Kaksi paristoa

ei synny ei, mutta siinähän se kysymys onkin että miksi ei? Potentiaaliero on olemassa, joten miksi virta ei kulje?

no eihän siinäkään synny virtapiiriä jos tökkää maahan sähköverkon vaihejohtimen, ja hyvin vaan virta kulkee

Sähkönjakeluverkko on maadoitettu.
http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030503/1113391235042/1150107031700/1150107977837/1150110228558.html

Virtapiiri sulkeutuu maata pitkin.

paluuvirta kirjoitti:

Sähkönjakeluverkko on maadoitettu.
http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030503/1113391235042/1150107031700/1150107977837/1150110228558.html

Virtapiiri sulkeutuu maata pitkin.

Lue lisää

paskat siellä sähkölaitoksilla ole mitään maahan meneviä johtoja. teoria on teoriaa mutta mites tämä käytännössä menee?

kaiken lisäksi maa johtaa niin huonosti sähköä että sähköverkon maadoituksen ollessa vaikka 10 km päässä ei käytännössä yhteyttä enää muodostu

asdfbntdhsgf kirjoitti:

paskat siellä sähkölaitoksilla ole mitään maahan meneviä johtoja. teoria on teoriaa mutta mites tämä käytännössä menee?

kaiken lisäksi maa johtaa niin huonosti sähköä että sähköverkon maadoituksen ollessa vaikka 10 km päässä ei käytännössä yhteyttä enää muodostu

Lue lisää

Maata on käytetty toisena johtimena iät ajat. Maa johtaa sähköä aivan riittävän hyvin virtapiirin muodostamiseksi. Ja kyllä siellä laitoksen päässäkin ainakin kolmivaihegeniksen keskipiste viedään maihin. Ei sähköverkko kellu.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus on Kirchoffin ensimäinen laki, joka sanoo että pisteeseen tulevien virtojen summa on yhtä suuri kuin siitä lähtevien virtojen summa. Virta siis vaatii piirin sulkeutumisen, kuten jo edellä sanottiin. Piste ei pullistu.
Mitä pattereihin tulee, niin on olemassa sähköpattereita, tykkipattereita ja lantapattereitä. Tasasähkön varastoimiseen käytetään paristoa (tai mahdollisesti akkua)

asdfbntdhsgf kirjoitti:

paskat siellä sähkölaitoksilla ole mitään maahan meneviä johtoja. teoria on teoriaa mutta mites tämä käytännössä menee?

kaiken lisäksi maa johtaa niin huonosti sähköä että sähköverkon maadoituksen ollessa vaikka 10 km päässä ei käytännössä yhteyttä enää muodostu

Lue lisää

Paristolla on pienehkö sisäinen vastus. Jos paristot ovat hiukankin erikuntoiset, ja ne on asetettu sähkölaitteseen toinen väärinpäin, ja laite on kytketty toiminta-asentoon, kulkee pieni virta jompaan kumpaan suuntaan. Jos laite kytketään näin pitkäksi aikaa, paristot tuhoutuvat.

Useissa paristoillakin toimivissa laitteissa on nykyisin tasasuuntaavia piirejä, eli sähkö kulke vain yhteen suuntaan. Vaikka kaikki paristot olisivat samansuuntaisesti, ne voivan laitteen kannalta olla väärinpäin.

Jos taas paristot ovat toinen väärinpäin, mutta virtaa ei ole kytketty, ei tapahdu mitään, sillä ei ole muodostunut virtapiiriä. Aina täytyy olla virtapiiri, jotta virta kulkisi.

Sanotaan että valovirralla syntyy virtapiiri maan kautta. Todellisuudessa virtapiiri muodostuu kahta kautta, maadoitetun johtimen ja maan kautta. Vain musta (tai ruskea) johdin eroaa maan 0-jännitteestä. Sen jännite on 240 volttia.

Koska sähköjohtimella on oma vastuksensa, mitä kauempana käyttöpiste on maadotuksesta, sitä enemmän maajohto eroaa maan 0-jännittestä. Siksi on olemassa määräykset, miten tiheasti maadoitus täytyy suorittaa. Jos maadoitus suoritetaan liian kaukana, on vaara, että maajohdon jännite nousee liikaa ja seurauksena sen koskemisesta voi olla sähköisku. Sekä sininen (tai vanha valkoinen) maajohto että viher-keltainen (tai vanha punainen) suojajohto ovat maadoitettuja.

Valovirta on kolmivaihevirran yksi vaihe 0-johtimen eli maajodon ja äärijohdon välillä. Teoriassa 0-johtoa ei tarvittaisi, sillä kolmivaihevirrassa ei sitä pitkin kulje ollenkaan virtaa. Jos kuormitus on vähänkin erisuuri eri vaiheille, 0-johtimen jännite nousee. Siksi asennuksissa on erityisesti pidettävä huolta, että se on määrävälein maadoitettu.

asdfbntdhsgf kirjoitti:

paskat siellä sähkölaitoksilla ole mitään maahan meneviä johtoja. teoria on teoriaa mutta mites tämä käytännössä menee?

kaiken lisäksi maa johtaa niin huonosti sähköä että sähköverkon maadoituksen ollessa vaikka 10 km päässä ei käytännössä yhteyttä enää muodostu

Lue lisää

Ei tarvitse mennä sähkölaitokselle asti, se toinen johdin on maadoitettu lähimmällä muuntajalla ja lisäksi vielä talosi nurkalla liittymäpisteessä.
Virran kulkemisen edellytys on sähkökenttä, eli jännite. Molempien paristojen napojen välillä on oma sähkökenttänsä. Paistot ovat omia saarekkeitaan, eikä naapuri saarekkeeseen nähden ole mitään jännite-eroa.

"jännite_ero", STAATTISESSA sähkössä ei tarvitse olla suljettua virtapiiriä. Sähkö hyppää hetkellisesti kohteesta toiseen, mutta pysyvää virtaa ei synny.

asdfbntdhsgf kirjoitti:

paskat siellä sähkölaitoksilla ole mitään maahan meneviä johtoja. teoria on teoriaa mutta mites tämä käytännössä menee?

kaiken lisäksi maa johtaa niin huonosti sähköä että sähköverkon maadoituksen ollessa vaikka 10 km päässä ei käytännössä yhteyttä enää muodostu

Lue lisää

Jokaisen talon sähköverkko on myös maadoitettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maadoitus

hyppii kirjoitti:

"jännite_ero", STAATTISESSA sähkössä ei tarvitse olla suljettua virtapiiriä. Sähkö hyppää hetkellisesti kohteesta toiseen, mutta pysyvää virtaa ei synny.

Miten sen nyt näkee, sähkö hyppää 'virtalähteen' sisällä, ilman ulkoista virtapiiriä.

patteristo kirjoitti:

Miten sen nyt näkee, sähkö hyppää 'virtalähteen' sisällä, ilman ulkoista virtapiiriä.

Ei paristossa ole STAATTISTA sähköä. Staattisen sähköiskun saatat saada esim. kun olet hankautunut eristävää mattoa tai kissannahkaa vasten ja olet tullut varatuksi. Kun sitten kosket esim. kaiteeseen, joka on eri potentiaalissa, rävähtää, mutta sitten se on ohi.

patteristo kirjoitti:

Miten sen nyt näkee, sähkö hyppää 'virtalähteen' sisällä, ilman ulkoista virtapiiriä.

Tyhmä saa olla, muttei tykkimies. Tosin itsekin olin IT:ssa alokasajan, mutta sen jälkeen jo SähkötK:lla.

Kyllä se sähkö hyppää muuntajassa eristettyjen ensiö- ja toisiokäämien välillä, (Kun johdinsilmukka on muuttuvassa magneettikentässä, silmukkaan syntyy sähkömotorinen voima...) mutta koitahan saada paristojännite tekemään sama temppu. Yhdistämällä ynnäsähkö ja poissähkönavat ensiökäämiin, saadaan toisiolle jännitepiikki, joka lopahtaa heti.
Yksinkertaisessa virtalähteessä toisiokäämiä voidaan pitää SMV:n lähteenä ja se sulkee virtapiirin.
Staattinen jännite voidaan purkaa maahan, koska maata voidaan pitää neutraalipotentiaalina tai esimerkiksi isona kondensaattorina. Jos kytket konkan pariston napojen välille, syntyy hetkellinen virtapiikki, joka käytännössä lakkaa ajassa 5 tau, kun konkka on suunnilleen täynnä.

