SAJL kauden 2015 päätösristeily 02.-04.10.2015

Tää on just oikea paikka saada vastaus kaikkiin noihin kysymyksiin.
ihan muutama tyhmä vastaus tyhmään kysymykseen.
"Tietääkö kukaan saako päätösristeilyyn lippuja suoraan laivayhtiöltä?
Varmasti joku tietää.
"Mietin täs kannattaako ostaa lippuja matkapoikien kautta?
Ei kannata jos on niin perse auki et joutuu edes miettimään tollaista.
paljonko liput on yleensä maksaneet?
Viimeksi oli 2 euroa vähemmän (nyt päästään asiaan), maksetaanko tällä korotuksella nyt sitte Norosen reissuja ku on ifafin puh. Joht. Taitaa taas lisenssit kallistua Tai Roostersin eurobowleja saatana, piknik katsomo (paska idis) boikottiin koko seura, en mee enää ikinä katsomaan.
No Hei Ruotsiin kattoon ku paska valmennus tuhoo Suomijefun ( kauanko saavat jatkaa) helvetti mitä roskaa, malja vittuun hesasta ja heti.

moi mä meen laivalle isin kaa

MISSÄ JATKOT??? KAIKKI PAIKALLE TOUFDOWN VALO KUVAAJIEN TOIMISTOLLE KATSOMAAN PELIÄ UUDESTAAN KUN EI VALKO KUVAAVAT PÄÄSYT MUKAANRWISSUULLE VOIVOI, OLIKO TULLU BANNAUS TÄHÄNKIN KUN EI VAAHTERA MALJASTAKAAN OLE KUVIA ?? SAATIIN JOTAIN HYVÄÄKIN LAIVLLA PUHUTTUA ETTÄ EI ENSKAUDELLA TARTTE PÄÄSTÄÄ MIHINKÄÄNPELIHIN SISÄÄN NIIN VARMASTI ITKU SUOMI 24 SIVUILLA JATKUU JA GRIDIRONISSA...

Kauden päätösristeily

Se on sunnuntai ja aika laittaa risteily pakettiin. Olihan risteily, täytyy myöntää, allekirjoittaneella oli mukavaa, vaikkakin Conference-kansi toikin mieleeni pirskahtelevan kevyet ja aurinkoiset muistot pojastani, joka ei päässyt elämän neljännellä yrityksellä tarvittavia elämänjaardeja. Olin into piukassa matkustanut Jyväskylästä asti Onnibussilla Helsingin Katajanokalle. Onnekseni ei yksin tarvinnut matkustaa, olihan päätösristeily saanut jefua seuraavan sakan liikkeelle ympäri Suomen ja bussissakin matkusti kissapetojen rempseä seurue. Matka Helsinkiin oli yhtä suurta päätösristeilyriehaa: kannettavalta hardest hit videoklippejä ja asiaan kuuluvasta musiikista vastasi ACDC ja Rollarit sekä paljon mökäöljyä. Itse aluksi kieltäydyin, koska poikani karmaisevaan kohtaloon limittyi katalysaattorimaisesti allekirjoittaneen vahva päihteiden ja keskioluen käyttö, mutta kaiken sen unohdin, kun kissapetojen entinen linjamies tarjosi minulle hyväksi todettua viskillä terästettyä kiljua. Oli maistuvaa ja kulaus kulaukselta bussin ikkunasta heijastuneet poikani kasvot himmentyivät, Hämeenlinnan kohdalla en enää erottanut edes ääriviivoja.
Seurueessamme oli yksi vanhempi lajin aktiivi ja kaskuillaan hän pelotteli meitä entisaikojen päätösristeilyistä. Voisin jatkaa loputtomasti kertomista bussimatkastamme, mutta hypätään Katajanokan terminaaliin.
Kampin terminaalissa tieni ristesivät kissajengin pelaajien kanssa harmillisesti. Ilmoitin heille käyväni kepillisellä ja pyysin vartioimaan tavaroitani. Takaisin tullessani olivat veijarit kadonneet ja putkikassini sisältö joukkuelajien hengessä oli levitelty pitkin Kampin terminaalia. On ne veijareita, tuli mieleen sanonta ”never turn your back on em!” kerätessäni Kampin steriilinkiiltäviltä lattioilta vaatteitani ja ainoita jäljellä olevia kuvia pojastani, joita liekit eivät syöneet rintamamiestalomme tulipalossa. Onnekseni löysin edes muutaman kuvan, mutta vaihtokalsareitani en etsimälläkään löytänyt, ainakin putkikassini keveni matkaa varten, mistä kiittelin mielessäni poikia, kun kävelin kantamukseni ja kaljakärryineni kaupungin halki kohti Katajanokkaa. Aurinko paistoi ja pojat on poikia, myös metkat aikamiespojat humaltuneena pääkaupungin sykkeessä.
Viking Linen terminaalissa oli sellainen kuhina, jota ei varmaankaan ole aikaisemmin nähty: amerikan raudoista nousi pienen kylän kokoisia alfauroksia jatkuvalla tahdilla. Rahvas oli eristetty omaan karsinaansa, kun maajoukkuepelaajat saapuivat suorittamaan lähtöselvitystään. Parin pelaajan kanssa onnistuin lyömään ylävitoset, kurkotellessani punaisen nauhan väärältä puolelta karjuja. Pakko todeta heidän olleen jumalista seuraavia ja on se onni Suomen, että meillä on heittää tuleen alfa-aaltoja tihkuvaa tiukkaa lihasta. Monen tunnin ajan lähtöselvitys oli meiltä kuolevilta jefufaneilta suljettu ja olihan se asiatonta, mitä yksi aloittava hyökkäyksen linjamies kuiskasi korvaani, yrittäessäni saada ylävitosta häneltä. ”sä et oo muuta kuin yks helvetin jefunarttu.” Mutta elämä on tälläistä: leskimiehet elää nuoruuttaa kruisaillessaan majupelaajien kanssa Viikkarilla. Kaikkihan sen tietää, miksi ainoat majupelit, joissa Suomi pärjää auttavasti järjestetään risteilyn sivujuonena.

