Näin sut viimeksi joskus talvella kun lähdit pois ja mun sydän murtui. En varmaan koskaan enää tuu sua näkemään ja mun oli pakko unohtaa sut. Sun ajatteleminen sattui liikaa, mä vain suljin kaiken mielestäni. Kielsin kaiken. Koska mun oli pakko. Mä olen tunteeton ja turta, mutta ok. Ja kuitenkin joskus, kuten nyt, mä tunnen sen. Pienen särön siinä muurissa, jonka rakensin mun sydämen ympärille. Pienen henkäyksen ikävää, surua, epätoivoa. Ei voi olla, etten enää nää sua. Mutta se on. Mä en tunne enää mitään, en muista sua. Mä olen päässyt yli susta, M. Ainakin melkein. T. S
Olen unohtanut sut - ainakin melkein
S---
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.