Hurjapää:
"Totisesti minä sanon teille veljet, ennen kuin viisi tauta on kulunut, niin katso, transistori on tukossa"

asdfbntdhsgf kirjoitti:

paskat siellä sähkölaitoksilla ole mitään maahan meneviä johtoja. teoria on teoriaa mutta mites tämä käytännössä menee?

kaiken lisäksi maa johtaa niin huonosti sähköä että sähköverkon maadoituksen ollessa vaikka 10 km päässä ei käytännössä yhteyttä enää muodostu

Lue lisää

Nyt tuli kyllä niin paljon potaskaa että.

hyppii kirjoitti:

Ei paristossa ole STAATTISTA sähköä. Staattisen sähköiskun saatat saada esim. kun olet hankautunut eristävää mattoa tai kissannahkaa vasten ja olet tullut varatuksi. Kun sitten kosket esim. kaiteeseen, joka on eri potentiaalissa, rävähtää, mutta sitten se on ohi.

Lue lisää

Katso ensin mitä viestiä on kommentoitu! Kyse oli staattisen sähkön virtapiiristä.
Et taida olla penaalin terävin kynä.

ohjuoomn kirjoitti:

Nyt tuli kyllä niin paljon potaskaa että.

potpaskaa

luetunymmärtäminen kirjoitti:

Katso ensin mitä viestiä on kommentoitu! Kyse oli staattisen sähkön virtapiiristä.
Et taida olla penaalin terävin kynä.

En hetkeäkään saata epäillä ylivoimaista luetunymmärtämistäsi, mutta vaikuttaa, kuin sähköoppi olisi jäänyt vähemmälle. :)

asdfbntdhsgf kirjoitti:

paskat siellä sähkölaitoksilla ole mitään maahan meneviä johtoja. teoria on teoriaa mutta mites tämä käytännössä menee?

kaiken lisäksi maa johtaa niin huonosti sähköä että sähköverkon maadoituksen ollessa vaikka 10 km päässä ei käytännössä yhteyttä enää muodostu

Lue lisää

Hei !
Älkää viitsikö. Jokaisessa muuntajassa on kaikkien kolmen vaiheen keskinapa vedetty maahan josta syntyy 25V jännitte vaiheen välinen jännite on 400V .
Pisin Suomessa käytössä oleva muuntamoiden välimatka on 1200m eli 2 X 600m .
Ei ole taloudellista siirtää sähköä matalajännite johdolla pitkiä matkoja siksi on tuohon keksitty 20 KV siirtolinja pienemmille matkoille ja pitkille matkoille suuria ja hyvin suuria linjoja.
Voimalaitoksen ei tarvitse maadoittaa mitään ,eikä se välttämättä kuluttajalle asti välttämättä pelittäisi luotettavasti ,siksi maadoitetaan muuntamolla ja mittaritaululla 250V jännite jotta on luotettava. Eilo kivaa jos sieltä yhtenä aamuna tulisi 3000V kännyn laturiin.

Hanki jostakin sähkökoneita käsittelevä kirja. Kyllä tieto sieltä löytyy.

Ei voimalaitosella ole vielä nollaakaan, sähkö tulee jakelumuuntajalle asti vain kolmella vaiheella. Nolla otetaan käyttöön vasta muuntajalla ja liitetään myös maahan.

nollalla kirjoitti:

Ei voimalaitosella ole vielä nollaakaan, sähkö tulee jakelumuuntajalle asti vain kolmella vaiheella. Nolla otetaan käyttöön vasta muuntajalla ja liitetään myös maahan.

Niinpä, mutta kuinka sitten on mahdollista että muodostuu suljettu virtapiiri? Jos kerta sähkölaitokselta lähtee vain "yhteen suuntaan" johto niin silloinhan tilanne on samankaltainen kuin aloirusviestissä.

Lisäksi vaikka sähkölaitoksella olisi johto maahan eikö talon muuntajan maadoitetusta nollasta sähkölaitoken maadoitukseen resistanssi ole melkoinen jos matkaa on vaikka 100 km? Luulisi tuollaisen jo haittaavan virran kulkua

nollalla kirjoitti:

Ei voimalaitosella ole vielä nollaakaan, sähkö tulee jakelumuuntajalle asti vain kolmella vaiheella. Nolla otetaan käyttöön vasta muuntajalla ja liitetään myös maahan.

Lueppas se teksti oppikirjasta. Eli yritä ymmärtää kolmio- ja tähtikytkennän erot.
se "nollavaihe" ei välttämättä merkitse samaa kuin maadoitus.
3-vaiheinen sähköjärjestelmä voidaan kytkeä myös näin, 3 erillistä vaihejohtoa , ja sitten se nollajohto ja sitten vielä maadoitusjohto.
Ja sitten tämä 3-vaiheinen sähköjärjestelmä voidaan muuttaa 1-vaiheiseksi siten, että otetaan mukaan vain yksi vaihejohdin ja se nollajohdin.

Onhan tämä kytkentätekniikka aika monimutkaista maallikolle, mutta kyllä sähköalan ammattilaiset tämän osaavat. Kyllä nämä asiat selitetään sähköopin kirjoissa.
Ja se generaattorien (myös 3-vaiheisten) magnetoimisvirta on tasavirtaista sähköä eli se saadaan erillisestä tasavirtajärjestelmästä (vierasherätteinen, joissakin vanhoissa vaihtovirtageneraattori yhdistelmissä on mukana erillinen tasavirtageneraattori) taikka generaattorin omaa virtaa tasasuuntaamalla (omaherätteinen generaattori).
Onhan nämä sähkökoneet aika monimutkaisia. Muuntajatkin luetaan sähkökoneiksi.
Ei nämä asiat selviä MUTU-tuntumalla ("musta tuntuu ajattelulla") vaan ne on luettava alan oppikirjoista.

Aivan lyhyesti "se nollajohdin eli ole maadoitusjohdin". Nollajohdin on johdin jossa normaalisti ei pitäisi olla jännitettä lainkaan. Vaihejohtimien ja nollajohtimen välillä on jännite-ero. Maadoitusjohtimessakaan ei pitäisi kulkea jännitettä. Tietyin edellytyksin nollajohdin ja maajohdin voidaan yhdistää, tästä on omat säännöt 4- ja 5 johtimisten johtojen yhteiskäytössä.
Tämän vuoksi ammattilaisia tarvitaan sähkökytkennöissä.
Maadoitusongelmat pitää jättää sähköalan ammattilaisille.

Jos kuormitus on tasainen, kolmivaihevirran kaikissa KOLMESSÄ ÄÄRIJOHDOSSA on tasasuuri jännite, mutta kun jännitteet ja virrat ovat kolmivaiheisia eli virran ja jännitteen määrät ovat vaihtovirrassa muuttelevat, havaitaan että KESKIJOHTIMESSA eli 0-johdossa ei kulje lainkaan virtaa. VIRTAPIIRI siis muodostuu siten, että kaksi muuta ÄÄRIJOHTOA on vuorollaan paluujohtimena.

Koska keskijohtimen eli 0-johtimen virta on nolla, se voidaan muuntajaan asti jättää pois, sillä äärijohtimien virta on aika tasainen. Generaattorin käämien toiset johdot siis kytketään tähtimäisesti tai kolmiomaisesti yhteen ja toiset johdot ovat erilliset kolme äärijohtoa.

Mutta muuntajalta sähkö menee jo kulutuspisteisiin ja mitä useamman muuntajan kautta kuljetaan, sitä eritasoisemmiksi vaiheiden käyttö muodostuu, joten 0-jännitteisen keskijohtinen muodostaminen ja maadoitus on aivan välttämätön, jotta jännite ei heittelisi eri vaiheiden kulutuksen mukaan.

