Kokemuksia neurolepteistä irtipääsystä

Psykiatrian tarkoitus on tehdä potilaasta huonokuntoinen orja jota on helppo kontrolloida.

Minulla nyt menossa Ketipinorista vieroitus. Siis ihan itse vieroitan itseni. Neljä vuotta syönyt 125mg päivässä. Vähensin 25mg kuukauden välein. Nyt menee enää 25mg.
Kaikki on mennyt ihmeen hyvin. Kaksi kertaa on ollut äkkinäinen, paniikinomainen tunne johon otin bentsoja 15milliä. Sillä meni nopeasti ohi. Bentsoistakin olen vaivatta vieroittunut.Puoli purkkia Opamoxia jäi jäljelle ja ne päätin jättää siltä varalta jos neuroleptistä vieroittuminen ottaa koville. Ei ottanut kuin nuo kaksi kertaa. Toistaiseksi näin on.
Pieni vieroitusoire on huimaus. Välillä myös ajatusmaailma tuntuu vähän kummalliselta. Mutta mistä tietää millainen se oli kun olin lääkkeissä? Silloin ei osaa kyseenalaistaa mitään, sitä vain on!
Mutta hyviäkin puolia on. Tunteet alkavat palata. Sen huomaa selkeästi. Suru, empatia, ovat palaamassa, myös ilo, sillä olen huomannut että osaan vielä nauraa.
Vielä on väsymystä jäljellä. Mutta iltapäivisin jaksan jo puuhata, paljon enemmän kuin lääkkeissä ollessa. Mitään kauheita psyykkisiä viekkareita ei ole, vaikka juuri niitä pelkäsin. Suosittelen että leptien ja ssri:lääkkeistä vieroittautuessa olisi varalla bentsoja. Ei joka päivä käytettynä, vaan sitten jos paha olo tulee. Ilman muuta myös alkoholi täytyy jättää pois kokonaan.

Anaboliset steroidit aiheuttavat pitkäaikaisia muutoksia aivoissa ja vaikuttavat keskushermoston toimintaan koe-eläimillä ja ihmisillä.
Niiden vaikutuskohdat ovat aivoissa ovat läheisessä yhteydessä mielialaa ,seksuaalisuutta ja aggressiivisuutta sääteleviin keskuksiin.
Ylisuuria steroidiannoksia käyttävillä ihmisillä ilmenee usein käyttöjakson aikana tai sen jälkeen psykiatrisen tautiluokituksen kriteerit täyttäviä mielialahäiriöitä.
Lisätietoa:

http://www.dopinglinkki.fi/doping/dopingaineet/anaboliset-steroidit-aiheuttavat-pitkaaikaisia-muutoksia-aivoissa
-----------------------------------------------------------------

Lääkärit eivät onneksi mielellään määrää bentsoja. Reseptiä vaikea saada, koska neuroleptit eivät aiheuta riippuvuutta ja mielihyvää.
Lääkkeitä ei tarvittaisi juuri lainkaan , jos potilaat hankkisivat elämän ja olisivat vastuullisia. ryhdistäytyminen, hyvä ruokavalio ja liikunta parantavat mielenterveysongelmat tehokkaammin kuin mikään lääke.

Kerroin lyhyesti omasta lopetuksesta(aloitin uuden viestiketjun) eli 5 vuotta söin ketipinoria 25mgx2 annoksella, viime viikon söin enää 25mg ja nyt alkaa viides päivä ilman..aamulla on vähän aikaa etova olo,unta tulee jonku verran yössä,sen verran kuitenki että en ole ihan väsy päivällä,ennen mulle ei voinut puhua ennen aamukahvia ja nyt eilinen aamu oli jotain outoa..naureskelin tyhmille jutuille,mies luuli jo että nytkö mä sekosin,pää tuntuu joka päivä selkeämmältä ja seksi halut palautuu pikku hiljaa..tämä tiputus tehty lääkärin kanssa!eli älkää menkö itse tiputtelee varsinkaan isoilla annoksista!tsemppiä kaikille!kannattaa lopettaa,kun luin että esim.jenkeissä ketiapiinia ei saa määrätä muuta kuin kaksisuuntaiseen mieliala häiriöön ja harhaisuuteen/psykoosiin eikä alle 25 vuotiaille,täällä tuntuivat antavan joka asiaan niitä ja ei pitäisi olla kuin lyhyeen käyttöön!kai ne lääkärit haluaa meistä zombeja jotka eivät kykene sitten sanomaan vastaan vaan ovat vaan..huh Huh!

Neurolepteistä pääsee eroon usean kuukauden tai jopa parin vuoden ajan annosta hiljalleen alas tiputellen. Vieroitusaika riippuu käytössä olleen annoksen suuruudesta. Nyrkkisääntö on että mitä isompi annos sen pidempi vieroitusaika. Minimissäänkin oikeaoppinen vieroitus kestää kuukausia.
Vieroitusoireiden laatu ja määrä riippuu käytetystä neuroleptistä. Toisilla lepteillä ei vieroitusoireita ole, ja toisilla on varsin hankaliakin vieroitusoireita.
Vieroitus onnistuu, jos syy miksi lääkitystä on alunperin tarvittu on poistunut tai muilla keinoin hallinnassa. Suuri määrä stressiä voi haitata vieroittumista.
Palautuminen neurolepteistä saattaa kestää kuukausia, en tiedä voiko kaikilta osin palautua ollenkaan. Itse en koe olevani emotionaalisesti sama kuin ennen lääkitystä, vaikka suurimmaksi osaksi olen palautunut ennalleni.