poijuton peräkiinnitys

maailmalla paljon käytetty, mutta mielestäni poiju on käytännöllisempi. ks. https://www.youtube.com/watch?v=oCuzv7cer04

Mooring systeemi on ehdottomasti paras kiinnitystapa, mutta silloin veneet pitää laittaa perse edellä parkkiin, kovassa sivutuulessa on vähän v...mainen mennä keula edellä mooring köyteen.

Mooring köysiä voi olla vaikka 10cm:n välein, mutta poijuja rajallisesti. Mooring köysiä voi lisäksi kiinnittää kovassa kelissä useampia yhteen veneeseen, siksi niitä pitääkin olla tiheässä. Lisäksi tämän tavan etuna on ettei niitä poijuja/paaluja ole tiellä manoovereissä.

parkkiin kirjoitti:

maailmalla paljon käytetty, mutta mielestäni poiju on käytännöllisempi. ks. https://www.youtube.com/watch?v=oCuzv7cer04

Lue lisää

heh heh, tuolla videon kaverilla ei ollu kyllä mitään käsitystä miten mooring köyteen tullaan... =)

Totta, tuota en tullut ajatelleeksi, että poijujen puuttuminen antaa vähän enemmän manööveritilaa. Olen parissa Ruotsin rannikon vierassatamassa ihmetellyt, että niihin on pantu laitureita niin tiukkaan, että poijut tulevat melkein veneen perään kiinni ja silti poijurivien välit ovat kovin ahtaat.

Mutta en vielä osta tuota yhden kommentoijan näkemystä, että mooring olisi "ehdottomasti paras" kiinnitystapa. Jo hänen oma ajatuksensa, että mooringiin olisi pakko mennä perä edellä, kumoaa väitteen. Tosin ne pari kertaa, jotka itse olen mooringin kokenut, kiinnityttiin kyllä keula edellä. Minua systeemissä häiritsi eniten se, että se köysi on väistämättä vähän limainen ja sotkee veneen kylkeä. Lisäksi se on minusta aika hankalakäyttöinen, jos ei ole kahta gastia, toinen hoitamassa keulakiinnityksen ja toinen nappaamaassa mooring-köyden ja tuomassa sen perään. Yhdelle gastille tulee kovempi kiire kuin poijukiinnityksessä ja hirvittää vähän ajatella, miten homma hoituisi yksin seilatessa. Etenkään kun tällainen 80-luvun skandivene umpiperineen ei ole soveliaimpia peräkiinnitykseen.

Kyllähän siihen mooringin voi mennä keula edelläkin, mutta on silloin se on juuri noin hankalaa kuin kuvailitkin.

Kun mooring köyteen mennään perse edellä niin se mooring köysi on viimeinen köysi joka laitetaan kiinni ja sen kanssa ei ole mikään kiire. Sen voi kiinnittää vaikka ankkuriryyppyjen jälkeen. Eli siihen paikalle tullaan perä edellä ja niin reilulla vauhdilla että vene tottelee ohjausta kunnolla. Manööveriin tarvitaan tasan kaksi henkilöä, toinen ohjaa venettä ja käyttää konetta, toinen on valmiina peräköyden kanssa. Eli ensin vauhdilla perse edellä lähelle laituria ja TUULEN PUOLEN PERÄKÖYSI kiinni. Tämä kun on kiinni niin kiire loppui vaikka olisi mikä sivutuuli. Nyt konemies työntää vaihteen eteen ja moottorin kierroksilla pitää perän irti laiturista ja keulan suorassa (tuuli painaa vastakkaiseen suuntaan, mitä peräköysi kampeaa venettä). Kevyessä kelissä riittää tyhjäkäynti ja kovemmassa kelissä kierroksia sen mukaan että keula ei lähde valumaan tuulen mukana. Sitten kiinnitetään suojan puolen peräköysi, jonka jälkeen kone jätetään vaihde eteenpäin päällä käyntiin siksi aikaa että ollaan ihmetelty se mooring köysi sinne keulaan. Helppoa, ei tarvita mitään keulapotkureita ja isonkin, 54ft, veneen käsittelyyn riittää kaksi miestä. Yksin jos tullaan, niin sitten voi huudella laiturilta jotain kaveriksi jolle viskaa tuulen puolen peräköyden tai sit vaan vähän nopeammat jalat, mutta onnistuu. Sen keulan kiinnityksen kanssa ei ole kiire...

Se on kyllä totta että 70- ja 80-lukujen umpiperäisistä se pikainen loikkaaminen laiturille on hankalampaa, jos ei ole uimatasoa.

Mooring köysi on limainen, totta, ja se onkin sen ratkaisun ainoa miinus.