Sen lisäksi valovirtaverkot pyritään rakentamaan niin, että kaikkia vaiheitä käytettaisiin yhtä paljon, jotta kuormitus olisi tasainen.

al_jabr kirjoitti:

Jos kuormitus on tasainen, kolmivaihevirran kaikissa KOLMESSÄ ÄÄRIJOHDOSSA on tasasuuri jännite, mutta kun jännitteet ja virrat ovat kolmivaiheisia eli virran ja jännitteen määrät ovat vaihtovirrassa muuttelevat, havaitaan että KESKIJOHTIMESSA eli 0-johdossa ei kulje lainkaan virtaa. VIRTAPIIRI siis muodostuu siten, että kaksi muuta ÄÄRIJOHTOA on vuorollaan paluujohtimena.

Koska keskijohtimen eli 0-johtimen virta on nolla, se voidaan muuntajaan asti jättää pois, sillä äärijohtimien virta on aika tasainen. Generaattorin käämien toiset johdot siis kytketään tähtimäisesti tai kolmiomaisesti yhteen ja toiset johdot ovat erilliset kolme äärijohtoa.

Mutta muuntajalta sähkö menee jo kulutuspisteisiin ja mitä useamman muuntajan kautta kuljetaan, sitä eritasoisemmiksi vaiheiden käyttö muodostuu, joten 0-jännitteisen keskijohtinen muodostaminen ja maadoitus on aivan välttämätön, jotta jännite ei heittelisi eri vaiheiden kulutuksen mukaan.

Sen lisäksi valovirtaverkot pyritään rakentamaan niin, että kaikkia vaiheitä käytettaisiin yhtä paljon, jotta kuormitus olisi tasainen.

Lue lisää

"Jos kuormitus on tasainen, kolmivaihevirran kaikissa KOLMESSÄ ÄÄRIJOHDOSSA on tasasuuri jännite, mutta kun jännitteet ja virrat ovat kolmivaiheisia eli virran ja jännitteen määrät ovat vaihtovirrassa muuttelevat"

Et taida ymmärtää lainkaan vaihtovirran olemusta. Siinähän jännite ja virta vaihtelee jatkuvasti taajuuden mukaan ja kuormituksen mukaan.
Kuorma voi olla induktiivista tai kapasitiivista.
Jännite ei ole koskaan TASASUURTA vaan jännitettä voidaan muuttaa alas- tai ylöspäin muuntajilla. Voimalaitosten generaattorit eivät yleensä syötä suoraan sähköverkkoa vaan VÄLISSÄ on muuntajia. Ja sähköverkon tullessa kuluttajille jännitettä pudotetaan muuntajilla. Osa kuluttajista on suurjännitekuluttajia ja osa pienjännitekuluttajia (kotitaloudet).
Ajatus tasasuuruisista jännitteistä on väärä. Sähkön laatu eli taajuuden tasaisuus ( 50 Hz) on laatuominaisuus joka pyritään säilyttämään, mutta se ei ole mikään fysikaalinen VAKIO. Suuret voimalaitokset VOIVAT osallistua verkon taajuuden säätämiseen, muut verkon kuluttajat sitten seuraavat verkon taajuutta. On verkkoja joissa taajuus on 60 Hz. Paikallinen taajuus voi poiketa verkon taajuudesta, näin esim. valimoiden keskitaajuusuunit joilla sulatetaan metallia.

Voimalaitoksilla ja sähköverkoissa voi esiintyä "maasulku" niminen häiriö, mutta tätä ei saa yhdistää käsittteeseen maadoitus. Maadoitus on tarkoituksella tehty ja maasulku on satunnainen vika jota pyritään ehkäisemään.
Jätä nämä sähkötekniikan hommat alan ammattilaisille, ei niitä maallikoiden tarvi kaikilta osin edes tuntea.
Valovirtaverkon kuormantasauksesta olemme yhtä mieltä eli vaiheiden kuormia voidaan tasata ja pitääkin tasata. Vinokuorma on vika siinä missä muutkin viat ovat. Valovirtaverkkoon ei saa kytkeä suuritehoisia laitteita (sähkömoottoreita, hitsausmuuntajia tms. ) ILMAN sähkölaitoksen lupaa. Pääsulakkeen muutos on aina tehtävä sähkölaitoksen luvalla ja kautta.
Menneinä aikoina maaseudulla hitsausmuuntajista on ollut harmia, kun yksi käytti laitetta kotipajassaan niin naapureilla valot alkoi mennä "punaiseen suuntaan" (himmeni) eli vaihejännite aleni roimasti kuorman vuoksi.

sähköt_ammattilaisille kirjoitti:

"Jos kuormitus on tasainen, kolmivaihevirran kaikissa KOLMESSÄ ÄÄRIJOHDOSSA on tasasuuri jännite, mutta kun jännitteet ja virrat ovat kolmivaiheisia eli virran ja jännitteen määrät ovat vaihtovirrassa muuttelevat"

Et taida ymmärtää lainkaan vaihtovirran olemusta. Siinähän jännite ja virta vaihtelee jatkuvasti taajuuden mukaan ja kuormituksen mukaan.
Kuorma voi olla induktiivista tai kapasitiivista.
Jännite ei ole koskaan TASASUURTA vaan jännitettä voidaan muuttaa alas- tai ylöspäin muuntajilla. Voimalaitosten generaattorit eivät yleensä syötä suoraan sähköverkkoa vaan VÄLISSÄ on muuntajia. Ja sähköverkon tullessa kuluttajille jännitettä pudotetaan muuntajilla. Osa kuluttajista on suurjännitekuluttajia ja osa pienjännitekuluttajia (kotitaloudet).
Ajatus tasasuuruisista jännitteistä on väärä. Sähkön laatu eli taajuuden tasaisuus ( 50 Hz) on laatuominaisuus joka pyritään säilyttämään, mutta se ei ole mikään fysikaalinen VAKIO. Suuret voimalaitokset VOIVAT osallistua verkon taajuuden säätämiseen, muut verkon kuluttajat sitten seuraavat verkon taajuutta. On verkkoja joissa taajuus on 60 Hz. Paikallinen taajuus voi poiketa verkon taajuudesta, näin esim. valimoiden keskitaajuusuunit joilla sulatetaan metallia.

Voimalaitoksilla ja sähköverkoissa voi esiintyä "maasulku" niminen häiriö, mutta tätä ei saa yhdistää käsittteeseen maadoitus. Maadoitus on tarkoituksella tehty ja maasulku on satunnainen vika jota pyritään ehkäisemään.
Jätä nämä sähkötekniikan hommat alan ammattilaisille, ei niitä maallikoiden tarvi kaikilta osin edes tuntea.
Valovirtaverkon kuormantasauksesta olemme yhtä mieltä eli vaiheiden kuormia voidaan tasata ja pitääkin tasata. Vinokuorma on vika siinä missä muutkin viat ovat. Valovirtaverkkoon ei saa kytkeä suuritehoisia laitteita (sähkömoottoreita, hitsausmuuntajia tms. ) ILMAN sähkölaitoksen lupaa. Pääsulakkeen muutos on aina tehtävä sähkölaitoksen luvalla ja kautta.
Menneinä aikoina maaseudulla hitsausmuuntajista on ollut harmia, kun yksi käytti laitetta kotipajassaan niin naapureilla valot alkoi mennä "punaiseen suuntaan" (himmeni) eli vaihejännite aleni roimasti kuorman vuoksi.

Lue lisää

Al-jabr:n kommentti oli aivan validi. Tuntuu, että itse sotket asioita enemmän. Lainaamasi kappleessa oli luonnollisesti kyse jännitteen tehollisarvoista. Jos kyse on nollajohdon virrasta, ei taajuudella tai sillä että jännite vaihtosähkössä muuttuu sinimuotoisesti ole merkitystä.
Mitä valovirtaverkon tasaamiseen tulee, ei sitäkään voi tehdä kuin summittaisesti. Valovirtaverkon vaiheissa on paljon laitteita, joita ohjaa esimerkisi termostaatti. Erityisen hankalia ovat mm. tietokoneet, jotka suurissa määrissä käytettyinä heikentävät verkon sinimuotoisuutta tuottamalla transienttejä. Ei päivää ilman kilovolttia on hyvä nyrkkisääntö 230 V:n verkossa.

