yksinäisyys

kasera kirjoitti:

Yksinäisyys on mielestäni asia johon ajautuu ja myöhemmin erakoitumalla kasvaa kiinni. Irti ei pääse koska aloitekyky heikkenee ajatukset harhailee, harhailee usein menneissä ajoissa, otetta ei saa elämäänsä. Hakeutuminen muiden seuraan on vaikeaa ja masentuneisuus lieveilmiöineen, kuten liika syönti, sängyssä makailu, syömättömyys ja kaikki itsesyytökset siitä että olen vähäpätöinen tässä maailmassa ja ajatukset ettei kukaan välitäminusta, olinhan ennen niin pirteä ja toimelias. Tuntuu kuin toiset eivät uskoisi. Sairastuin paksusuolta operoitiin, keuhkot heikkenivät. Tuli ero, työ meni eläke ja yksinäisyys tuli tilalle, elikä mielestäni ajauduin tällaiseen tilaan jota kellekään en ikimaailmassa toivo. Ennen käsite tällaisista asioista oli minulle utopiaa, täysin vierasta, nyt se on läsnä ja totta. Käyn kävelemässä päämäärättömästi, silloinkin päässäni pyörivät menneet hyvät ajat ja ne kirpoo. Lähimuisti pätkii, tutut vanhat paikat ahdistaa. Toivon kaikille hyvää, toivon ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin. Jos voisin perustaisin yksinäiset ihmiset ry:n, mutta tekemättä jää mieleni voimattomuuden takia. Kuitenkin hyvää ja iloista kesää kaikille ja usko parempaan pitää meidät kasassa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä