Mikä henkilöä vaivaa?
Eräs henkilö aikoinaan painautui minuun kiinni selkääni ja ja hieroi itseään kunnolla minua vasten kulkien ohi. Takana oli tilaa paljon, joten tilan ahtaudesta se ei johtunut. Tapauksella ei ole muita silminnäkijöitä. Olin tuolloin kiinnostunut toisesta henkilöstä, joskin en ollut varattukaan, joten annoin asian olla jonkin aikaa, vaikka toki pidin henkilön kosketuksesta. Se vain tuli todella ylläettäen.
Myöhemmin heräsin omiin tunteisiini. Olin häneen ihastunut. Heräsin tunteeseeni makaessani kotona sängyllä, että hän kiihottaa minua todella paljon. Näin hänestä unia. Hän tuli mieleeni kaiken aikaa. Myöhemmin tunteet syvenivät. Yritin osoittaa omalla tavallani jotenkin hänelle, että olen kiinnostunut. En oikein tiennyt miten voin sen kertoa hänelle. Yritin varoa voimakkaita ilmaisuja. Minulla ei myöskään ole tapana lähennellä ketään. Hän hämmentyi todella. Sain lähinnä vain kuraa niskaani.
En ymmärrä. Kun osoitin kiinnostusta hän vain perääntyi. Mitä enemmän olin kiinnostunut, sitä enemmän hän perääntyi. Kun otin etäisyyttä, hän oli kiinnostunut. Olen ikävöinyt silti häntä paljon, vaikka kuinka kuraa kaataisi niskaani. Minun täytyy olla täysi idiootti kun häntä ikävöin. Miksi annan kohdella itseäni noin? Olinko hänelle vain seksiobjekti, palkintopokaali, jonka hän tuntee oikeudekseen omistaa vai pelkääkö hän suunnattomasti sitoutumista? Kun pyysin häntä ulos, hän alkoi vain miettiä jo yhteistä tulevaisuutta ja sen puutetta, asuntoasioita ja kaikkea vakavaa, vaikka pyysin VAIN kahville. Pelaako hän vain kissahiiri-peliä, jotain klassista valta-strategiapeliä, jossa olen klassinen pelinappula vai kostaako hän jotenkin minulle jotain olemalla joka toinen kerta todella mukava ja joka toinen kerta todella veemäinen vai lopahtiko yksinkertaisesti kiinnostus ja seksinnälkä kuin seinään? Vai pelkääkö hän, että suhde lopahtaisi ja menisin heti vieraisiin ja satuttaisin häntä? Pelkääkö hän, että olen pleijeri, vaikka en ole ja hän itse sitä on? Vai pelkääkö hän, että hänen kulissinsa romahtaisivat? Vai oliko hän aikoinaan kiinnostunut, mutta kun en vastannut hänen kiinnostukseen heti, niin hän päätti olla julma ja kostaa kaiken tai lopahtiko yksinkertaisesti vaan kiinnostus kesken?
Miksi aina kun joku osoittaa jollakin, omalla tavallaan kiinnostusta niin sitten kun tulen häntä vastaan, kiinnostus lopahtaa saman tien ja saan vain todella tylyä kohtelua ja aina rukkaset? Miksi juuri minä? Vai onko aina kyseessä vain sellaiset ihmiset, jotka haluavat valloittaa ja pelata jotain peliä, mutta kun saavuttavat sen kohteen, niin kiinnostus lopahtaa täysin seinään? Sitten voi paskasesti ja vahingoniloisesti nauraa minulle ja vetää tukkimiehen kirjanpidolla yhden viivan lisää valloitustensa listaan.
Eräs henkilö aikoinaan painautui minuun kiinni selkääni ja ja hieroi itseään kunnolla minua vasten kulkien ohi. Takana oli tilaa paljon, joten tilan ahtaudesta se ei johtunut. Tapauksella ei ole muita silminnäkijöitä. Olin tuolloin kiinnostunut toisesta henkilöstä, joskin en ollut varattukaan, joten annoin asian olla jonkin aikaa, vaikka toki pidin henkilön kosketuksesta. Se vain tuli todella ylläettäen.