Pakko sanoa, että tämän selityksesi jälkeenkään en ole valmis antamaan tuolle systeemille parempaa arvosanaa kiinnittymisen kannalta kuin peräpoijulle. Peräpoiju mahdollistaa asettumisen keula tai perä edellä oman maun mukaan. Poijuun voi tulla jopa ilman moottoria (en suuremmin arvosta moottorittomia veneitä, mutta koneongelmia voi olla muillakin). Ja olen myös sitä mieltä, että koska se ensimmäisen laituriköyden kiinni saaminen on vaikein asia kiinnittyssysteemistä riippumatta, on parempi, että perän (tai keulan, jos menee perä edellä laituriin) saa kiinni johonkin ensin. Silloin ei tapahdu kovin peruuttamattomia, vaikka keulaköyden kiinnittäjä kompastuisi/liukastuisi (ellei nyt sitten samalla loukkaa itseään, mikä sekin on mahdollista), vene on kuitenkin edes jossain kiinni. Sinun kuvaamassasi mallissa on riski, että vene pääsee karkuun.

Jokaisella on mielipiteensä ja se toki suotakoon. Konevikaisena se poijuun/paaluun tuleminen itsenäisesti on helpompaa, myönnän. Mooring systeemeissä jäädään ankkuriin sataman suulle odottamaan apua, jolloin yleensä sataman edustaja tulee kumpparilla avustamaan satamaan.

Ihan en ymmärrä että mikä ongelma on siinä ettei saa sitä ensimmäistä peräköyttä mooring järjestelmässä heti kiinni? Jos siinä jotain häslinkiä tapahtuu, niinkuin aina joskus käy, niin venehän nimenomaan ei ole missään kiinni. Sen kun työntää vaihteen eteen ja ajaa pois ja tekee uuden yrityksen. Ei siihen jäädä mitään "paikkoa" yrittämään. Poijun kanssa on itselle käynyt niin että poijuköysi ei riittänytkään ja gasti ei yltäny laiturille keulaa kiinnittämään. Siitä sitten häsläämällä yrittää tilanteesta pakoon kovassa sivutuulessa ja saatiin köysi potkuriin (gasti keulassa ja itse häsläsin peräköyden kanssa). Oltiin sen jälkeen mukavasti poikittain poijujen ja muiden veneiden seassa seassa...sittemmin on poijuköysi ollut riittävän pitkä. =)

>>Poijun kanssa on itselle käynyt niin että poijuköysi ei riittänytkään ja gasti ei yltäny laiturille keulaa kiinnittämään.

Liian lyhyt köysi nyt on ihan veneilijän omaa tyhmyyttä, ei poijusysteemin vika.

Hienoa kun lisäsit tämän huomion.

jkfghdfjng kirjoitti:

Jokaisella on mielipiteensä ja se toki suotakoon. Konevikaisena se poijuun/paaluun tuleminen itsenäisesti on helpompaa, myönnän. Mooring systeemeissä jäädään ankkuriin sataman suulle odottamaan apua, jolloin yleensä sataman edustaja tulee kumpparilla avustamaan satamaan.

Ihan en ymmärrä että mikä ongelma on siinä ettei saa sitä ensimmäistä peräköyttä mooring järjestelmässä heti kiinni? Jos siinä jotain häslinkiä tapahtuu, niinkuin aina joskus käy, niin venehän nimenomaan ei ole missään kiinni. Sen kun työntää vaihteen eteen ja ajaa pois ja tekee uuden yrityksen. Ei siihen jäädä mitään "paikkoa" yrittämään. Poijun kanssa on itselle käynyt niin että poijuköysi ei riittänytkään ja gasti ei yltäny laiturille keulaa kiinnittämään. Siitä sitten häsläämällä yrittää tilanteesta pakoon kovassa sivutuulessa ja saatiin köysi potkuriin (gasti keulassa ja itse häsläsin peräköyden kanssa). Oltiin sen jälkeen mukavasti poikittain poijujen ja muiden veneiden seassa seassa...sittemmin on poijuköysi ollut riittävän pitkä. =)

Lue lisää

Minä ajattelin tilannetta, jossa yksin liikkuva tulee rantaan. Mooring-systeemissä, jos hänelle sattuu siinä rannalle kiirehtimisessä vahinko (kompastuu/liukastuu), voi tuloksena olla, että vene onkin irti ja kompastuja rannalla. Olen nähnyt livenä tilanteen, jossa näin kävi, mutta kun vene oli peräpoijussa kiinni, niin tilanne oli suhteellisen helppo korjata: kaveri etsi käsiinsä soutuveneen ja paineli sillä veneeseen. Hätätilassa voisi uidakin, vene ei kuitenkaan karkaa mihinkään.

lskdfhöksjhkj kirjoitti:

Kyllähän siihen mooringin voi mennä keula edelläkin, mutta on silloin se on juuri noin hankalaa kuin kuvailitkin.