Jos ei ole selvä generaattori-kolmivaihemoottori kytkentä ilman mitään lisälaitteita, kulkee kolmivaihejärjestelmän nollassa käytännöllisesti katsoen aina virtaa.

Ps. kuorma voi olla ja tarkkaanottaen on aina myös resistiivistä, vaikka vaihtosähkölle ei puhtaita resistansseja ole, vaan aina on kysessä impedanssi. Kapasitiivinen kuorma taas on perin harvinainen, koska esimerkiksi sähkömoottorit edustavat aina induktiivista kuormaa. Siksi suuret teollisuuslaitokset kompensoivat loistehoa isoilla konkkapattereilla, koska muuten ne joutuisivat maksamaan myös "cosini fíistä"

kskdjejdpfk kirjoitti:

Niinpä, mutta kuinka sitten on mahdollista että muodostuu suljettu virtapiiri? Jos kerta sähkölaitokselta lähtee vain "yhteen suuntaan" johto niin silloinhan tilanne on samankaltainen kuin aloirusviestissä.

Lisäksi vaikka sähkölaitoksella olisi johto maahan eikö talon muuntajan maadoitetusta nollasta sähkölaitoken maadoitukseen resistanssi ole melkoinen jos matkaa on vaikka 100 km? Luulisi tuollaisen jo haittaavan virran kulkua

Lue lisää

Ei maan johtavuudesta tarvitse olla huolissaan, poikkipintaa kun on maassa riittävästi, niin riittää huonompikin johtokyky. Liittyminen maahan maadoituselektrodilla on vain vähän vaikeaa riittävän johtavasti. Tosin sähkön käytön kannalta maadoituksia ei tarvita, koska muuntajalta kuluttajalle on myös nollajohto. Maadoitukset ovat vain turvallisuuden takia.

sähköt_ammattilaisille kirjoitti:

"Jos kuormitus on tasainen, kolmivaihevirran kaikissa KOLMESSÄ ÄÄRIJOHDOSSA on tasasuuri jännite, mutta kun jännitteet ja virrat ovat kolmivaiheisia eli virran ja jännitteen määrät ovat vaihtovirrassa muuttelevat"

Et taida ymmärtää lainkaan vaihtovirran olemusta. Siinähän jännite ja virta vaihtelee jatkuvasti taajuuden mukaan ja kuormituksen mukaan.
Kuorma voi olla induktiivista tai kapasitiivista.
Jännite ei ole koskaan TASASUURTA vaan jännitettä voidaan muuttaa alas- tai ylöspäin muuntajilla. Voimalaitosten generaattorit eivät yleensä syötä suoraan sähköverkkoa vaan VÄLISSÄ on muuntajia. Ja sähköverkon tullessa kuluttajille jännitettä pudotetaan muuntajilla. Osa kuluttajista on suurjännitekuluttajia ja osa pienjännitekuluttajia (kotitaloudet).
Ajatus tasasuuruisista jännitteistä on väärä. Sähkön laatu eli taajuuden tasaisuus ( 50 Hz) on laatuominaisuus joka pyritään säilyttämään, mutta se ei ole mikään fysikaalinen VAKIO. Suuret voimalaitokset VOIVAT osallistua verkon taajuuden säätämiseen, muut verkon kuluttajat sitten seuraavat verkon taajuutta. On verkkoja joissa taajuus on 60 Hz. Paikallinen taajuus voi poiketa verkon taajuudesta, näin esim. valimoiden keskitaajuusuunit joilla sulatetaan metallia.

Voimalaitoksilla ja sähköverkoissa voi esiintyä "maasulku" niminen häiriö, mutta tätä ei saa yhdistää käsittteeseen maadoitus. Maadoitus on tarkoituksella tehty ja maasulku on satunnainen vika jota pyritään ehkäisemään.
Jätä nämä sähkötekniikan hommat alan ammattilaisille, ei niitä maallikoiden tarvi kaikilta osin edes tuntea.
Valovirtaverkon kuormantasauksesta olemme yhtä mieltä eli vaiheiden kuormia voidaan tasata ja pitääkin tasata. Vinokuorma on vika siinä missä muutkin viat ovat. Valovirtaverkkoon ei saa kytkeä suuritehoisia laitteita (sähkömoottoreita, hitsausmuuntajia tms. ) ILMAN sähkölaitoksen lupaa. Pääsulakkeen muutos on aina tehtävä sähkölaitoksen luvalla ja kautta.
Menneinä aikoina maaseudulla hitsausmuuntajista on ollut harmia, kun yksi käytti laitetta kotipajassaan niin naapureilla valot alkoi mennä "punaiseen suuntaan" (himmeni) eli vaihejännite aleni roimasti kuorman vuoksi.

Lue lisää

Oletin kuuluvan yleissivistykseen, että muuntajat muuttavat jännitteen eri tasolle, ja että on suurjännitekuluttajia ja pienjännitekuluttajia.

En ole missään vaiheessa kertonut, että jännite pysyisi vakiona generaattorista kuluttajalle. On kai tuttua, että suurilla etäisyyksillä generaattorijännite, joka on huomattavan matala, ensin nostetaan muuntajalla korkeaksi, sitten toisella muuntajalla matalammaksi maakuntajännitteeksi, sitten paikalliseksi korkeajännitteeksi ja lopulta 400/240 voltiksi kolmivaihe- ja valovirtaa varten.

Vaihtovirta on aivan tuttu. Yksivaiheinen vaihtovirta on sinimuotoista, jolloin jännite ja virta nousee ja laskee. Kolmivaihevirrassa on kolme yksivaihevirtaa siten, että yhteisessä O-johtimessa ei kulje lainkaan virtaa, mutta se pitää maadoittaa, jotta kuormituksen erot eivät aiheuttaisi epäsymmetriaa, jolloin O-johdin tuleekin jännitteiseksi ja poikkeaa maan 0-jännitteestä.

Normaalissa kolmivaihevirrassa, jota saadaan verkosta, taajuus EI VAIHTELE. Se on aina 50 Hz. Oman aggregaatin taajuus voi vaihdella, jotta jännite pysyy kuormituksen vaihteluista huolimatta tasaisena, mutta tässähän ei siitä ollut kyse. Jos tarvittava taajuus muuten poikkeaa verkon taajuudesta, siihen tarvitaan erillinen muuttaja. Siitäkään ei ollut kyse.

En ole puhunut missään vaiheessa maasulusta vaan maadoittamisesta. Ei tulisi mieleeni sotkea niitä toisiinsa.

Toki jätän sähköasennukset ammattilaisille. En ole toisin sanonutkaan, mutta kyllä ei-ammattilainenkin voi tietää jotakin. Sitä paitsi ala on niin laaja, että ammattilainenkin on pätevä vain osalla siitä.

Hyvää kesän jatkoa. :)

nollalla kirjoitti:

Ei maan johtavuudesta tarvitse olla huolissaan, poikkipintaa kun on maassa riittävästi, niin riittää huonompikin johtokyky. Liittyminen maahan maadoituselektrodilla on vain vähän vaikeaa riittävän johtavasti. Tosin sähkön käytön kannalta maadoituksia ei tarvita, koska muuntajalta kuluttajalle on myös nollajohto. Maadoitukset ovat vain turvallisuuden takia.

Lue lisää

Kytkin aikoinaan kokeeksi lampun kotiverkon vaihejohdon ja radiolle tarkoitetun maajohdon väliin, joka oli maadoitettu vain siten, että johto oli maan sisällä muutaman metrin. Ei siis ollut mitään maadoituselektrodia. Kirkkaasti paloi lamppu.