Myöhemmin heräsin omiin tunteisiini. Olin häneen ihastunut. Heräsin tunteeseeni makaessani kotona sängyllä, että hän kiihottaa minua todella paljon. Näin hänestä unia. Hän tuli mieleeni kaiken aikaa. Myöhemmin tunteet syvenivät. Yritin osoittaa omalla tavallani jotenkin hänelle, että olen kiinnostunut. En oikein tiennyt miten voin sen kertoa hänelle. Yritin varoa voimakkaita ilmaisuja. Minulla ei myöskään ole tapana lähennellä ketään. Hän hämmentyi todella. Sain lähinnä vain kuraa niskaani.
En ymmärrä. Kun osoitin kiinnostusta hän vain perääntyi. Mitä enemmän olin kiinnostunut, sitä enemmän hän perääntyi. Kun otin etäisyyttä, hän oli kiinnostunut. Olen ikävöinyt silti häntä paljon, vaikka kuinka kuraa kaataisi niskaani. Minun täytyy olla täysi idiootti kun häntä ikävöin. Miksi annan kohdella itseäni noin? Olinko hänelle vain seksiobjekti, palkintopokaali, jonka hän tuntee oikeudekseen omistaa vai pelkääkö hän suunnattomasti sitoutumista? Kun pyysin häntä ulos, hän alkoi vain miettiä jo yhteistä tulevaisuutta ja sen puutetta, asuntoasioita ja kaikkea vakavaa, vaikka pyysin VAIN kahville. Pelaako hän vain kissahiiri-peliä, jotain klassista valta-strategiapeliä, jossa olen klassinen pelinappula vai kostaako hän jotenkin minulle jotain olemalla joka toinen kerta todella mukava ja joka toinen kerta todella veemäinen vai lopahtiko yksinkertaisesti kiinnostus ja seksinnälkä kuin seinään? Vai pelkääkö hän, että suhde lopahtaisi ja menisin heti vieraisiin ja satuttaisin häntä? Pelkääkö hän, että olen pleijeri, vaikka en ole ja hän itse sitä on? Vai pelkääkö hän, että hänen kulissinsa romahtaisivat? Vai oliko hän aikoinaan kiinnostunut, mutta kun en vastannut hänen kiinnostukseen heti, niin hän päätti olla julma ja kostaa kaiken tai lopahtiko yksinkertaisesti vaan kiinnostus kesken?
Miksi aina kun joku osoittaa jollakin, omalla tavallaan kiinnostusta niin sitten kun tulen häntä vastaan, kiinnostus lopahtaa saman tien ja saan vain todella tylyä kohtelua ja aina rukkaset? Miksi juuri minä? Vai onko aina kyseessä vain sellaiset ihmiset, jotka haluavat valloittaa ja pelata jotain peliä, mutta kun saavuttavat sen kohteen, niin kiinnostus lopahtaa täysin seinään? Sitten voi paskasesti ja vahingoniloisesti nauraa minulle ja vetää tukkimiehen kirjanpidolla yhden viivan lisää valloitustensa listaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaa aikamoiselta patsastelulta. Itse hankkisin
Ei luultavasti ymmärrä koko tilannetta.
Enpä tiedä, mutta sä kirjoitat tosi hyvin, wau!
Pelkkä arvaus.
Luulisin et johtuu siitä et ko henkilöllä on liian syviä, voimakkaita tunteita tilanteeseen nähden. Ei ehkä itse ymmärrä miksi tuntee kuten tuntee,
Se voi pelottaa todella paljon jos ei tunne toista. Samaan aikaan kuitenkin puhuu jo yhteisestä elämästä. Lisämaustetta voi tuoda menneisyydessä koetut pettymykset parisuhteissa. Ainakin toivon ettei kukaan leiki toisen tunteilla tahallisesti tai suunnitelmallisesti. Ehdottomasti kannattaa tavata tämä tapaus koska todennäköisesti muuten asia vaivaa sinua lopun elämääsi.