Hytin olin varannut itsenäisesti omatoimimatkailuperiaatteella, joten majoittauduin kakkoskannelle muun jefupahnan sekaan, majun miehittäessä kahdeksannen kannen ikkunallisia hyttejä ja kaikkea ylöspäin. En tiedä, miten laillista on estää meiltä kakkoskansilaisilta meno etukäteen maksettuun puhvettiin ja yökerhoon, mutta varmasti liitossa tietävät. Hieman jäi harmittamaan puffan väliin jääminen, kuitenkin maksoi yli 30 euroa, enkä saa hyvin unta, jos joudun levolle laskemaan nälkäisenä, mutta varmaan majupelaajat tiesivät paremmin kuin me.

Kävellessäni lähtöselvityksen jälkeen pitkää putkea pitkin kohti punaista metallilaivaa, näin sivusilmälläni tutut kasvonpiirteet viereisellä mekaanisella matolla, jota käyttävät vähemmän jaksavat risteilymatkustajat. Kyllä, myöskin poikani entinen pelikaveri oli matkalla laivalla. Laitoin game facen päälle lähestyessäni häntä. Hän ei huomannut minua, vaikkakin kävelin hänen vierellään viekkaasti tuijottaen hänen kasvojaan. Kasvonpiirteet olivat hieman rahvaistuneet siitä, kun hän oli C-juniori. Hiki valui hänen punaisella naamalla, mieleeni tuli hauska episodi menneisyydestä, kun ostin pojalleni syntymäpäivälahjaksi skientologien puhdistusohjelman ja lapsiauditioinnin. Lahjakorttiin sai vielä puolella hinnalla ystävän mukaan, joten poikani kanssa päädyimme ottamaan hänen jefuystävänsä mukaan ja nyt hän oli taas rinnallani. Muistan, kuinka hiki valui poikani ja poikani ystävän kasvoilla saunottaessani ja antaessani B-vitamiinikuureja heille vuoden 1996 hämärtyvässä syysillassa. Usein löydän itseni lukemasta poikani ystävän auditointipapereita, varsinkin vuosien 1995-1998 auditiointipapereita selaan muistoihini hukkuneena. Mutta, mutta se on menneisyyttä ja nyt olimme matkalla päätösristeilylle. Lähestyin häntä ”moi poikani entinen joukkuekaveri” ja tarjosin kättäni tervehdykseksi. Aluksi hän vain tuijotti minua, luulin ettei hän tunne minua, mutta syy olikin lopulta se vanha tuttu: alkoholin ja päihteiden käyttö. Silmät lasittuneina, suu auki, hän oli jälleen yrittänyt piiloutua lapsuuden demoneiltaan, turruttanut todelliset tunteensa hinta/laatusuhteeltaan halvimmalla alkoholilla. Tuoksun perusteella hän oli nauttinut Dorista tai Jormaa, en ollut varma, koska hän tuoksui myös miedolta huumeelta ja hunajalta.
-Päivää, hän vastasi.
Ilmassa oli kihelmöivää jännitystä. Oli vaikea sanoa, oliko pitkäkin putki päällä, ainakin hän näytti vaihtaneen vaatteitaan hiljattain. Brian Urlacherin vieraspelipaita oli ainoastaan vienosti kellastunut hiestä, Capri housut olivat tavanomaisen näköiset – ei silakanhajua, eikä epämääräisiä tahroja, Crocksit jalassa rokkasivat.
Vihasin kiusallista hiljaisuutta ja yritin rikkoa hiljaisuuden hinnalla millä hyvänsä ”oletko menossa laivalle?”
Hän ei enää vastannut, toljotti tylsämielisesti eteenpäin, mekaanisen maton kuljettaessa häntä eteenpäin. Ei se minua haitannut, kävelin yhtä matkaa hänen kanssaan laivan sisuksiin. Tervehdin hänen puolestaan laivan henkilökuntaa saapuessamme laivaan, otin kohteliaisuuttani risteilyohjelman, tervehdin myös poikani entisen ystävän puolesta risteilyisäntää. Harmittelin, ettei Petri Lehtinen enää toimi risteilyisäntänä. Silloin tuli helpostikin otettua arkipäivän halpoja äkkilähtöjä Jyväskylästä Tukholmaan. Omalla aktiivisuudella pystyi helposti voittamaan visailussa taikka bingossa uuden risteilyn. Ehdottomasti Lehtisen Pete oli hienoin mies, hän opetti minulle risteilyllä elämäni tärkeimmän opetuksen jäätyäni kiinni likööripullon ja kangaskassin varastamisesta Tax Freessä ” Epärehellisyyden annan anteeksi, mutta en unohda.”