Kun mooring köyteen mennään perse edellä niin se mooring köysi on viimeinen köysi joka laitetaan kiinni ja sen kanssa ei ole mikään kiire. Sen voi kiinnittää vaikka ankkuriryyppyjen jälkeen. Eli siihen paikalle tullaan perä edellä ja niin reilulla vauhdilla että vene tottelee ohjausta kunnolla. Manööveriin tarvitaan tasan kaksi henkilöä, toinen ohjaa venettä ja käyttää konetta, toinen on valmiina peräköyden kanssa. Eli ensin vauhdilla perse edellä lähelle laituria ja TUULEN PUOLEN PERÄKÖYSI kiinni. Tämä kun on kiinni niin kiire loppui vaikka olisi mikä sivutuuli. Nyt konemies työntää vaihteen eteen ja moottorin kierroksilla pitää perän irti laiturista ja keulan suorassa (tuuli painaa vastakkaiseen suuntaan, mitä peräköysi kampeaa venettä). Kevyessä kelissä riittää tyhjäkäynti ja kovemmassa kelissä kierroksia sen mukaan että keula ei lähde valumaan tuulen mukana. Sitten kiinnitetään suojan puolen peräköysi, jonka jälkeen kone jätetään vaihde eteenpäin päällä käyntiin siksi aikaa että ollaan ihmetelty se mooring köysi sinne keulaan. Helppoa, ei tarvita mitään keulapotkureita ja isonkin, 54ft, veneen käsittelyyn riittää kaksi miestä. Yksin jos tullaan, niin sitten voi huudella laiturilta jotain kaveriksi jolle viskaa tuulen puolen peräköyden tai sit vaan vähän nopeammat jalat, mutta onnistuu. Sen keulan kiinnityksen kanssa ei ole kiire...

Se on kyllä totta että 70- ja 80-lukujen umpiperäisistä se pikainen loikkaaminen laiturille on hankalampaa, jos ei ole uimatasoa.

Mooring köysi on limainen, totta, ja se onkin sen ratkaisun ainoa miinus.

Lue lisää

Vanhemmissa kapeampiperäisissä veneissä tuo kampeamisvaikutus on vain selvästi heikompi.

Toinen miinus on että pinnaohjattua venettä on aika hankala peruuttaa, varsinkin jos peräsin on iso. Pinnasta on pidettävä kiinni kaksin käsin ja silti se voi karata otteesta ja iskeä rajoittimeen, jos nopeutta on enemmän. Rattiohjattu on tässä kohtaa aivan eri juttu, kun niissä on yleensä myös kaasukahva hyvin käsillä.

Kapeaperäisessä sitä kampeamista voi tehostaa peräsimellä, lisäksi ne köydet voi laittaa keskemmälle venettä jossa veneen leveys suurempi.

Ei ohjauksen vaikeus ole kiinni siitä onko pinna vai ratti, vaan siitä kuinka peräsin on kevennetty ohjaukseltaan. Jos ei peräsimessä ole yhtään kevennystä, niin ohjaus on ihan yhtä raskas (eli v...mainen peruuttaa) oli sitten pinna tai ratti.

10-14 kirjoitti:

Minä ajattelin tilannetta, jossa yksin liikkuva tulee rantaan. Mooring-systeemissä, jos hänelle sattuu siinä rannalle kiirehtimisessä vahinko (kompastuu/liukastuu), voi tuloksena olla, että vene onkin irti ja kompastuja rannalla. Olen nähnyt livenä tilanteen, jossa näin kävi, mutta kun vene oli peräpoijussa kiinni, niin tilanne oli suhteellisen helppo korjata: kaveri etsi käsiinsä soutuveneen ja paineli sillä veneeseen. Hätätilassa voisi uidakin, vene ei kuitenkaan karkaa mihinkään.

Lue lisää

No ei se vene kauas karkaa tässä mooring systeemissäkään jos yksin purjehtiva kaveri tippuu laiturilta/veneestä veteen peräköyttä kiinnittäessään, nimittäin sen kiinnityksen aikana ei veto voi olla päällä, se vene karkaa muuten. Mistä te keksitte näitä "ongelmia"... =)

ibbyyvg kirjoitti:

No ei se vene kauas karkaa tässä mooring systeemissäkään jos yksin purjehtiva kaveri tippuu laiturilta/veneestä veteen peräköyttä kiinnittäessään, nimittäin sen kiinnityksen aikana ei veto voi olla päällä, se vene karkaa muuten. Mistä te keksitte näitä "ongelmia"... =)

Lue lisää

Muutama m/s tuulta laiturilta päin tai vaikka vähän vinostikin ja sehän karkaa niin kauas kuin tilaa on. Kuten sanoin, minä olen nähnyt "livenä" tilanteen, kun kaveri kompastuu laiturille astuessaan seurauksella, että vene karkaa. Ja liukastunut kerran itsekin vastavassa tilanteessa mutta onneksi siinä ei ollut muita seurauksia kuin pirunmoinen kolhu sääreen.

Voisin kuvitella, että riski on pienempi avoperäisessä perä edellä matalaan laituriin tullessa. Valtaosa veneistä on kuitenkin umpiperiä ja tulee olemaan ainakin Suomessa vielä kymmeniä vuosia. (Enkä kokonaan sivuuttaisi sen merkitystä, että aika moni meistä haluaa kiinnittyä keula edellä jo siksikin, että ei halua veneensä oleskelutilan olevan suoraan jokaisen laiturillakulkijan näkösällä metrin päästä.)

Mooring-köydet lepäävät pohjassa ja nousevat ylös laiturin reunalle. Lähdettäessä annetaan köyden upota riittävän syvälle ettei se pääse potkuriin. Köysi uppoaa yleensä melko vauhdikkaasti, joten vene ei ehdi valua sivulle.