Toivon ainakin et kaikki kääntyy parhain päin, vaikeasta alusta huolimatta.
Hän todellakin alkaa heti miettimään asuntoasioita, yhteistä tulevaisuutta jne. Itse taas en ajattele todellakaan niin ylivakavasti, vaan olisin halunnut tavata ja vain olla ja nauttia yhdessäolosta. En tosin itsekään ole kovin kevytkenkäinen, mutta en minä heti muuttamista yhteen tms. ala todellakaan suunnittelemaan. Itselläni on todella syviä tunteita häntä kohtaan ja siksipä todella harmittaakin. Hän siis ei suostu minua näkemään, kanssani keskustelemaan enää tms. Eniten jää mietityttämään, että miksi loppui näin ikävästi ja ikävä vaan jäi ja todella paha mieli jäi.
Ananas on arka asia. Ananas on Afrikasta. Vakava asia.
Lisään tähän vielä, että hän ei suostu, eikä kykene puhumaan kanssani. Hän ikään kuin menee täysin lukkoon, aivan vaikeaksi, hämmentyy ja vetäytyy kuoreen. Sitten tulee viha/kiihtymys ja lyö luuria korvaan. Kuitenkin hän epäröi ja tosi paljon. Jos taas hän ei olisi ikinä ollut minusta kiinnostunut, luulisi jo aikoja sitten sanoneet ystävällisen jämäkästi, että kiitos, mutta kiitos ei (näin ainakin minä itse tekisin) mutta hänhän on itse ollut se, joka on minua kosketellut ja lähennellyt ensiksi, en minä! Joten olen saanut käsityksen, että kyllä hän on ollut kiinnostunut, mutta missä mättää(?)
Hän ei halua, että enää soitan hänelle (toisaalta hän kuitenkin säännöllisesti puhuu toista ja tekee toista, eli sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa) ja sanoo, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Mitääh? Yhteistä tulevaisuutta? Mistä hän voi etukäteen tietää, että ei ole yhteistä tulevaisuutta jos ei edes yritä mitään? Eihän hän voi tietää etukäteen jos ei mitään yritäkään. Hän vaan lyö hanskat tiskiin samantien eikä yritä yhtään mitään. Miksi?Vai onko hän varattu, mutta yrittää viestittää, että on hieman kiinnostunut vai onko hän niin pahasti kulissielämässä kiinni, että kulissit eivät kestä minun läsnäoloa? Onko ylipäätänsä menettänyt kaiken toivon kaikkiin asioihin, vai lyökö niin pahasti estot ja ennakkoluulot päälle?Jos olisin hän, kyllä minä ainakin lähtisin katsomaan, että kehittyykö tästä mitään vai ei enkä heti löysi hanskoja tiskiin. (Eihän normaalistikaan treffeille mennessä kukaan ole jo etukäteen päättänyt, että ei ole yhteistä tulevaisuutta jos ei ole edes tutustunut koko ihmiseen). Hän on niin kamalan vaikea ihminen ja mikään, ei sitten mikään kelpaa. Minä idiootti kiinnyin häneen, vaikka paljon helpompiakin ihmisiä olisi yllin kyllin. Olen täysi idiootti!
Vaikea sanoa. Ehkä sä tunnut hänestä yliluonnollisen hyvältä ollaksesi totta. Eihän tossa käytöksessä ole mitään logiikkaa.
Kuullostaa siltä et sä saat hänen tunteet ensin pomppaamaan taivaisiin, sen jälkeen alimppaanhelvettiin. Eihän se sinun syysi ole. Ehkä tyyppi ei vaan ole henkisesti valmis kohtaamaan elämäsä rakkautta? Tapaaminen voisi auttaa.
