Lyhykäisyydessään tilanne on tämä: Olen eronnut DIAGNOSOIDUSTA narsistista. En siis ole itse lyönyt leimaa ex-mieheeni.
Ero on käytännössä jo tapahtunut. Asumme erillämme ja omaisuuskin on jaettu. Eroa on tehty yli vuosi.
Se alkoi siitä, kun mieheni naisystävä otti minuun kännissä yhteyttä ja sanoi, että minä olen luuseri kun epätoivoisesti roikun HÄNEN miehessään enkä suostu avioeroon.
Minä en ollut tietoinen toisesta naisesta. Tai väärin sanottu, sillä kun asia tuli ilmi moni kummallisuus sai vastauksen. Eli tunnetasolla tiesin, ettei kaikki ole niin kuin pitää mutta olin aivan liian turta henkisesti, jotta olisin välittänyt ottaa asioista selvää.
Ex-mieheini on fyysinen narsisti, joten seksiä harrastimme säännöllisesti. Toisin kuin toinen nainen väitti.
No mutta asiaan. Olen viettänyt muutaman päivän kesämökillä ex-miehen kanssa.
Hänen kesälomansa alkoi ja minun päättyi tähän viikonloppuun, joten hän ehdotti että jospa voisimme viettää yhteistä aikaa ihan vanhojen aikojen vuoksi. Hän vetosi myös lapsiimme, joille kuulemma tekisi hyvää nähdä että olemme ainakin puheväleissä.
Hän siis saapui perjantai-iltana. Kassit täynna ruokaa ja juomaa!
Kaikki oli kuin ennen vanhaan. Hän teki saunapuut ja -vihdat. Puolipimeässä vielä noukki mustikat piirakkaan ja oli niin reilu niin reilu että melkein alkoi oksettaa.
Tarjosi saunan jälkeen hierontaa ja seksiä -joista kieltäydyin- teki iltapalaa ja oli "höveliäpoikaa". Vuosiin ei ole ollut tällaista harmoniaa mitä HÄN ESITTI!
No mutta sitä mukaa kun viikonloppu eteni minä huomasin enemmän ja enemmän narsistisia ajatuksia mielessäni.
Kaikki hänen "hyvät teot" herättivät minussa vain kiukkua. Tajusin, että niin on narsistikin tuntenut kaikki ne vuodet kun olen häntä passannut. Sen lisäksi mielessäni oli tietysti surua, että miksi en tajunnut jo vuosia sitten nousta vastarintaan. Miksi siedin huonoa käytöstä ajattelemalla vain, että hän purkaa pahaa oloaan, eikä oikeasti tarkoita mitä sanoo.
Raivoa tunsin siitä syystä, että olen lähes puolet elämästäni itkenyt tämän yhden ihmisen vuoksi (no siis omaa surkeuttani lähinnä) ja ilmeisesti täysin turhaan!
No mutta tein kuitenkin "narsistit" ja kostin hänelle hänen omalla tavallaan.
Ensiksikin kun hän herkisteli juovuspäissään ja yritti kehumalla minua saada jotain aikaiseksi. Hän halusi, että nukkuisimme vanhassa parisängyssämme ja minä narsistisesti annoin ymmärtää että se olisi ihan ok. Minä kuitenkin tyyliin kesken hänen lauseensa (tätä olen saanut USEIN) nousin ja sanoin meneväni nukkumaan ja poistuin tyttäremme huoneeseen JA LUKITSIN OVEN.
Lauantai-aamuna hän esitti surullista ja minä jatkoin narsistisena. Hän kuvitteli, että lähdemme lauantai-iltana tanssilavalle, jossa olemme niin usein yhdessä käyneet (en edes viitsi kerrata millaisia farsseja siellä on läpikäyty hänen mustasukkaisuutensa vuoksi). Hän ehdotti aikaisemmin saunomista, että ehdimme.... minä en oikaissut häntä, vaikka olin päättänyt että lähden kotiin kunhan ateria on syöty.
Näin tapahtui. Narsisti oli selvästi hämmentynyt että älä nyt lähde mihinkään moneksi tunniksi ajamaan. Minä valehtelin että menen lähikaupunkiin tutun luo, että ei tarvitse yönselässä ajella.
Ja kun mies kysyi että onko tämä tuttuni joku hänenkin tuntemansa, vastasin kuin narsisti: älä ole niin utelias.
Hän on yrittänyt tavoitella minua puhelimitse. En ole vastannut. On näköjään käynyt jossain, koska on myös laittanut säpöä. Mökillämme ei nettiyhteydet pelaa.
Mutta kosto ei ole suloinen. Päinvastoin minulla on kaikenkaikkiaan todella paskat fiilikset. Tietysti surua siitä, etten osannut elää ja toimia narsistin kanssa.
Olin liian kilttiä tyttöä. Ja vaikka narsisti useasti sanoi, että mitä näitä hänen loukkauksiaan märehdit -sano takas! Niin en koskaan alentunut loukkauksiin tai törkeyksiin. Olisi ehkä pitänyt?
Mutta se perimmäinen huolenaiheeni on, että jääkö minulle nyt tällainen narsistinen puoli itseeni?
Mitään tunteita en narsistia kohtaan enää tunne. Vähän kummissani katselin, että mihin ovat hänestä kadonneet ne hellyyttävät yksityiskohdat joita aikoinaan rakastin. Hänen juttunsa olivat edelleen nokkelia mutta eivät enää vaikuttanu minuun.
Narsisti ilmeisesti huomasi, että jokin on muuttunut, sillä hän kysyi muutamaankin otteeseen että taitaa olla jo uusi mies kuvioissa..... Väistin toteamuksen joka kerta vastakysymyksellä.
Ero on käytännössä jo tapahtunut. Asumme erillämme ja omaisuuskin on jaettu. Eroa on tehty yli vuosi.
Se alkoi siitä, kun mieheni naisystävä otti minuun kännissä yhteyttä ja sanoi, että minä olen luuseri kun epätoivoisesti roikun HÄNEN miehessään enkä suostu avioeroon.
Minä en ollut tietoinen toisesta naisesta. Tai väärin sanottu, sillä kun asia tuli ilmi moni kummallisuus sai vastauksen. Eli tunnetasolla tiesin, ettei kaikki ole niin kuin pitää mutta olin aivan liian turta henkisesti, jotta olisin välittänyt ottaa asioista selvää.
Ex-mieheini on fyysinen narsisti, joten seksiä harrastimme säännöllisesti. Toisin kuin toinen nainen väitti.
No mutta asiaan. Olen viettänyt muutaman päivän kesämökillä ex-miehen kanssa.
Hänen kesälomansa alkoi ja minun päättyi tähän viikonloppuun, joten hän ehdotti että jospa voisimme viettää yhteistä aikaa ihan vanhojen aikojen vuoksi. Hän vetosi myös lapsiimme, joille kuulemma tekisi hyvää nähdä että olemme ainakin puheväleissä.
Hän siis saapui perjantai-iltana. Kassit täynna ruokaa ja juomaa!
Kaikki oli kuin ennen vanhaan. Hän teki saunapuut ja -vihdat. Puolipimeässä vielä noukki mustikat piirakkaan ja oli niin reilu niin reilu että melkein alkoi oksettaa.
Tarjosi saunan jälkeen hierontaa ja seksiä -joista kieltäydyin- teki iltapalaa ja oli "höveliäpoikaa". Vuosiin ei ole ollut tällaista harmoniaa mitä HÄN ESITTI!
No mutta sitä mukaa kun viikonloppu eteni minä huomasin enemmän ja enemmän narsistisia ajatuksia mielessäni.
Kaikki hänen "hyvät teot" herättivät minussa vain kiukkua. Tajusin, että niin on narsistikin tuntenut kaikki ne vuodet kun olen häntä passannut. Sen lisäksi mielessäni oli tietysti surua, että miksi en tajunnut jo vuosia sitten nousta vastarintaan. Miksi siedin huonoa käytöstä ajattelemalla vain, että hän purkaa pahaa oloaan, eikä oikeasti tarkoita mitä sanoo.