En nyt muista, mitä määräykset sanovat oikean maadoituksen laadusta, mutta ei siinä kovin monta ohmia saa olla.

al_jabr kirjoitti:

Oletin kuuluvan yleissivistykseen, että muuntajat muuttavat jännitteen eri tasolle, ja että on suurjännitekuluttajia ja pienjännitekuluttajia.

En ole missään vaiheessa kertonut, että jännite pysyisi vakiona generaattorista kuluttajalle. On kai tuttua, että suurilla etäisyyksillä generaattorijännite, joka on huomattavan matala, ensin nostetaan muuntajalla korkeaksi, sitten toisella muuntajalla matalammaksi maakuntajännitteeksi, sitten paikalliseksi korkeajännitteeksi ja lopulta 400/240 voltiksi kolmivaihe- ja valovirtaa varten.

Vaihtovirta on aivan tuttu. Yksivaiheinen vaihtovirta on sinimuotoista, jolloin jännite ja virta nousee ja laskee. Kolmivaihevirrassa on kolme yksivaihevirtaa siten, että yhteisessä O-johtimessa ei kulje lainkaan virtaa, mutta se pitää maadoittaa, jotta kuormituksen erot eivät aiheuttaisi epäsymmetriaa, jolloin O-johdin tuleekin jännitteiseksi ja poikkeaa maan 0-jännitteestä.

Normaalissa kolmivaihevirrassa, jota saadaan verkosta, taajuus EI VAIHTELE. Se on aina 50 Hz. Oman aggregaatin taajuus voi vaihdella, jotta jännite pysyy kuormituksen vaihteluista huolimatta tasaisena, mutta tässähän ei siitä ollut kyse. Jos tarvittava taajuus muuten poikkeaa verkon taajuudesta, siihen tarvitaan erillinen muuttaja. Siitäkään ei ollut kyse.

En ole puhunut missään vaiheessa maasulusta vaan maadoittamisesta. Ei tulisi mieleeni sotkea niitä toisiinsa.

Toki jätän sähköasennukset ammattilaisille. En ole toisin sanonutkaan, mutta kyllä ei-ammattilainenkin voi tietää jotakin. Sitä paitsi ala on niin laaja, että ammattilainenkin on pätevä vain osalla siitä.

Hyvää kesän jatkoa. :)

Lue lisää

Niin, huomasin vielä, että mainitsit kuorman voivan olla myös induktiivista tai kapasitiivista. En ymmärrä, miksi tämä tässä tulee mainita. Emmehän käsitelleet ollenkaan vaihesiirtokysymystä.

al_jabr kirjoitti:

Niin, huomasin vielä, että mainitsit kuorman voivan olla myös induktiivista tai kapasitiivista. En ymmärrä, miksi tämä tässä tulee mainita. Emmehän käsitelleet ollenkaan vaihesiirtokysymystä.

Lue lisää

Ja tämä kommentti, joka käsitteli ei-resitiivisiä kuormia, oli siis tarkoitettu nikille "sähköt ammattilaisille".

Tämä pötky kun on ohjelmoitu niin, että välillä tulee aina yllätyksiä, ja jää sitten epäselväksi, mikä on tarkoitettu kenellekin.

al_jabr kirjoitti:

Ja tämä kommentti, joka käsitteli ei-resitiivisiä kuormia, oli siis tarkoitettu nikille "sähköt ammattilaisille".

Tämä pötky kun on ohjelmoitu niin, että välillä tulee aina yllätyksiä, ja jää sitten epäselväksi, mikä on tarkoitettu kenellekin.

Lue lisää

Ja siinäkin oli virhe, resitiivisiä > resistiivisiä. Anteeks nyt kauheesti.

edellinen kirjoitti:

Ja siinäkin oli virhe, resitiivisiä > resistiivisiä. Anteeks nyt kauheesti.

Saat.

al_jabr kirjoitti:

Ja tämä kommentti, joka käsitteli ei-resitiivisiä kuormia, oli siis tarkoitettu nikille "sähköt ammattilaisille".

Tämä pötky kun on ohjelmoitu niin, että välillä tulee aina yllätyksiä, ja jää sitten epäselväksi, mikä on tarkoitettu kenellekin.

Lue lisää

"Tämä pötky kun on ohjelmoitu niin, että välillä tulee aina yllätyksiä, ja jää sitten epäselväksi, mikä on tarkoitettu kenellekin."

Onhan tämä systeemi vähän sekava, on siinä kuitenkin selvä logiikka:

[vastaa] linkistä vastataan alkuperäisen aloittajan viestiin. Viesti tulee viimeiseksi ketjuun ja viestin lopussa on linkki [kommentoi].
[kommentoi] linkistä kommentoidaan siis toisten kirjoittamia vastauksia. Viesti tulee viimeiseksi ko. vastauksen kommentteja ja viestin lopussa on linkki [kommentoi lainaten].
[kommentoi lainaten] linkistä kommentoidaan toisten kirjoittamia vastauksen kommentteja, tämänkin loppuun tulee linkki [kommentoi lainaten].
Selkeää?

al_jabr kirjoitti:

Oletin kuuluvan yleissivistykseen, että muuntajat muuttavat jännitteen eri tasolle, ja että on suurjännitekuluttajia ja pienjännitekuluttajia.

En ole missään vaiheessa kertonut, että jännite pysyisi vakiona generaattorista kuluttajalle. On kai tuttua, että suurilla etäisyyksillä generaattorijännite, joka on huomattavan matala, ensin nostetaan muuntajalla korkeaksi, sitten toisella muuntajalla matalammaksi maakuntajännitteeksi, sitten paikalliseksi korkeajännitteeksi ja lopulta 400/240 voltiksi kolmivaihe- ja valovirtaa varten.

Vaihtovirta on aivan tuttu. Yksivaiheinen vaihtovirta on sinimuotoista, jolloin jännite ja virta nousee ja laskee. Kolmivaihevirrassa on kolme yksivaihevirtaa siten, että yhteisessä O-johtimessa ei kulje lainkaan virtaa, mutta se pitää maadoittaa, jotta kuormituksen erot eivät aiheuttaisi epäsymmetriaa, jolloin O-johdin tuleekin jännitteiseksi ja poikkeaa maan 0-jännitteestä.

Normaalissa kolmivaihevirrassa, jota saadaan verkosta, taajuus EI VAIHTELE. Se on aina 50 Hz. Oman aggregaatin taajuus voi vaihdella, jotta jännite pysyy kuormituksen vaihteluista huolimatta tasaisena, mutta tässähän ei siitä ollut kyse. Jos tarvittava taajuus muuten poikkeaa verkon taajuudesta, siihen tarvitaan erillinen muuttaja. Siitäkään ei ollut kyse.

En ole puhunut missään vaiheessa maasulusta vaan maadoittamisesta. Ei tulisi mieleeni sotkea niitä toisiinsa.

Toki jätän sähköasennukset ammattilaisille. En ole toisin sanonutkaan, mutta kyllä ei-ammattilainenkin voi tietää jotakin. Sitä paitsi ala on niin laaja, että ammattilainenkin on pätevä vain osalla siitä.

Hyvää kesän jatkoa. :)

Lue lisää

"että yhteisessä O-johtimessa ei kulje lainkaan virtaa, mutta se pitää maadoittaa, jotta kuormituksen erot eivät aiheuttaisi epäsymmetriaa, jolloin O-johdin tuleekin jännitteiseksi ja poikkeaa maan 0-jännitteestä."

Nollajohdin kyllä kulkee tässä tapauksessa mukana, ei nollavirtoja pelkästään maan kautta johdeta. Maadoitus on vain turvallisuuden vuoksi.

kommentinkommentti kirjoitti:

"Tämä pötky kun on ohjelmoitu niin, että välillä tulee aina yllätyksiä, ja jää sitten epäselväksi, mikä on tarkoitettu kenellekin."

Onhan tämä systeemi vähän sekava, on siinä kuitenkin selvä logiikka:

[vastaa] linkistä vastataan alkuperäisen aloittajan viestiin. Viesti tulee viimeiseksi ketjuun ja viestin lopussa on linkki [kommentoi].
[kommentoi] linkistä kommentoidaan siis toisten kirjoittamia vastauksia. Viesti tulee viimeiseksi ko. vastauksen kommentteja ja viestin lopussa on linkki [kommentoi lainaten].
[kommentoi lainaten] linkistä kommentoidaan toisten kirjoittamia vastauksen kommentteja, tämänkin loppuun tulee linkki [kommentoi lainaten].
Selkeää?

Lue lisää

Kyllä se systeemi on selkeä, mutta sitten kun kommentti tulee kovin kauas pötkyn päähän, rupeaa miettimään ymmärsivätkö KAIKKI, mihin se viittasi. Kokemukseni mukaan kaikki eivät aina ole ymmärtäneet. No, ei se niin vakavaa ole, oon vain vähän taipuvainen perfektionismiin. Pitäisi ottaa vähän rennommin. :)

nollalla kirjoitti:

"että yhteisessä O-johtimessa ei kulje lainkaan virtaa, mutta se pitää maadoittaa, jotta kuormituksen erot eivät aiheuttaisi epäsymmetriaa, jolloin O-johdin tuleekin jännitteiseksi ja poikkeaa maan 0-jännitteestä."

Nollajohdin kyllä kulkee tässä tapauksessa mukana, ei nollavirtoja pelkästään maan kautta johdeta. Maadoitus on vain turvallisuuden vuoksi.

Lue lisää

En tarkoittanut, että 0-johtoa ei olisi. Olin sanovinani, että siinä ei kulje virtaa ja se tulee maadoittaa.

Kommentini 23.7.15 lopussa varmaan sanoin sen selvemmin: "Teoriassa 0-johtoa ei tarvittaisi, sillä kolmivaihevirrassa ei sitä pitkin kulje ollenkaan virtaa. Jos kuormitus on vähänkin erisuuri eri vaiheille, 0-johtimen jännite nousee. Siksi asennuksissa on erityisesti pidettävä huolta, että se on määrävälein maadoitettu."

Se tieto, jonka sinä sanoit, että voimalaitoksen generaattoreista muuntajalle mennään pelkillä äärijohdoilla oli minulle uutta. Olin olettanut, että siinäkin olisi nollajohto, niin kuin on muuntajien välillä ja aina kuluttajalle asti.

Kävin muuten aikoinaan Siperiassa Bratskin voimalaitoksella. Voimalasta tuli suurjännitejohdot, ilmeisesti puolen miljoonaa volttia, tai ehkä enemmänkin, terassimaisen maa-alueen yli. Kun seisoi terassilla, oli itse asiassa hämmästyttävän lähellä johtoja. Induktiivinen vaikutus oli niin voimakas, että koskipa kaiteeseen tai terassilla olevaan autoon, tunsi vähvan sähkövärinän. Aika ufomaista.

agnoskepo kirjoitti:

Saat.

Kiitos, kiitos! On muuten ihan rentouttavaa jutella ilman, että ne peijakkaan filosofit on selittämässä, miten luonnontiedekin on muka filosofiaa. Jatkoa vain sinulle!

al_jabr kirjoitti:

Niin, huomasin vielä, että mainitsit kuorman voivan olla myös induktiivista tai kapasitiivista. En ymmärrä, miksi tämä tässä tulee mainita. Emmehän käsitelleet ollenkaan vaihesiirtokysymystä.

Lue lisää

Vaihtovirran luonteen vuoksi pitää aina huomioida induktiiviset ja kapasitiiviset ilmiöt.
Vaihtovirrassahan jännite ja virta vaihtelee taajuuden mukaan positiivisen ja negatiivisen huippuarvon välillä ja jossakin ajassa ne saavat nolla-arvon ( 0-).
Se kulkeeko jännite virran edellä vai jäljessä on sitä vaihesiirtoa ja tämän vaihesiirron luonne voi olla sitten jompaa kumpaa eli induktiivista tai kapasitiivista. Vaihtovirta muotoinen sähkö nyt vaan on tälläistä.
Vaihtovirtaa tuottava generaattori voi tuottaa pätötehoa tai loistehoa riippuen sen magnetoinnista. Näin se nyt vaan on, fysiikasta ei vaan pääse eroon.

Vaihtovirran luonnetta ei voi ymmärtää ILMAN matematiikkaa. Vaihtovirtaa on vaikea selittää sanallisesti joten matematiikka pitää olla aina mukana.
Kotitaloudet eivät maksa loistehomaksuja joten kotitalouskuluttajille vaihtovirran luonne jää tämän vuoksi hämäräksi. suurkuluttajat joutuvat tämän loisteho kysymyksen eteen ja joutuvat myös ottamaan jotain kantaa teknisiin kysymyksiin loistehon suhteen. (esim. loistehon kompensointi)
Tätä voidaan suorittaa generaattoreilla taikka sitten kondensaattoreilla.
Loisteho kuormittaa sähköverkkoja ja jonkun on siitä myös maksettava eli se vaihtovirran pätöteho ei ole ainoa kuormittaja.
Pätöteho on samaa kuin tasavirtasähkön ohminen vastuskuorma, resistanssi.
Loisteho on vaihtovirtasähkön induktiivinen tai kapasitiivinen vastuskuorma, reaktanssi. Vaihtovirrassa impedanssi on kokonaisvastus eli se tulee resistanssin ja reaktanssien summasta. Vaihesiirto on resistanssin ja reaktanssien trigonometrinen kulma-arvo.
Vaihtovirran luonteen ymmärtäminen vaatii trigonometrian ymmärtämistä. (valitettavasti) Tämän vuoksi vaihtovirtatekniikan opiskelu on hieman vaikeaa jos matematiikka ei kiinnosta.

eräs_sähkömies kirjoitti:

Vaihtovirran luonteen vuoksi pitää aina huomioida induktiiviset ja kapasitiiviset ilmiöt.
Vaihtovirrassahan jännite ja virta vaihtelee taajuuden mukaan positiivisen ja negatiivisen huippuarvon välillä ja jossakin ajassa ne saavat nolla-arvon ( 0-).
Se kulkeeko jännite virran edellä vai jäljessä on sitä vaihesiirtoa ja tämän vaihesiirron luonne voi olla sitten jompaa kumpaa eli induktiivista tai kapasitiivista. Vaihtovirta muotoinen sähkö nyt vaan on tälläistä.
Vaihtovirtaa tuottava generaattori voi tuottaa pätötehoa tai loistehoa riippuen sen magnetoinnista. Näin se nyt vaan on, fysiikasta ei vaan pääse eroon.

Vaihtovirran luonnetta ei voi ymmärtää ILMAN matematiikkaa. Vaihtovirtaa on vaikea selittää sanallisesti joten matematiikka pitää olla aina mukana.
Kotitaloudet eivät maksa loistehomaksuja joten kotitalouskuluttajille vaihtovirran luonne jää tämän vuoksi hämäräksi. suurkuluttajat joutuvat tämän loisteho kysymyksen eteen ja joutuvat myös ottamaan jotain kantaa teknisiin kysymyksiin loistehon suhteen. (esim. loistehon kompensointi)
Tätä voidaan suorittaa generaattoreilla taikka sitten kondensaattoreilla.
Loisteho kuormittaa sähköverkkoja ja jonkun on siitä myös maksettava eli se vaihtovirran pätöteho ei ole ainoa kuormittaja.
Pätöteho on samaa kuin tasavirtasähkön ohminen vastuskuorma, resistanssi.
Loisteho on vaihtovirtasähkön induktiivinen tai kapasitiivinen vastuskuorma, reaktanssi. Vaihtovirrassa impedanssi on kokonaisvastus eli se tulee resistanssin ja reaktanssien summasta. Vaihesiirto on resistanssin ja reaktanssien trigonometrinen kulma-arvo.
Vaihtovirran luonteen ymmärtäminen vaatii trigonometrian ymmärtämistä. (valitettavasti) Tämän vuoksi vaihtovirtatekniikan opiskelu on hieman vaikeaa jos matematiikka ei kiinnosta.

Lue lisää

Kiitos, kiitos!

