitä nyt välillä pikku mutka Australiaan tehtiin edellisessä. Jokista lukeneille tyyli on tuttua. Sitä arkipäiväisen poliisityön pikkutarkkaa ja ajoittain uuvuttavaa seuraamista. Jos aiemmin lukemassani Nesbön viimeisimmässä rumihia tuli liukuhihnalta niin tässä ollaan genren toisessa ääripäässä. Varttitonni sivuja takana, eikä vieläkään tapahdu mitään. Vaatii lukijalta pitkää mieltä ja luottamusta kertojaan.
Toki koko ajan on vireillä ainakin kolme juttua, joita Koskinen seuraa, mitä ny lapsenlapsen hoidolta ehtii. Tampereen kapakoissa operoi naisten pikkuhousuja tyrmäystippojen avulla vohkiva sutki puoliherra. Yllättävän ajankohtaista, jos uskomme iltapäivälehtiä. Pikkuisen reppana varhaiskeski-ikäinen lähihoitaja pakenee ahdistajaa torjuen hyökkäyksen ensin perunoita, sitten muikkuja heitellen. Sama mies joutuu kohta auton kolhimaksi, mutta ei myönnä poliisille mitään vaaraa kohdanneensa. Tutki siinä sitten, kun uhri ei halua. Kolmas pitkäkestoinen juttu on kollega Lundelinin kohta vuoden kadoksissa ollut aikuinen tytär.
Miten nämä erilliset tapaukset lopulta nivoutuvat yhteen vaatii hieman liikaa sattumaa uskottavuuden kustannuksella. Vaikka juuri uskottavuus on parasta Jokisen kirjoissa. Hieman ristiriitaista, mutta näin asia on. Tampereen kaupunkikuvan monet vivahteet Jokinen kuvaa hyvin ja niitä nurkkia kierrellyt tietää välillä metrin tarkkuudella missä mennään. Ihmiskuvaajana Jokinen on kaksijakoinen. Jotkut sivuhenkilöt kypsytellään huolella ja taidolla kokonaisiksi kun taas moni poliisi jää pelkäksi vilahtelevaksi sukunimeksi. Kyllähän näitä kyttiä on käsitelty aiemmissa kirjoissa, mutta harva lukija rupeaa selaamaan jonkun luonteenpiirteitä tai taustoja vanhasta kamasta.
Jaa teemoja? Niitähän teinit esseen edessä kaipaavat. No muutama ihan ilmaiseksi: Eutanasian oikeutus pitkässä juoksussa. Poliisihallinnon organisaatiomuutosten kritisointi on yksi ikuisuusaihe nykyrikoskirjallisuudessa, tässäkin. Ihmissuhdetaidot ja niiden käytännön sovellutus työelämän karikoissa. Koskisen ihmissuhteet on yksi pysyväisteema Jokisella. On elävä aktiivinen exä, kuollut exä, suhteen ystävyydeksi muuttanut vilppulalainen ja sitten vielä kollega Ulla Lundeliin. Pää menee pyörälle komisariollakin. Vallankin kun on Koskismainen, aina pikkusen vihainen, töksäyttelevä ja sulkeutunut. Vaikka tarkoittaa vain aina kaikille hyvää.
Alun uuvuttavuudesta huolimatta rohkenen suositella
Seppo Jokinen : Kuolevaksi julistettu
4
221
Vastaukset
- mäkimaunulanpekka
M
einasin unohtaa herkullisen yksityiskohdan. En ole varma kettuileeko Jokinen ruokaohjejännäreitä tehtaileville kollegoille vai tykkääkö muuten vaan ohrahiivaleivästä. Joka tapauksessa hän antaumuksella kuvailee, miten komisario ja puhutettava pistävät yhteisvoimin poskeensa kuultavan tarjoaman rievän, varttikilon voita ja kilon hevoslenkkiä. Kriminaalikulinarismia aidoimmillaan.- Rutiineista_jännitettä
Jos kysymys olisi vinoilusta Leena Lehtolaiselle, komisario olisi itse valmistanut sen leivän ja makkaran kera tarkkojen reseptien. Mitä tulee pelkän näläntunteen, syömisen ja aterian kuvaamiseen, sitä Jokinenkin on joskus harrastanut. Muistaakseni hän ja Mankell ovat arkirutiineista kuvailleet muutamaan otteeseen myös kusemista, mutta siinä dekkaristeilla on yleisesti vielä kehittämisen varaa.
- kunnon-tyyppejä
Lässy tyyppi se komisario Koskinen, sääliksi käy. Jos Suomen poliisivoimat olisivat tuommoisten varassa, niin huonosti olisivat asiat (ehkä ovatkin).
Kotimaisissa dekkareissa ei tarida olla muita hyviä tyyppejä kuin Sutinen Sipilän dekkareissa. Muutoin Sipilä on kuivaa luettavaa. - Dekkaristi
Minusta nuo Koskis-kirjat ovat parhaita dekkareita nykyään kun Harjunpää diggarina aikoinaan etsin kirjailijan kuoltua yhtä hyvää dekkarisarjaa ja löysin tämän Jokisen luoman komisario Koskisen ja olin aivan myyty, oli pakko lukea kaikki, todella hyvää tarinankerrontaa ja tarkkuutta yksityiskohdissa. Tykkään myös Sipilän kirjoista ja on ne Lehtolatkin luettu, mutta Kossu on paras, tosin se kuopiolainen polliisi Marko Kilpi on myös tehnyt hyviä kirjoja ja toivottavasti tekee lisää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113515MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691886Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411576Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59826- 170823
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768