Uskosta luopuminen

Ennen Antikristusta (7 vuoden sisällä?) tapahtuu uskosta luopuminen. Jo nyt on menossa kasteesta luopuminen ja rippikoulusta luopuminen.

Kuvittelin hetken ajan, että islamiin vaihtaminen parantaa tilannetta. Että usko vahvistuu eikä ole syytä mihinkään luopumiseen uskosta.

Mutta toisin on käymässä, vaikka saan Johdatusta ja lahjoja hienoina teorioina niin uskoni on aivan retuperällä kaikesta huolimatta. Mahtaako se johtua Intian Bhagavadgita teoksessa mainituista syistä: Siinä sanotaan, että kaikki uskonnot ovat syntyneet vain ihmisiä matkimalla ja kopioimalla ja että kaikki uskonnot tulevat oikeutetusti katoamaan.

Luin Hadithien alkua ja sanottiin, että VAATIMATTOMUUS on perusta. On kuitenkin liikaa vaadittu olla vaatimaton. Käytännössä se merkitsisi syntielämässä elämistä ja uskosta luopumista myös. Tai on toinenkin mahdollisuus: Voi elää Mooseksen lain alaisuudessa onnetonta ja vaatimatonta elämää. Laki johtaa vaatimattomuuteen, koska ei voi pitää esim. kuvia yms. Mutta kun uskonnolliset tekstit väittävät lain noudattamisen johtavan yltäkylläisyyteen ja onneen ja elämään. Jossakin on vika. Jumala lupaa porkkanaa (yltäkylläisyys lain noudattajille), mutta vetää tuon porkkanan aina pois. Laista seuraakin köyhtyminen eikä rikastuminen.

Käytäntö on osoittanut, että lain noudattaminen johtaa köyhään, vaatimattomaan ja ilottomaan kituuttamiseen. Jos haluaa menestyä pitää olla kokoa ja komeutta; eikä laki siinä paljoa auta.

Totuuden uskonto voisi sanoa: Profeetan (SAAS) seuraajat viettäköön vaatimatonta elämää, vailla iloja ja autuutta. Parhaiten siihen tilaan pääsee Mooseksen lakia noudattamalla. Kun taas Raamattu sanoo: Noudattakaa lakia kaikesta sydämestä niin tulette oikein autuaiksi. Ei uskosta voi olla luopumatta, jos noin on. Ainoa tie on Totuuden uskonto; mikä se sitten lieneekin.