Olen kyllä sekä tutustunut lukiossa trigonometriaan että alan kirjallisuudesta vaihtovirran vaihesiirtoon, sen kompensoimiseen, firmojen maksamaan loistehomaksuun ja sitä varten olevasta mittarista. Mutta näistä ei nyt ollut kyse. Oli vain O-johdosta ja suojajohdosta ja niiden maadoittamisesta, sekä vaihejohtimien vuorottelusta paluujohtimena.

Kun joku esittää kysymyksen, ei ole syytä ujuttaa vastaukseensa kaikkea, mitä tietää, jotta kysyjä pysyisi kärryillä. Sitä paitsi vaihtovirrassa on vielä muitakin ilmiöitä, jotka nyt jäävät käsittelemättä. Hyvää kesänjatkoa! :)

eräs_sähkömies kirjoitti:

Vaihtovirran luonteen vuoksi pitää aina huomioida induktiiviset ja kapasitiiviset ilmiöt.
Vaihtovirrassahan jännite ja virta vaihtelee taajuuden mukaan positiivisen ja negatiivisen huippuarvon välillä ja jossakin ajassa ne saavat nolla-arvon ( 0-).
Se kulkeeko jännite virran edellä vai jäljessä on sitä vaihesiirtoa ja tämän vaihesiirron luonne voi olla sitten jompaa kumpaa eli induktiivista tai kapasitiivista. Vaihtovirta muotoinen sähkö nyt vaan on tälläistä.
Vaihtovirtaa tuottava generaattori voi tuottaa pätötehoa tai loistehoa riippuen sen magnetoinnista. Näin se nyt vaan on, fysiikasta ei vaan pääse eroon.

Vaihtovirran luonnetta ei voi ymmärtää ILMAN matematiikkaa. Vaihtovirtaa on vaikea selittää sanallisesti joten matematiikka pitää olla aina mukana.
Kotitaloudet eivät maksa loistehomaksuja joten kotitalouskuluttajille vaihtovirran luonne jää tämän vuoksi hämäräksi. suurkuluttajat joutuvat tämän loisteho kysymyksen eteen ja joutuvat myös ottamaan jotain kantaa teknisiin kysymyksiin loistehon suhteen. (esim. loistehon kompensointi)
Tätä voidaan suorittaa generaattoreilla taikka sitten kondensaattoreilla.
Loisteho kuormittaa sähköverkkoja ja jonkun on siitä myös maksettava eli se vaihtovirran pätöteho ei ole ainoa kuormittaja.
Pätöteho on samaa kuin tasavirtasähkön ohminen vastuskuorma, resistanssi.
Loisteho on vaihtovirtasähkön induktiivinen tai kapasitiivinen vastuskuorma, reaktanssi. Vaihtovirrassa impedanssi on kokonaisvastus eli se tulee resistanssin ja reaktanssien summasta. Vaihesiirto on resistanssin ja reaktanssien trigonometrinen kulma-arvo.
Vaihtovirran luonteen ymmärtäminen vaatii trigonometrian ymmärtämistä. (valitettavasti) Tämän vuoksi vaihtovirtatekniikan opiskelu on hieman vaikeaa jos matematiikka ei kiinnosta.

Lue lisää

On se Paavolan sähköoppi tullut luetuksi kannesta kanteen., vaikka hituvirtamies olenkin. Sähkäreillä on tapana alkaa puhua cosini fiistä, kun muut puheenaiheet loppuvat, mutta ei sähköopin perusteiden oppiminen kovin kummallista matiikkaa vaadi. Lukion lyhyt riittää mainiosti.

Suskeptanssi-Anssi kirjoitti:

On se Paavolan sähköoppi tullut luetuksi kannesta kanteen., vaikka hituvirtamies olenkin. Sähkäreillä on tapana alkaa puhua cosini fiistä, kun muut puheenaiheet loppuvat, mutta ei sähköopin perusteiden oppiminen kovin kummallista matiikkaa vaadi. Lukion lyhyt riittää mainiosti.

Lue lisää

Mullakin oli aikoinaan smirgeli sun muita työkoneita, joissa kerrottiin cosini fii.

Jaa, kun olet hituvirtamies, sinulle on varmaan tuttu NTSC:n (luetaan: never the same color) telkan värijärjestelmä. Väri kun oli koodattu vaihesiirtoon, eikä ollut vaakaviivojen vuorottelua niin kuin PAL:issa, pitkillä matkoilla väri meni ihan puuroksi. Kun olin aikoinaan Jenkeissä, katselin kauhulla, mikä niille kelpasi. Oli siinä muutakin häikkää. Keräsi virhesignaaleja kuin magneetti. No, nythän sielläkin kuuluu olevan digijärjestelmä.

al_jabr kirjoitti:

Kiitos, kiitos!

Olen kyllä sekä tutustunut lukiossa trigonometriaan että alan kirjallisuudesta vaihtovirran vaihesiirtoon, sen kompensoimiseen, firmojen maksamaan loistehomaksuun ja sitä varten olevasta mittarista. Mutta näistä ei nyt ollut kyse. Oli vain O-johdosta ja suojajohdosta ja niiden maadoittamisesta, sekä vaihejohtimien vuorottelusta paluujohtimena.

Kun joku esittää kysymyksen, ei ole syytä ujuttaa vastaukseensa kaikkea, mitä tietää, jotta kysyjä pysyisi kärryillä. Sitä paitsi vaihtovirrassa on vielä muitakin ilmiöitä, jotka nyt jäävät käsittelemättä. Hyvää kesänjatkoa! :)

Lue lisää

"Oli vain O-johdosta ja suojajohdosta ja niiden maadoittamisesta, sekä vaihejohtimien vuorottelusta paluujohtimena.

Kun joku esittää kysymyksen, ei ole syytä ujuttaa vastaukseensa kaikkea, mitä tietää, jotta kysyjä pysyisi kärryillä. "

Valitettavasti sähkö on nyt mitä on. Sähköön liittyviä asioita ei aina voida purkaa noin rajoittavasti yhteen kysymykseen. Maadoituskysymykset eivät aina ole aivan helppoja.
Teknisesti 3-vaiheisen sähkön muuttaminen 1-vaiheiseksi tuottaa aina omat kytkentä ongelmansa (vaiheiden kuorman tasaaminen). Yksi osa-alue 3-vaiheisesa sähkössä on vanhemmat kytkennät 4-johtimisella tavalla verrattuna uudempaan 5-johtimiseen tapaan. Tästä on annettu omat sääntönsä, tietyissä rajoissa se nollajohdin ja erillinen maajohdin voidaan yhdistää.
Näin se vaan on.
Kokonaan oma alueensa on maadoituskysymykset. Elektronisissa säätimissä ongelmaksi voi tulla "kelluva maadoitus". Kysymys on: missä kytkentäpisteessä se maadoitus tulisi tehdä? Miten eliminoidaan mahdolliset hajavirrat maadoitusjohtimissa? Miten maadoitusjärjestelmä toimii ukkosilmalla?
Lyhyesti: voidaanko maadoittamattoman laitteen pistotulppaa kytkeä maadoitettuun schukopistorasiaan? Väärästä kytkennästä tai rakenteesta voi tulla jopa tappava sähköisku eli jonkin laitteen runko voi tulla jännitteelliseksi.
Taustalla on aina sähkön turvallinen käyttö vaihtelevissa olosuhteissa.

Kyllä tässä on syytä käyttää sähköalan ammattilaista. Ei tässä "jokamiehen/naisen mutu" tiedot aina riitä.

maadoita_oikein kirjoitti:

"Oli vain O-johdosta ja suojajohdosta ja niiden maadoittamisesta, sekä vaihejohtimien vuorottelusta paluujohtimena.

