Ikävän ja surun keskeltä mietteitä. Muutama vuosi sitten tein suuren virheen.
Olimme tunteneet hänen kanssaan jo silloin useita vuosia erään henkilön kanssa.
Tiesin hänen ongelmistaan mutta oletin niiden vähentyneen koska hän ei pitänyt niistä ääntä.
Toinen lähipiirini ihminen sen sijaan voi huonosti ääneen ja tarvitsi päivittäin tukeani. Vietin hänen kanssaan jokaisesta päivästä tunteja kuunnellen hänen murheita. Energiani ja huomioni kului häneen.
Minun omat energia tasot ehtyivät hiljalleen ja kun viimein havaitsin tässä meteliä oloistaan pitämättömässä jotain "mättää" olivat voimani jo niin lopussa että ne kuluivat jo omaan selviytymiseeni. Olin liian väsynyt jo kiinnittään huomioitani toisiin ja puuttumaan näkemiini asioihin.
Ystäväni jonka kuuntelemiseen kulutin aikaani. Hänellä menee nyt ihan loistavasti. Mennyt eteenpäin asioissaan hurjasti. Ihminen jota laiminlöin koska hän ei meteliä itsestään pitänyt teki kaikessa hiljaisuudessaan itsemurhan.
Minä sinnittelen, mutta ymmärrän että energiaani kulutin väärän ihmisen kuunteluun. Annoin aikaani sille joka sitä koviten vaati, en sille joka sitä eniten olisi oikeasti tarvinnut. Eniten sitä tarvinnut on nyt haudassa.
Olimme tunteneet hänen kanssaan jo silloin useita vuosia erään henkilön kanssa.
Tiesin hänen ongelmistaan mutta oletin niiden vähentyneen koska hän ei pitänyt niistä ääntä.
Toinen lähipiirini ihminen sen sijaan voi huonosti ääneen ja tarvitsi päivittäin tukeani. Vietin hänen kanssaan jokaisesta päivästä tunteja kuunnellen hänen murheita. Energiani ja huomioni kului häneen.
Minun omat energia tasot ehtyivät hiljalleen ja kun viimein havaitsin tässä meteliä oloistaan pitämättömässä jotain "mättää" olivat voimani jo niin lopussa että ne kuluivat jo omaan selviytymiseeni. Olin liian väsynyt jo kiinnittään huomioitani toisiin ja puuttumaan näkemiini asioihin.
Ystäväni jonka kuuntelemiseen kulutin aikaani. Hänellä menee nyt ihan loistavasti. Mennyt eteenpäin asioissaan hurjasti. Ihminen jota laiminlöin koska hän ei meteliä itsestään pitänyt teki kaikessa hiljaisuudessaan itsemurhan.
Minä sinnittelen, mutta ymmärrän että energiaani kulutin väärän ihmisen kuunteluun. Annoin aikaani sille joka sitä koviten vaati, en sille joka sitä eniten olisi oikeasti tarvinnut. Eniten sitä tarvinnut on nyt haudassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
SE EI OLE SUN VIKA! Halit. Ole vastuussa myös itsestäsi. Itsekäskin saa joskus olla.
Kiitos että välität. Kiva huomata että hyviäkin ihmisiä täällä on.
Nytkin lähipiirissäni on pahoinvoivia ihmisiä. Näen ympärilläni paljon "vaarassa" olevia yksinäisiä, jotka tarvitsisi kuuntelijaa.. Tuntuu hirveältä kun ei jaksa puuttua vaikka näkee. Olo tuntuu niin avuttomalta, vaikka vastuu heistä ei ole minulla. Pelkään että lisää hirvittäviä tapahtumia tapahtuu enkä pysty tekeen mitään vaikka näen.
Itsekäät voittavat. Muiden pitää oppia tulemaan toimeen itse.
Olisi pitänyt tajuta koska itsekin pahassa tilanteessa aika hiljaa itsekseen kärsijä.. Tein ison virheen. Hän oli sellainen joka käpertyi myös aika sisäänpäin kun olo olo huono. Keneenkään ei osannu tukea ja asetti muita itsensä edelle. Viimeiseen asti se minustakin huolehti eikä sanallakaan sanonut omasta olostaan mitään. Yksin kärsi.
Nytkin lähipiiriin kuuluu erittäin pahoin jo pahaa oloa oireilevia yksinäisiä ihmisiä. Jokainen heistä mies ja jokaisen niistä elämä näyttää menevän aina vain kovempaa vauhtia kohti pahempaa. Näin sen ja jos voimani olisivat toiset puuttuisin asioihin välittömästi.
Vajoaminen ja noin voimalla pahaa oloa osoittavan elämän vyöryminen pitäisi pysäyttää keinolla millä hyvänsä. Naisilla on puhelahjat ja naisten maailmassa on luvallista olla heikko ja itkeä.
Miesten maailmassa ei pakosti ole. Miehet myös ottaa aina sitten radikaalimmat keinot käyttöön. Väkivalta, päihteet, väkivaltaiset varmat itsemurhat. Näen miten ne ihan huutaa jo apua ja minä kuulen & näen mutta en löydä voimia puuttua.
Jonkun pitäisi koska näyttää ihan siltä kuin ne olisivat häkää täynnä olevassa huoneessa jossa alkaa happi loppua. Katson kuin lasin toiselta puolelta kykenemättä lyödä lasia rikki jotta saisin heidät ulos.
Oloni on tuskainen, pelokas, ahdistunut, avuton ja toivoton kun katselen ympärilleni nähden joka puolella hirveän huonosti voivia jotka ajaa itseään tuhoa kohti.
Toiset näkee ja voimia olisi mutta niitä ei kiinnosta. Toiset ei edes näe ja osa taas näkee mutta itse jo niin loppu ettei kykene enää puuttumaan asioiden kulkuun koska ensimmäisenä on vedettävä itsensä kuiville.
Ei sitä pimppaa vain pysty kaikille tarvitseville jakamaan, suuttuisivat ja masentuisivathan ne siitäkin.
Ilkeää. Jollain on seksi se jota naisista selkeästi hakee. Onnea valitsemallesi tielle. Ehkä joskus keskipiste siirtyy munastasi toisaalle.
Tuli vaan mieleen et ea:ssa opetettiin jos loukkaantunut huutaa ja valittaa niin todennäköisesti hänellä ei ole välitöntä hengenvaaraa kun taas jos toinen ei huuda reagoi mitään ym niin hän olisi ensimmäinen avun saavien joukossa. Voisiko henkisellä kivullakin olla sama eli se joka pitää meteliä asioistaan. Ehkä ei heti tarvii apua kun taas se joka kääntyy sisäänpäin ja pitää asiat sisällään vaikka ystävä tietäisikin hänen ongelmistaan. Kukaan ei näe toisen ajatusmaailmaan mitä mielessä liikkuu. Mutta jos joku ei halua apua niin sitäkään ei saa tuputtaa väkisin.
Pääasian vierestä mutta muistuttaisin, että tilastollisesti naiset ovat siirtyneet miesmäisempiin itsemurhatapoihin yhä enenevässä määrin. Valistus on tepsinyt ja naisetkin jo tietävät tehokkaat keinot.
Älä syytä itseäsi,me olemme vain ihmisiä.
Elämä on ja jatkuu toisaalla. Kun auttaja on maassa, saa hän sen kriittisimmän kolhun juurikin tukemaltaan ihmiseltä. Mikään ei ole oikeudenmukaista aina edes oikeussalissa. Voimia sinulle.