Raivoa tunsin siitä syystä, että olen lähes puolet elämästäni itkenyt tämän yhden ihmisen vuoksi (no siis omaa surkeuttani lähinnä) ja ilmeisesti täysin turhaan!
No mutta tein kuitenkin "narsistit" ja kostin hänelle hänen omalla tavallaan.
Ensiksikin kun hän herkisteli juovuspäissään ja yritti kehumalla minua saada jotain aikaiseksi. Hän halusi, että nukkuisimme vanhassa parisängyssämme ja minä narsistisesti annoin ymmärtää että se olisi ihan ok. Minä kuitenkin tyyliin kesken hänen lauseensa (tätä olen saanut USEIN) nousin ja sanoin meneväni nukkumaan ja poistuin tyttäremme huoneeseen JA LUKITSIN OVEN.
Lauantai-aamuna hän esitti surullista ja minä jatkoin narsistisena. Hän kuvitteli, että lähdemme lauantai-iltana tanssilavalle, jossa olemme niin usein yhdessä käyneet (en edes viitsi kerrata millaisia farsseja siellä on läpikäyty hänen mustasukkaisuutensa vuoksi). Hän ehdotti aikaisemmin saunomista, että ehdimme.... minä en oikaissut häntä, vaikka olin päättänyt että lähden kotiin kunhan ateria on syöty.
Näin tapahtui. Narsisti oli selvästi hämmentynyt että älä nyt lähde mihinkään moneksi tunniksi ajamaan. Minä valehtelin että menen lähikaupunkiin tutun luo, että ei tarvitse yönselässä ajella.
Ja kun mies kysyi että onko tämä tuttuni joku hänenkin tuntemansa, vastasin kuin narsisti: älä ole niin utelias.
Hän on yrittänyt tavoitella minua puhelimitse. En ole vastannut. On näköjään käynyt jossain, koska on myös laittanut säpöä. Mökillämme ei nettiyhteydet pelaa.
Mutta kosto ei ole suloinen. Päinvastoin minulla on kaikenkaikkiaan todella paskat fiilikset. Tietysti surua siitä, etten osannut elää ja toimia narsistin kanssa.
Olin liian kilttiä tyttöä. Ja vaikka narsisti useasti sanoi, että mitä näitä hänen loukkauksiaan märehdit -sano takas! Niin en koskaan alentunut loukkauksiin tai törkeyksiin. Olisi ehkä pitänyt?
Mutta se perimmäinen huolenaiheeni on, että jääkö minulle nyt tällainen narsistinen puoli itseeni?
Mitään tunteita en narsistia kohtaan enää tunne. Vähän kummissani katselin, että mihin ovat hänestä kadonneet ne hellyyttävät yksityiskohdat joita aikoinaan rakastin. Hänen juttunsa olivat edelleen nokkelia mutta eivät enää vaikuttanu minuun.
Narsisti ilmeisesti huomasi, että jokin on muuttunut, sillä hän kysyi muutamaankin otteeseen että taitaa olla jo uusi mies kuvioissa..... Väistin toteamuksen joka kerta vastakysymyksellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä tässä oli se sun ongelma? Se että käyttäydyt kuin narsisti on kyllä ohimenevää. Ja se ilmeisesti kertoo myös siitä, että olet päässyt (?) narsistista eroon.
Kaikki tuo mitä exäsi teki oli pelkkää teatteria. Narsisti haluaa leikkiä ja leikki on hyvin julmaa. Sinä tiedät säännöt ja pelasit hetken hänen säännöillään. Se ei ollut mielestäsi oikein, joten lakkaa leikkimästä sen narsistin kanssa.
Paras neuvo itselleni aikoinaan oli, että ole narsistin kanssa tekemisissä niin vähän kuin vain suinkin voit. Ja kun narsisti sinulta utelee asioitasi katsele häntä huvittuneena ja vastaa jollain hokemalla, joita narsistikin käyttää.
Minun mantrani oli "life is a bitch and then you die". Sillä vastasin aina, kun ex kyseli jotain.
Herää tietenkin kysymys että kumpi narsisti suhteessanne oli? Kenties molemmat? Positiivista on se että näet nyt itsessäsi nuo piirteet. Kaikki eivät siihen kykene.