Kun joku esittää kysymyksen, ei ole syytä ujuttaa vastaukseensa kaikkea, mitä tietää, jotta kysyjä pysyisi kärryillä. "

Valitettavasti sähkö on nyt mitä on. Sähköön liittyviä asioita ei aina voida purkaa noin rajoittavasti yhteen kysymykseen. Maadoituskysymykset eivät aina ole aivan helppoja.
Teknisesti 3-vaiheisen sähkön muuttaminen 1-vaiheiseksi tuottaa aina omat kytkentä ongelmansa (vaiheiden kuorman tasaaminen). Yksi osa-alue 3-vaiheisesa sähkössä on vanhemmat kytkennät 4-johtimisella tavalla verrattuna uudempaan 5-johtimiseen tapaan. Tästä on annettu omat sääntönsä, tietyissä rajoissa se nollajohdin ja erillinen maajohdin voidaan yhdistää.
Näin se vaan on.
Kokonaan oma alueensa on maadoituskysymykset. Elektronisissa säätimissä ongelmaksi voi tulla "kelluva maadoitus". Kysymys on: missä kytkentäpisteessä se maadoitus tulisi tehdä? Miten eliminoidaan mahdolliset hajavirrat maadoitusjohtimissa? Miten maadoitusjärjestelmä toimii ukkosilmalla?
Lyhyesti: voidaanko maadoittamattoman laitteen pistotulppaa kytkeä maadoitettuun schukopistorasiaan? Väärästä kytkennästä tai rakenteesta voi tulla jopa tappava sähköisku eli jonkin laitteen runko voi tulla jännitteelliseksi.
Taustalla on aina sähkön turvallinen käyttö vaihtelevissa olosuhteissa.

Kyllä tässä on syytä käyttää sähköalan ammattilaista. Ei tässä "jokamiehen/naisen mutu" tiedot aina riitä.

Lue lisää

KUKAAN tässä keskustelussa ei ole sanonut, että asennuksia voisi tehdä maallikko. Vastaus tulee rajoittaa kysymyksen mukaan, muuten kysyjä ei käsitä PERUSASIAA.

kskdjejdpfk kirjoitti:

Niinpä, mutta kuinka sitten on mahdollista että muodostuu suljettu virtapiiri? Jos kerta sähkölaitokselta lähtee vain "yhteen suuntaan" johto niin silloinhan tilanne on samankaltainen kuin aloirusviestissä.

Lisäksi vaikka sähkölaitoksella olisi johto maahan eikö talon muuntajan maadoitetusta nollasta sähkölaitoken maadoitukseen resistanssi ole melkoinen jos matkaa on vaikka 100 km? Luulisi tuollaisen jo haittaavan virran kulkua

Lue lisää

Hei , se maa on se joka hoitaa paluuvirran muuntamolle ja silloin ne yhdessä muodostaa virtapiirin.
Jos virtaa hukkaantuu välillä jonnekkin muualle on tilanne virheellinen. Aina otto ja paluuvirtan pitää olla yhtä suuret. Jos löydät artikkelin vikavirtasuojasta niin opettele ymmärtämään asia niin kuin se oikein on. Voimavirrassa on sama asia , ei voida kuormittaa pelkästään yhtä vaihetta
jos niin tehdään niin nollan paikka siirtyy sivuun jolloin moottorit alkaa kuumenemaan ja palaa lopulta. Käämit kun on kytketty niin toiset päät 3 kpl on ne mihin kytket sähköä menemään ja toiset päät ovat yhdessä . Pitäisi olla riittävn maalaisittain kerrottu.

Voi vitun perse paska kuka vitun vittu on väittänyt että saatana on lukiolainen vittu

Olen joskus joitain sähköopin peruskursseja vetänytkin, enkä ihan täysiä pisteitä tuostakaan antaisi.
Ei tasasähköä muuteta generaattorilla vaihtosähköksi tai ainakin se vaatii DC moottorin pyörittämään sitä vaihtosähkögenistä. Ei kannata.
Pariston sisäinen vastus ei aiheuta häviövirtaa, vaan päin vastoin rajoittaa pariston virranajokykyä. 12 V:n ruskohiiliparistolla et saa auton starttimoorroria inahtamaankaan, mutta vastaavan jännitteen omaavalla akulla kyllä. Ero johtuu sisäisestä vastuksesta.
Pariston tyhjeneminen johtuu paristossa tapahtuvasta kemiallisesta reaktiosta. Siksi perusparistot kannattaisi säilyttää pakastimessa tai ainakin jääkaapissa. Kestäisivät paljon kauemmin.

Termillä "pariston sisäinen vastus" termillä tarkoitetaan pariston kuormitusvirralle aiheutuvaa vastusta. Tavallisen sinkki/hiili pariston itsepurkautuminen tarkoittaa elektrolyytin haihtumista (kuivumista).

luehan-sinäkin kirjoitti:

Olen joskus joitain sähköopin peruskursseja vetänytkin, enkä ihan täysiä pisteitä tuostakaan antaisi.
Ei tasasähköä muuteta generaattorilla vaihtosähköksi tai ainakin se vaatii DC moottorin pyörittämään sitä vaihtosähkögenistä. Ei kannata.
Pariston sisäinen vastus ei aiheuta häviövirtaa, vaan päin vastoin rajoittaa pariston virranajokykyä. 12 V:n ruskohiiliparistolla et saa auton starttimoorroria inahtamaankaan, mutta vastaavan jännitteen omaavalla akulla kyllä. Ero johtuu sisäisestä vastuksesta.
Pariston tyhjeneminen johtuu paristossa tapahtuvasta kemiallisesta reaktiosta. Siksi perusparistot kannattaisi säilyttää pakastimessa tai ainakin jääkaapissa. Kestäisivät paljon kauemmin.

Lue lisää

"Pariston tyhjeneminen johtuu paristossa tapahtuvasta kemiallisesta reaktiosta. Siksi perusparistot kannattaisi säilyttää pakastimessa tai ainakin jääkaapissa. Kestäisivät paljon kauemmin."

Taitaa olla sitä sähkökemiaa. Eli tällä alueella fysiikka ja kemia liittyy yhteen.
Kun sähköparisto ei enää tuota sähköä niin sen "kemia" on kulunut loppuun tavalla josta seuraa sähköä ei enää synny.
Tavallisia paristoja ei elvytetä. Akut ovat elvytettävissä eli niiden "kemia on tavallaan palautettavissa toimivaksi".
Lukekaa se sähkökemia tarkemmin.

tokihan pariston pituus hieman vaikuttaa vastukseen, vastus on suoraan verrannollinen johtimen pituuden kanssa.

kfjgbjuhyimekääpersettä kirjoitti:

tokihan pariston pituus hieman vaikuttaa vastukseen, vastus on suoraan verrannollinen johtimen pituuden kanssa.

Ei vaikuta. Ei ainakaan mitattavasti. Sisäinen vastus määräytyy ihan muista asioista.

kfjgbjuhyimekääpersettä kirjoitti:

tokihan pariston pituus hieman vaikuttaa vastukseen, vastus on suoraan verrannollinen johtimen pituuden kanssa.

Justjoo, tutustuppa hieman paremmin pariston rakenteeseen.

Eihän kouluissa opeteta lainkaan paristojen ostamistakaan. Paristojen asentamista ja käyttöä ei kannata edes odottaa.
Vanhaan aikaan asia oli toisin, jo kansakoulun alaluokilla minä opin ostamaan paristoja kyläkaupasta ja asentamaan niitä. Ei ollut ongelmia asettaa taskulamppuun sitä 4.5 voltin litteää paristoa oikein päin ja koulumatkat sujui hyvin kävellessä kotoa kylätietä pitkin lähikouluun.
Ja tulipa kansakoulun jälkeen sitten se ammattikoulukin ja siellä sai alun sähkötekniikan ammattiin.

Lyhyesti: ennen vanhaan koulussa opittiin jopa asioita. Nyt peruskoulun aikakaudella ei voi sanoa samaa.

Ilman halveksumaasi sivistystä ei olisi tiedettä etkä kirjoittelisi aiheesta nettipalstalla. Tänne pääsemisen edellytyksenä oli kvanttimekaniikkaan perustuva puolijohdefysiikka ja siihen perustuva teollisuus, elektroniikka, sähkövoimatekniikka, polymeerien keksiminen, digitaalitekniikka, tietojenkäsittelytiede ja sähkömagneettiset aallot.