tajua luonteeni kovuutta, vaan höpöttelee pilvilinnojaan. En minä välitä. En ihanteista, enkä säännöistä. En myöskään välitä tuomitsemisesta, jota saatan kohdata. En vaan tiedä miten kertoa sen, etten välitä niistä asioista.
En välitä myöskään "kiusaamisesta", jota joku häirikkö voi kostaakseen harrastaa. Pienissä päissään eivät käsitä, että ovat yhdentekeviä.
En välitä myöskään "kiusaamisesta", jota joku häirikkö voi kostaakseen harrastaa. Pienissä päissään eivät käsitä, että ovat yhdentekeviä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Miksi kenenkään tulisi ymmärtää juuri sinun luonnettasi? Onko sulla pakkomielle olla huomion keskipiste? Ehkä olet yhdentekevä omiaan höpötteleville.
Totta. Ap. kuvittelee kaiken koskevan itseään.
Samaa mieltä. Valitettavasti tuollaiset "pilvilinnoja" keräävät yrittävät "sairastuttaa" ihmisen etsimällä ihmisestä sellaisia piirteitä, jotka saattaisivat olla hänelle vahingollisia, jolloin kierre syntyy, toinen ei enää pysty olemaan toiselle se mitä on, koska toinen hakee sellaista mikä kertoisi hänelle onko ihminen hänelle Se.
Tuo aavistus "pimeästä puolesta" tulee vain siitä, ettei toinen ole samanlainen pilvilinnoihin sortuva ja omaa kuin omaakin kovuutta, jota sellainen hlö jolla ei ole ymmärrystä mistä sellainen kerrostuma ihmiselle syntyy pitää sitä "suojamuurina" tms. Ei vaan se on olemassa oleva fakta, joka ikinen sekuntti ihmisen elämässä, se ei purkaannu.
Niin ja näin ja muut "ånalyysit" välissä.
Ymmärränköhän nyt viestisi väärin, tai tarkoitamme aivan eri tilanteita.
Miksi pitäisi esittää jotakin muuta mitä on, jos joku hakee jotain epätodellista romanttista höttöä sinusta, joka et ole sellaisesta edes kiinnostunut tai varsinkaan heidän kanssaan? Eikö ole vain hyvä, jos luonteiden yhteensopimattomuus selviää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Miksi teeskennellä romanttista/seksuaalista/mitä tahansa kiinnostusta, jos se ei kerran ole todellista, toisia miellyttääkseen?
Ilman muuta on hyvä (jos ja kun tulee selville luonteiden erot).
Ei varmaankaan ole pyrkimys esittää mitään muuta mitä on, mutta jos toinen pyrkii hakemaan toisesta ja jokaisesta eleestä vain vahvistusta sille, että voisi itse jatkaa ns. höttöilyä, pyrkiä vetämään täysin samaan mielentilaan tms. niin hlö joka vain katsoo asiaa eri tavalla, perspektiivistä tehdään jos hlö osoittaa sellaista taipumusta "syylliseksi" toisen "laiminlyönnistä" kun ei vastaa hlölle sopivalla tavalla.
Voihan sitä pyrkiä olemaan ystävällinen ja katsoa lähentyykö ihmiset ns.normaalilla tavalla vai jääkö se vain kohteliaaksi ystävällisyydeksi, no harm fealings jne.
Tuollaista yllä olevaa mantraahan nämäkin palstat ovat täynnä (kuinka joku ei vastaa "oikealla tavalla", ja vielä ns. sivullisten toimesta.
Mistä tuollainen tapa kumpuaa? se se on ihmettelyn aihe.
Niin se ei ole vain suojamuuri, vaan oikea luonteenpiirre. Herkkyyttä voi sen lisäksi olla myös. Ne kaksi vastakohtaa mahtuvat samaan ihmiseen.
Minä ehkä ymmärrän mitä tarkoitat. Mikäli et puhu hulluudesta! Olen itse jokseenkin vastakohtien ihminen. Vaikea selittää, mutta pidän sitä oikeasti myös järkevyytenä. Joissakin asioissa on hyvä olla kova, mutta herkkyys ja pehmeys silti.
Mikä on hyväksi... Olla kylmä ja/tai palava, kuin vastaavasti aina haalea?
Haaleus voi olla normaalitila, jos kukaan ei juuri sillä hetkellä herätä järisyttäviä tunteita.
