Meillä on aina - useita vuosia siis - ollut aktiivinen sänkyelämä. Lapset on tehty jne ja kaikki pitäisi olla aika leppoisaa jo tässä vaiheessa. Nautimme molemmat seksistä ja olemme kokeilleet aika paljon kaikkea keskenämme. Olemme parhaat kaverit ja voimme olla toisiamme kohtaan hyvin avoimia.
Alusta pitäen kuitenkin on ollut selkeä ero siinä, että vaimoni tyytyy paljon vähempään kuin minä itse. Ja jos se hänestä olisi ollut kiinni, niin olisimme todennäköisesti tehneet yhdessä paljon vähemmän. Minä olen ollut meillä aina se, joka keksii uusia juttuja ja haluaa kokeilla niitä. En ole mitenkään jumittunut mihinkään "temppuihin" (kuten vaimoni sanoo); jotkut ovat kivoja, jotkut enemmän kertakokeiluja, jotkut ovat rikastuttaneet seksiämme todella paljon.
Mutta. Vaimoni ei osoita *minkäänlaista* aktiivisuutta siinä, että hänkin voisi joskus tuoda jotain uutta meidän yhteisiin hetkiimme. Olen sanonut kuukausia, että pelkään seksielämämme kuihtuvan tällä menolla, mutta sekään ei häntä millään tavalla liikauta. Olen mielenosoituksena lopettanut itsekin uusien ideoiden tuonnin ja vanhoissakin hän saa nykyään olla aktiivinen. Tuloksena alle puoleen pudonnut ja noin kahteen asentoon jämähtänyt seksi ja todellakin kuihtuva rakkauselämä. Minä ostelisin - ja olen ostellut - meille kaikenlaista eroottista: leluja, asuja, hierontavoiteita, videoita, kirjoja jne. mutta ne kaikki pölyttyvät jossain komerossa. Hän sanoo silti nauttivansa seksistämme. Minulla itselläni alkaa olla ongelmia siinä suhteessa.
No, miksi minä täällä ruikutan? En tiedä, ei ole oikein ketään jolle tästä osaisin puhua. Ehkä toivoisin, että joku osaisi antaa jonkun vinkin, joka yllättäen tepsisi ja muuttaisi asiat. Haluan nimittäin elää juuri tämän naisen kanssa, pidän häntä seksikkäänä ja haluan hänen kanssaan rikasta seksielämää ja uskon, että hänkin haluaa samaa.
Alusta pitäen kuitenkin on ollut selkeä ero siinä, että vaimoni tyytyy paljon vähempään kuin minä itse. Ja jos se hänestä olisi ollut kiinni, niin olisimme todennäköisesti tehneet yhdessä paljon vähemmän. Minä olen ollut meillä aina se, joka keksii uusia juttuja ja haluaa kokeilla niitä. En ole mitenkään jumittunut mihinkään "temppuihin" (kuten vaimoni sanoo); jotkut ovat kivoja, jotkut enemmän kertakokeiluja, jotkut ovat rikastuttaneet seksiämme todella paljon.
Mutta. Vaimoni ei osoita *minkäänlaista* aktiivisuutta siinä, että hänkin voisi joskus tuoda jotain uutta meidän yhteisiin hetkiimme. Olen sanonut kuukausia, että pelkään seksielämämme kuihtuvan tällä menolla, mutta sekään ei häntä millään tavalla liikauta. Olen mielenosoituksena lopettanut itsekin uusien ideoiden tuonnin ja vanhoissakin hän saa nykyään olla aktiivinen. Tuloksena alle puoleen pudonnut ja noin kahteen asentoon jämähtänyt seksi ja todellakin kuihtuva rakkauselämä. Minä ostelisin - ja olen ostellut - meille kaikenlaista eroottista: leluja, asuja, hierontavoiteita, videoita, kirjoja jne. mutta ne kaikki pölyttyvät jossain komerossa. Hän sanoo silti nauttivansa seksistämme. Minulla itselläni alkaa olla ongelmia siinä suhteessa.
No, miksi minä täällä ruikutan? En tiedä, ei ole oikein ketään jolle tästä osaisin puhua. Ehkä toivoisin, että joku osaisi antaa jonkun vinkin, joka yllättäen tepsisi ja muuttaisi asiat. Haluan nimittäin elää juuri tämän naisen kanssa, pidän häntä seksikkäänä ja haluan hänen kanssaan rikasta seksielämää ja uskon, että hänkin haluaa samaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oleellista:)
Sä taisit jo itse vasta tuohon kysymykseesi...
''Minä olen ollut meillä aina se, joka keksii uusia juttuja ja haluaa kokeilla niitä.''
Silloin kun toinen tekee kaiken toisen ei tarvitse tehdä mitään...Niinhän se on yleensä kotitöissäkin...jos nainen hoitaa ne kaikki useimmiten mies ei liikahda.
