Kaipaan kyllä

häntä sieltä kaukaisuudesta, mutta en tiedä jaksanko enää nähdä vaivaa edes hänen takiaan. Minusta on tullut niin mukavuudenhaluinen ja yksin viihtyvä. On helppoa ajatella elävänsä yhdessä omien aikuisten lasten kanssa ja "passata" heitä koska he ovat omaa lihaa ja verta. Minä kyllä tiedän, että hän tekee kotitöitä ja laittaa ruokaa. Voi olla että tunne johtuu siitä, että aikaisemmassa parisuhteessa tein itse lähes kaikki. Viimeisinä vuosina olin todella kyllästynyt tilanteeseen ja edelleen se on takaraivossa. Ja kun vanhenemme, joudun todennäköisesti ottamaan enemmän vastuuta asioista. Sen hahmotan häkkiin joutumisena. Kun vaihtoehtona on elää yksin pienen koiran kanssa ja saada tehdä mitä haluaa. Ei tarvitse huomioida toisen ihmisen tarpeita vaan elää juuri niinkuin itselle tuntuu hyvältä.