Mutta jos se on mahdotonta, ei sille mitään voi. Sinä kuitenki voisit auttaa pääsemään yli tuosta jutusta. Kuullostat fiksulta, joten koita vielä.
Jos ei onnistu, niin anna olla. Elämä on liian lyhyt toisen ihmisen juttujen murehtimiseen.
Sepä se. Kun siinä ei ole mitään logiikkaa. Ehkä hän ei halua tai edes kykene uskomaan mihinkään hyvään.
Kiitos kuitenkin kaikille kirjoittaneille kommenteista. Joskus on jotenkin vaan hirveän hyvä yrittää nähdä tilannetta jollain tavalla ulkopuolisin silmin.
Rakastuin kuvailemasi kaltaiseen ihmiseen. Kiihoittava, rakastettava, ihana. Loukkaava, loukkaantuva, valehteleva, ailahteleva, epävarma. Jopa tapa lähestyä oli sama. Ryhdyin suhteeseen, mutta tajusin ettei kaikki ole kunnossa. En ollut ainoa. Voin pahoin. Olet osittain oikeilla jäljillä analyysissäsi, mutta et aivan oikeassa. Ymmärrät, jos olet fiksu ja katsot tarkasti. Hän ei varmaankaan tahdo tietoisesti pahaa ja välittääkin sinusta. Jos et tunne ihmistä tarpeeksi, tai olet tunteidesi sokaisema, lähde pakoon ja lujaa, vaikka en usko että pystyt. Itse tutustuin, opettelin olemaan loukkaantumatta, ja piittaamatta erikoisesta käytöksestä. Se oli raskas tie. Yritetään olla kavereita. Välitän paljon, mutta suhde on mahdoton.
En ymmärrä miksi suhde voi olla mahdoton? Kulissien takia? Siksi, koska olen vääränlainen henkilö ympäristölle? Koska henkilöllä itsellään ei ole hyvin asiat? En tuo statusta, kulisseja, hirveästi rahaa pöytään, en omista maita enkä mantuja, en voi olla isähahmo, minua ei voi esitellä sukulaisille/tuttaville, koska en sovi kulisseihin? I just can´t understand.
Enhän minä vaadi enkä edes haluaisi, että minua esitellään kenellekään. Voihan sitä rauhassa ja salassakin tavata, miksi pitäisi olla jokin näyttelykappale?
Ymmärrän ja huomaan, että kaikki ei ole kunnossa, mutta haluaisin tietää syyn. Eihän minun omatkaan vanhemmat hyväksy minua sellaisena kuin olen, mutta en kuitenkaan elä heidän pilliensä mukaan. Ei minun tarvitse ketään miellyttää olemalla jotakin mitä en ole.
Eniten huolestuttaa mitä siellä taustalla oikeasti on. Pystyn kyllä totuuden kohtaamaan, mutta silti. Mikä voi olla niin kamalaa ja vaikeaa, että sitä ei voi minulle avata ja kertoa?
Kaikki ihmiset ei ole kuitenkaan samanlaisia.
Toisen kanssa voi toimia, toisen kanssa ei vaa toimi.
En tiedä pitäsikö olla joku testi, oletko valmis suhteeseen, tai edes tapaamiseen. Täytä testi ennen kuin otat yhteyttä juttu :D
Täydellinen kuvaus rakastamastani ihmisestä. Voi olla vaikka sama. Ihastuu aina uusiin. Olen pahoillani puolestasi. `Hoitavan henkilön on muistettava ammatillisen etäisyyden säilyttäminen näihin potilaisiin.´ Ovat vaarallisen hurmaavia. Mutta eivät pahoja. Onnettomia enemmänkin.
Ehkä hän ei ymmärrä sinun tunteita ja ei edes tiedä että tarkkailet kokoajan häntä. Toinen syy on että jätät kertomatta omasta osuudesta. Oletko sanonut pahasti ja ollut torjuvasti tai muuten loukkaavasti. Se voi olla syy että toinen ei enää olekkaan kiinnostunut, vaikka eka saattoi olla.