Se on vaikeaa keksiä uusia juttuja. Vaatii niin paljon aikaa ja vaivaa ja asioiden selvittelyä, opiskelua yms.. Ja jos ei lopulta ole ihan mielettömän kiinnostunut seksistä, niin miksi viitsisi. Itsekään en ole koskaan viitsinyt opetella ruuanlaittoa, kun en niin paljon tykkää syömisestä ja on muutenkin niin vaivalloista. Ehkä sinulla on rima vähän liian korkealla. Pieni relaus olisi paikallaan. Ehkä vaimokin haluaisi vain olla lähellä, eikä aina uusia ideoita. Jos painostat niin vaimosta tulee kohta haluton. Meillä kaikilla ei ole niin hyvä mielikuvituskaan. Ja luuletko, että niitä temppuja on rajattomasti? Kai ne jossain vaiheessa kaikilta alkavat loppua. Eikö vanhat hyvät asiat olisi usein ihan hyviäkin. Jos keskittyisit enemmän henkiseen puoleen kuin tekniikkaan.
Niin, tuo on minusta aika tärkeä tuo "miksi viitsisi". Esimerkiksi siksi, että rakastaa toista ja haluaa tuottaa toiselle hyvän olon sillä tavoin kuin tietää toisenkin haluavan. Ainakin itse suhtaudun asiaan tuolla tavoin: jos tiedän vaimoni haluavan jotain, pyrin sitä hänelle antamaan, vaikka se ei olisikaan juuri sitä, mitä itse haluaisin. Tämä koskee niin seksiä kuin muutakin, esim. läheisyyttä. Sitten odotan tietysti itse samanlaista suhtautumista itseäni kohtaan, mitä en kuitenkaan saa. Sänkyelämä on kuitenkin aina sekä itsekeskeistä että kahdenkeskeistä.
Voi olla, että relaus olisi paikallaan, pitää miettiä tuota lisää. Ja vanhat hyvät asiat OVAT hyviä, nehän muodostavat koko seksielämän perusrungon, mutta eikö välillä olisi syytä käyttää joitain lisämausteitakin? Oma seksuaalisuuteni on kuitenkin niin tärkeä osa itseäni etten siitä olisi halukas luopumaan. Ja jos näitä mausteita ei saa kotoa, niin onko sitten mentävä vieraisiin?
Seksi kenties elvyttää muuten surkeata oloasi. Kukapa sellaisen lähellä haluaa olla. Aika rasittavaahan se on. Oletko koskaan huomannut että rakastellessa voisit olla vaimosi kanssa etkä omien fantasioittesi? Mitä rakastamista se on? Oman itsesi, eikä mitään tekemistä
vaimon kanssa.
On totta, että seksi elvyttää melkein mitä vain. Minulla vaan ei ole muuten mitenkään surkea olo; ainoastaan seksin rikkauden (huom. ei määrän tms) vuoksi.
Pitääkö seksin siis olla "tavallista" tai aina samanlaista? Eikö se juuri tee siitä rikasta, jos on vaihtelua ja homma kehittyy ja säilyy mielenkiintoisena? Ei kai se keneltäkään ole pois? On biologinen tosiasia, että vauhti hiipuu vanhetessa, mutta eihän seksin rikkauden tarvitsisi hiipua?
Muuten, omaa itseään pitää myös rakastaa, jotta voisi rakastaa toista.
Asiasi ovat aika lailla samoin kuin minulla.
Ennen meilläkin oli kaikenlaista vaihtelua: ryhmäseksiä, valokuvausta, videointia, leikkejä, tehtiin temput ulkona tai autossa, joskus jopa kaupungilla. Katseltiin filmejä, oli rekvisiittaa. Käytiin hotelleissa ja laivoilla ja vaimoni, joka on todella hyvän näköinen, pukeutui erityisen seksikkäästi.
Tätä tapahtui, merkillistä kyllä, kaikkein kiihkeimmin silloin, kun lapset olivat aika pieniä. Luonnollisista syistä ei tietenkään koko ajan, mutta aina kun nuorimmainen pääsi toiselle vuodelle, homma jatkui...
Pystyin yleensä odottamaan helposti jopa sen vuoden ajan, kun arvelin, että kyllä tämä tästä taas lähtee. Ja niin aina kävikin, useita kertoja.
Nyt havahdun muistoistani tähän päivään ja huomaan, että tilanne on muuttunut. Seksimme on edelleen erittäin antoisaa, mutta valitettavan harvinaista. Mitään näistä ylimääräisistä mausteista ei enää ole jäljellä. Jos minä voisin päättää, niitä olisi paljon. Mutta hän ei kaipaa niitä ollenkaan.
Olen ollut välillä todella surullinen, koska pidän kaikenlaisesta leikkimisestä. Seksielämämme ei taatusti ollut tavanomaisen arjen harmaata!