Seurasin poikani ystävää hänen hyttiinsä kakkoskannelle, jossa omakin hyttini oli, tosin toisella puolla laivaa. Poikani ystävä oli tosiaankin huonossa kunnossa, juuri ja juuri hän pääsi hyttiinsä, sitä ennen hän ehti kuitenkin maahanmuuttokriitikoida etniseen vähemmistöön kuuluvia lapsia sekä lyödä nyrkillä limukonetta. Viimeksi tosiaan olen nähnyt hänet yhtä hurjana Velodromin tunnelissa Final Countdownin soidessa ämyreistä ja Velon DJ:n huudattaessa pelaajien vanhempia.
Olin tuolloin onnellinen, enkä olisi voinutkaan kuvitella päätyväni vuosien päästä seuraamaan poikani entistä ystävää laivan alakansilla hänen hyttiinsä, mutta merkillisiä ovat luojan tiet.
Lopulta jouduin etsimään hänen hyttinsä, koska hän ei pystynyt siihen kyynelien kastelemilla silmillään, surullisena seurasin vieressä, miten demonit horjuttivat häntä. Ohjasin hänet kädestä pitäen hyttiinsä. Päästyään hyttiin hän rojahti sängylle kaikkensa antaneena, hengittäen raskaasti hän yritti puhua minulle ja minun piti painaa korvani hänen suuhunsa kiinni kuullakseni hänen sanomansa. Katkonaisesti ja kiihkeästi ähkien hän puski suustaan jotain tärkeätä.
-Mistä tietää Nilsin saaneen pillua? Hän kysyi minulta. Otin muutaman askeleen taaksepäin hänestä. Hän toljotti minua seisovilla silmillään aggressiivisella koiranpennun katseellaan.
”En tiedä, onko se oleellista?” vastasin hänelle.
-Teltta on ehjä ja kaverit ovat hengissä! Tajusitko teltta on ehjä ja kaverit ovat hengissä, tajuatko. Sun takia telttani on riekaleina ja kaverini, poikasi, hengettömänä!
Tunsin tilanteen uhkaavaksi, joten ryhdyin videokuvaamaan häntä videokamerallani, toivoen hänen rauhoittumista. Hän rauhoittuikin ja yhtä nopeasti kuin hän verbaalisesti purkautuikin, hän myös nukahti. Kuvasin filmin täyteen hänen rauhallista unta ja poistuin, jätin hytinoven väliin hänen kenkänsä, jotta pääsisin myöhemmin vielä takaisin.

Mikä sua kiinnostaa siinä pojassa?

Minä olen se poika, ja jos jos tuntisit minut niin et itsekään voisi vastustaa kiusausta.

Palaan kenties asiaan lähempänä - olisi ehkä syytä kertoa totuudenmukaisempi versio illasta koko Suomen kansalle. En tosin ole varma olenko riittävän kypsä käsittelemään vasta tapahtuneita asioita vielä näin pian, vai yritänkö vain unohtaa ne kokonaan. Pahinta nimittäin oli, että risteilyn lopuksi paluuaamuna, vieläpä maksoin tälle EPI:lle yhteisestä ajastamme.

Yt. # 77

Säälittäväksi ovat risteilyt muuttuneet. Muutos on ollut suuri parin vuoden sisällä. Pari vuotta sitten laivalla bailattiin laajan ja sekalaisen lajiseurakunnan kanssa. Oli mielensäpahoittajaa, zoofilejä, lajin harrastajia, perheellisiä. Surullista seurata yhden vanhemman miehen horinoita nuoremmasta miehestä. Jos päätösristeilyt ovat nykyään tätä kuten taitavatkin olla niin alaspäin on menty.

Eikö tällasen sairaan paskan voisi poistaa, ONKO TÄÄLLÄ YLLÄPITOA?????

Vekkel Moron menossa NFL? Miami Dolphins ensi vuoden superstara lupaus iskemässä debyyttinsä ensi kaudella... kuulemna kova GB

MAJUN MUUTAMA PELAAJA NÄHTY PATAÄSSÄSSÄ AAMULLA
risteily päälläkö?