En sairasta anoreksiaa, mutta muuta mielenterveyshäiriötä kyllä, mikä onkin sekä syy että seuraus nyt fyysisenkin kunnon kanssa. Olen nainen, 172 ja paino viimeksi liikkunut välillä 52-54 (< jälkimmäinen aivan jees), en ole hetkeen punninnut. Lihaksia löytyy tuskin ollenkaan. Alimmillaan oli 49. Ja kyllä kuulen olevani hyvin laiha. Olen kuitenkin taaperosta asti ollut hieman liian pitkä >< hieman liian laiha kaikkien käyrien mukaan, ja kun painoni oli huipussaan (62), kuulemma "ihannepainoni", koin selvästi olevani jo yli luonnollisen ihanteeni. Päällä on taas ahdistuskausi (tunnen kuolevani) ja tuntuu, että olisin laihtunut, koko kroppa tuntuu ja näyttää niin luiselta ja pieneltä itselle. En uskalla punnita, enkä tiedä onko oikeasti huomattavaa muutosta vai hahmotanko nämä piirteet vain selvemmin vaihteeksi. Tässä johdanto.
Vaikka tuolloin alle 50kg sain jo selkeitä vatsavaivoja ja kävin lääkärissä, ei silloinkaan jäänyt kuukautiset pois vielä, vaikka niin kovasti varoittelivat ultran perusteella. Enkä nyt koe huomaavani mitään erikoista muuten. Olen aina ollut viluinen ja herkkävatsainen ( hitaasti mitään tulee ulos), ehkä kynteni nyt ovat ohuet, mutta ei huimaa, ei mitään hurjaa mistä aina kuulee juttuja. Sairastun tuskin koskaan. Hiukset hyvässä kunnossa. Hyvä olo. Minulla on kuitenkin ollut jo vaikka kuinka pitkään erittäin selkeitä rytmihäiriötuntemuksia ja outo käytöstä pulssilta, saattaa kestää pitkäänkin hirveä tykytyskohtaus tai sitten sydän skippailee lyöntejä putkessa. Kukaan ulkopuolinen ei ole kommentoinut juuta eikä jaata, ei edes lääkäri, ja ahdistus tahtoo vetää pään sekaisin. En pelkää viimeisintä punnittua painoani, mutta jos se hyppii vielä alas, kauanko uskaltaa hoitaa kotikonstein? Varoittaako kroppa itsestään ennen jotain dramaattista? Onko joku kriittinen raja, jolloin täytyisi hakeuta ammattilaisille? Jos joku tietää sanoa.
Vaikka tuolloin alle 50kg sain jo selkeitä vatsavaivoja ja kävin lääkärissä, ei silloinkaan jäänyt kuukautiset pois vielä, vaikka niin kovasti varoittelivat ultran perusteella. Enkä nyt koe huomaavani mitään erikoista muuten. Olen aina ollut viluinen ja herkkävatsainen ( hitaasti mitään tulee ulos), ehkä kynteni nyt ovat ohuet, mutta ei huimaa, ei mitään hurjaa mistä aina kuulee juttuja. Sairastun tuskin koskaan. Hiukset hyvässä kunnossa. Hyvä olo. Minulla on kuitenkin ollut jo vaikka kuinka pitkään erittäin selkeitä rytmihäiriötuntemuksia ja outo käytöstä pulssilta, saattaa kestää pitkäänkin hirveä tykytyskohtaus tai sitten sydän skippailee lyöntejä putkessa. Kukaan ulkopuolinen ei ole kommentoinut juuta eikä jaata, ei edes lääkäri, ja ahdistus tahtoo vetää pään sekaisin. En pelkää viimeisintä punnittua painoani, mutta jos se hyppii vielä alas, kauanko uskaltaa hoitaa kotikonstein? Varoittaako kroppa itsestään ennen jotain dramaattista? Onko joku kriittinen raja, jolloin täytyisi hakeuta ammattilaisille? Jos joku tietää sanoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskoisin, että et liiku vielä missään kuolemaan johtavissa alipainorajoissa, mutta sydän voi kyllä prakata nopeastikin jos ei saa tarpeeksi vitamiineja. Kalium, magnesium, jne säätelee sydäntä ja jos ei niitä saa tarpeeksi, todennäköisesti voi saada jopa sydänkohtauksen. Eli siis painoa enemmän huolehtisin vitamiineista. Niillä saisi päätäkin paremmin kuntoon.