Nämähän on vähän kulttuurisidonnaisia kysymyksiä - kuinka kylmä, kuuma tai haalea on sopivaa olla. Kai kaikissa kulttuureissa, näissä pohjoisissakin, aletaan olla yhtä mieltä siitä, että kaikkea ei ole hyvä pitää ainoastaan sisällään, koska kyllä sekin sieltä vielä joku päivä ulos tulee. Se, mikä on liian kuumaa, kylmää tai vaikka haaleaa - keskivertobritti on ehkä vähän eri mieltä kuin joku eteläisempi kuumakalle? Ei voi mitään, mutta ajatusleikin tasolla preferoin ensin mainittua ja pidän helposti fiksumpana...
Epämiellyttävää on lähinnä se, jos joku haluaa vain omat kiihkoilevat tunteensa huomioitavan hetkestä toiseen, mutta ei salli yhtä suurta liikkumavaraa muille. Tai heidän tunteilleen ei ole aikaa, kun ollaan niin tiiviisti vain yhden navan ympärillä :-)
njaa, emmä usko että apmies tuollaista tarkoitti. Tuo liittyy enempi extroventti, introventti temperamentti kysymyksiin, mitä toden totta eri kulttuurisidonnaisuudet tuovat vielä pikantin erikoislisän ko.ominaisuuksiin.
Etelän hedelmät yleensä saavat tuoda itseään enempi ilmi tunteiden(kin) tasolla, ilman sitä esim. brittien pidättyväisyyttä tai suomalaisten opetettua ns.häpeää (esim. miesten ollessa kyse, ethän ole liian "naismainen" tms.)
Etelän hedelmät yleensä (nämä ovat yleistyksiä) elävät kulttuurissa jossa tunteikas ilmaisu on normaalia, eikä johda suunnattomiin loukkauksiin (kuten esim. suomessa, haen haulikon kohta jne. jos ihmiset onnistuvat väärin ilmaisemaan itseään, mikä luo ihmisille sen rajoittuneisuuden kun tietävät mihin pisteeseen asti ihmiset voivat oikeasti mennä).
Kulttuurisidonnaisia tekijöitä on siis varmasti.
Mutta luulen että ei tuota pointtia halunnut käsitellä, vaikka mielenkiintoinen aspekti onkin asiaan.
Varmasti on fiksumpaa tuollainen eteläisempi tapa olla suora ilmaisuissaan ilman rajoittuneisuutta, mihin heidän kulttuurinsa antaa hyvän ponnistuslaudan, ihmisiin tutustuminen on helpompaa ja vapautuneempaan ym.
Kyse ap tapauksessa taisi vaan olla jossain muussa, jossain oletuksissa mitä toinen toiseen luo, ilman että hlö voi sillä aikaan persoonaansa muuttaa.
ap puhuu itseasiassa mitä todennäköisemmin juurikin siitä, että hänelle on tullut elämän myötä kerrostumia, eikä hän enää pysty olemaan naivi ts. luottavainen samalla tavalla tai sellaiset asiat eivät merkikse hänelle enää samaa mitä henkilölle joka on vielä luottavainen, ehkä liiallisestikin.
Se on vähän niinkuin se asia, mitä esim. -rakkautta ennen aamunlaskua- elokuvassa ethan hawken esittämä mies kertoi tarinan muodossa.
"he ovat kävelemässä tyttöystävän kanssa ja miesjoukko huutelee tyttöystävälle viiuh, kiva pepa tms. jolloin tyttöystävä tuohtuu ja näyttää keskisormia miesjoukolle, miesystävä pelästyy, hän saa kohta turpaansa koska tyttöystävä ei ymmärrä että he eivät tule tyttöystävän kimppuun (jollei sitten tosi härskien tyyppien kanssa joudu tekemisiin) vaan hän saa kohta miesjoukon kimppuunsa, koska miehet ajattelevat joutuneensa tappeluun kun heille sanottiin vastaan.."
Kyse on miehen pelosta sen suhteen, että miksi tyttöystävä on niin naivi ja varomaton puheissaan, ei omaa sellaista ymmärrystä mitä pitäisi jne.
Ap puhuu ristiriidasta oman kokemuselämänsä kanssa ja sen kanssa mitä tyttöystävä omaa (eli näkemys maailmasta).
Nuorempien miesten kulttuurissa tuollaiset asiat ovat jo jäämässä taka-alalle, vain hyvin sovinistisissa kulttuureissa pyritään tuollaista "oikeutusta" pitämään yllä (tappelemaan ns.naisesta noin epämääräiselläkin tavalla, tietynlaisesta omistusoikeuden hakemisesta).
Nykyajan nuorempi mies vain osoittaisi tyttöystäväänsä sormella miesjoukolle, älä mulle ala, tuohon se huusi..