Kaipaan kovasti noita takavuosien juttuja. Ei niin, että minulla olisi nykyään asiat huonosti, mutta silloin ne olivat niin erikoisen hyvin!
Olen valtavasti miettinyt, mistä tässä on kysymys. Meillä ei ole rahan, omaisuuden, työn ja harrastusten takia mitään ristiriitoja. Meillä on paljon syitä ja edellytyksiä jatkaa elämäämme yhdessä.
Olen kysynyt tätä asiaa myös häneltä suoraan. Hän ei osaa kertoa mitään erityissyytä, toteaa vain muuttuneensa.
Itse koen, että tilanne liittyy jotenkin lapsiimme, jotka ovat nyt nuorukaisia. Aivan kuin elämämme lähenisi tyyliltään omien kotiemme aikaista; siellä ei tosiaan seksi näkynyt koskaan missään muodossa, ei kummallakaan meistä.
Mitä arvelet? Voisiko tämä aikuiseksi varttuvien lasten kanssa olo siirtää meitä henkisesti? Onko meillä vastuu kasvatuksesta ja kaikenlainen "järkevä" käyttäytyminen ohittanut seikkailevan lapsenmielen niin totaalisesti. Ja tapahtuuko tämä naisilla yleisemmin kuin miehillä?
Ehkä näin vain yksinkertaisesti on, ja meidän on lelujen haikailun sijaan opittava elämään näin, niin vaikealta kuin se ikinä tuntuukin. Vaihtoehtonahan on ottaa koko homma uusiksi, kuten monet miehet tuntuvat tekevän. Mutta jaksaisiko sitä sittenkään?
Kunpa joku todella viisas ihminen lukisi tämän ja osaisi vastata jotain.
Erittäin tutulta kuulostaa. Paitsi ettei me koskaan päästy ihan noin pitkälle. Jotenkin itse vaan ajattelin, että kun noita juttuja "säästää" tai "säännöstelee" sopivasti, niin sitten riittää vaihtelua myös keski-ikään. No nyt ollaan siellä ja olisi kaikenlaiset valmiudet - taloudelliset, lapsien hoidon suhteen jne - tehdä vaikka mitä. Minulla ainakin haluja, mutta hänellä ei. Käyn jatkuvaa keskustelua itseni kanssa ja suren asiaa, mutta mitäpä se auttaa. Jos keskustelemme yhdessä, hän vain suree, että "enkö minä riitä?". Hän sanoo nauttivansa seksistämme ja minä ainakin nautin, mutta tajunnan räjäyttävät kokemukset (!) puuttuvat.
Olen päätynyt joko siihen, että hän ei todellisuudessa nauti läheskään samalla tavalla kuin itse - ehkä ei ole koskaan nauttinutkaan - tai sitten naisilla todella jokin muuttuu keski-iässä (tämä selittäisi myös osan 50-villityksistä).
Tämä valtava biologis-psykologinen oivallus ei vaan hirveästi itseäni lämmitä ainakaan seksuaalielämän saralla :-) Tiedän, että saan muuta naisseuraa, jos sellaista haluan, mutta se ei siis todellakaan ole ollut tarkoitukseni. Kuitenkaan en halua elää elämääni pelkästään järkevästi, vaan tietty leikkimieli pitää aina olla mukana.
Höpöhöpö, ei tuollainen sekkailumieli mihinkään ihmisestä katoa. Todennäköisesti vaimosi on oikeasti muuttunut (hormoonit jne.) ja se vaikuttaa hänen (teidän) seksielämään NYT, mutta voi olla ohimenevää. Tuollaiset jututhan ovat usein kausiluontoisia.
Tosin voi myös olla, että vaimosi kyllästyi niihin seksi-juttuihin, mistä kerroit ja haluaisikin jotain muuta. Ehkä hän toimi aiemmin, nuorempana, enemmän miellyttääkseen sinua ja onkin nyt enemmän "itsekäs" ja käyttäytyy siksi mielestäsi omituisesti? Kuuntele vaimoasi sydämellä ja korvalla tarkkaan - mitä hän itse nykyään haluaa?
Ja toivon teille parasta...hyvältä kuulostaa teidän suhteenne kaikesta huolimatta!
Kiitos rohkaisusta. Tiedän, että meillä on monet asiat erinomaisesti.
Voit olla oikeassa muissakin asioissa, mutta hirveän vaikeaa on hyväksyä tätä(kään) selitystä ja jäädä odottelemaan, että jotain alkaisi tapahtua. Omat haluni viilenevät samaa tahtia kun aika kuluu ja olen tämän sanonut hänellekin. Koko ajan vaan on vaikeampaa "nollata" tapahtunut ja yrittää taas yhdessä. pelkään, että tämä yhdistettynä normaaliin ikääntymiseen on aika vaarallinen yhdistelmä...
Joka tapauksessa kiitos ja hyvät jatkot sullekin
Olin iloisesti yllättynyt kun luin tekstinne,koska ette olleet menneet vieraille tai kiristäneet sillä vaimoanne,sellaistakin täältä saa lukea.
Suuhteessamme minulla on mielikuvitusta ja mieheltäni sitä puuttuu,hänelle vain riittää ne pari vakiota,mutta sitten joskus valittaa kun meillä ei ole kuin elokuvissa,just joo.
Olen tyytynyt ja ollut onnellinen,kun olen ajatellut,ettei se seksi ole tärkeintä,mutta nyt minusta on tullut haluton...
Uskon naisen seksuaalisuuden kasvavan iän mukana,mutta meillä on joskus jaksoja kun ei vaan kinnosta ja jos silloin annetaan olla rauhassa,eikä painosteta,nopeammin se jakso menee ohitse.
Aloin kuitenkin haaveilemaan miehestä,joka esim ostaisi jotain pientä kivaa joskus meille,on se seksi kuitenkin tärkeä osa suhdetta.
Vaimostasi vielä - en tiedä minkä ikäisiä ihmisiä olette, mutta naiseen vaikuttaa niin monet seikat eri elämänvaiheissa: lapset muuttavat pois kotoa ("elämän tehtävä suoritettu", "elämä takana"), työelämän paineet (jaksaminen, ikärasismi), alkavat vaihdevuodet (naiseus vaakalaudalla)ja kaiken tämän mukanaan tuoma mielialojen heittelehtiminen. Saattaahan olla, että vaimollasi on tällä hetkellä joku henkilökohtainen, hänen elämänkaareensa liittyvä kriisi, joka ei liity varsinaisesti sinuun eikä se ole kuitenkaan niin paha, että vaatisi esim. ammatti-apua, mutta heijastuu teidän seksielämään.
Kaikkihan me elämme yhdessä ja erikseen myös omaa elämää, toisinaan varsin kummallisten kehon oikkujen kanssa, mitä vanheneminenkin tuo tullessaan. Tällä kaikella haluan sanoa sinulle, että - edelleen - mielestäni teidän suhde kuulostaa kaikin puolin hyvältä, suorastaan loistavalta, ja niin arvokkaalta ettei kannata lannistua!
Mainitsit viestisi alussa, että olette vaimosi kanssa parhaat kaverit ja olette avoimia toisillenne. Näytä nämä kaikki tämän ketjun viestit vaimollesi..
Liityn edelliseen kirjoittajaan,että noin hienoa suhdetta ei kannata helpolla antaa mennä.
Ja kyllä se nuorenkin naisen keho temppuilee hormooneilla ja muutenkin.Kun keskustelen ystävieni (saman ikäisten)kanssa,kaikilla joskus haluttomuutta ja joskus pidempäänkin ja jotkut sitten kuulemma antavat miehelleen säälistä,onkohan se sitten parempi kuin olla hetken aikaa ilman seksiä.
Toivottavasti et riko suhdettanne,kun teillä muuten kaikki hyvin.
Mietin tuota viestien näyttämistä vaimolleni. Jotain sen kaltaista mulla oli mielessä alun perinkin - saada puolueeton kolmas mielipide. Kiitos siitä sinulle ja muillekin keskusteluun osallistuneille.
Vaikeita asioita. Toiselle riittää sinänsä oikein hyvä "vakioseksi", toinen haluaa kokeilla kaikkea uutta ja "jännää" ja masentuu, koska ei ole kaveria siihen...
Hei!
Tarinasi tuntuu niin todelta, kun ajattelen omaa elämääni. Minä taidan vain olla se "haluttomampi" osapuoli. Tosin en koe sitä niin, vaan jotain muuta. Minä haluan olla rakastettu ihan itsenäni, kokonaisuutena. Pitkässä parisuhteessa on varmaan tosi vaikeaa löytää niitä hetkiä jolloin molempien seksielämä olisi täysin samalla aaltopituudella. Monesti nainen tahtoo sellaista arkipäivän rakkautta ja huomionosoituksia, olla ikään kuin se ainoa oikea vaikkapa sitten rullat päässä :-) Naiselle sellaiset hyvin pienet arkieleet tuntuvat upeilta, kukkia joskus tms. Siksipä makuuhuonekin saattaa ahdistaa naisia toisinaan, kun pitäisi yhdessä hetkessä saada se romantiikka kukoistamaan. Mies kun saa paremmin käännettyä hetkessä itsensä seksin upeaan maailmaan, kun naisella vielä on mielessä huomisen ruaanlaitto...
Ja kun ollaan tuollaisessa tilanteessa kuin te, niin molemmat menevät varmaan lukkoon koko ajan enemmän. Miten sen lukon saisi auki?