Ritarillisuus asia, ja kuinka sitä välillä odotetaan ja välillä koetaan "paapomiseksi" tms. tosiasiassa yleensä miehet joutuvat eritavalla kovettamaan itsensä, jouduttuaan useammin sellaisiin tilanteisiin jossa heidät altistetaan väkivallalle. Naiset yleensä kovettavat itsensä toisella tavalla, heissä näkyy vieläkin se vanha-aikainen tapa, että nainen ei saisi olla muuta kuin hento, naisellinen ilmentymä oli sitten kokenut mitä tahansa, jolloin he eivät pysty kasvamaan kerrostumiksi, joka aikuistuttaisi heitä väkisinkin sellaisiksi ihmisiksi, jotka katsovat asioita eri tavalla, on se sitten etäältä tai ymmärryksellä, koska heille ei yleensä edes anneta mahdollisuutta myötää että ovat kokeneet väkivaltaa, verbaalista tai fyysistä, se väheksytään toisella tavalla, usein miehet toteavat ettei se naisten kokema väkivalta ole oikeaa väkivaltaa, koska siitä puuttuu se loppuunviety joukkoturpaan saanti aspekti ja sen pelko, mitä se miehisyydelle tekee.
Nykyään, nykyaikana kuitenkin tuollaiset asiat ovat väistymässä päin ja silloin voi jo todeta vastaan ihmisille eri tavalla ja ihmetellä että mitäs siinä riehutte (ei tosin kaikille, sillä "haulikoita" on vielä sänkyjen alla..)
Miehisyys, naiseus ja ihmisyys, nämä kaikki aspekti kun sotketaan yhteen alkaa varmaan vastaus löytyäkin.
En elä pilvilinnoissa. Olen jalat maassa- tyyppi, mutta sinua ei kiinnosta kohdata todellista minääni. Sitäpaitsi, esität kovaa, mutta oikeasti olet herkkä. Kun heittäydyt tuppisuuksi, tulee väkisinkin vaivautunut olo mitä pitäisi sanoa, sitten tulee ketutus, miksi minä edes vaivaudun sanomaan mtn.
Voi miten ihqua, kun mä olen sun mielestä oikeasti herkkä. :) Kuka sitten oletkin. :) Ihmisessä on monia eri puolia. Joiltakin osin voi olla herkkä ja avoin, mutta joiltakin osin voi olla melkein raaka. Sitä ei ehkä halua kohdata. ;)
Pienissä päissään miehillä on vain kaksi sana "levittää haarat"
Sulla se vasta pieni maailma onkin.
Luonteen kovuutta? Pilvilinnat vie ajatukset muualle arjesta olemme sotasankareita mielissämme.
Ompas omituinen ketju. Ymmärrän miehiä kyllä, miksi tehdä siitä omia ongelmia. Mitä sä nyt päättelet taas. Ymmärrän kyllä jos mussa on ollut jotain mikä ei sinua ehkä miellytä..
Miksi sekoittaa omat ja muiden pikkupäät palstan perusteella.
kovamuna, panosuhde
Kiusaannut. Voi voi, pikkuista.
Pointi on se että jos toiselle antaa heti kaiken toinen ei anna sille arvoa laisinkaan .... sit kun saa haasteen toisesta opitaan vasta arvostamaan toista .... luonteen kovuus voi olla vain suoja muuri.... jos pelkää että joku voi murtaa sen ja loukata....
Mitäs jos ap sanoisit sille höttöpääksi luulemallesi suoraan ton mitä kirjoitit? Ihmisissä on monia puolia, niin kuin itsekin kerroit itsessäsi olevan. On siinä toisessakin osapuolessa todennäköisesti erilaiset puolet, muutakin kuin etu ja taka. Jollei tunne toista hyvin, saattaa tehdä yksipuolisia johtopäätöksiä.
Olen samaa mieltä tämän kuhantotesin kommentin kirjoittajan kanssa. Älkääkä nyt hyvät ihmiset myöskään yleistäkö sitä, että naiset on tietynlaisia ja miehet on tietynlaisia. Kyse on yksilöeroista. Lisäksi monella meistä on hyvinkin erilaisia vivahteita. Tarvittaessa voi olla hyvinkin hempeä ja perusluonteeltaan muutenkin lempeä, itsekin olen, mutta tarvittaessa hyvinkin kova.
Mutta rakkaus on aina rakkaus on sitten kysessä mies tai nainen ja noita rakkauksia ei elämän aikana montaakaan kohdalle osu. Seksiä ja seksisuhdetta ei pidä yhdistää rakkauteen. Erona rakkaussuhteen ja seksisuhteen välillä on se, että seksiä voi harjoittaa melkein kenen kanssa tahansa. Tietysti vakiseksisuhteella voi minimoida tautiriskejä.
Juu, sun pitää valita sellainen kenraali nainen, joka ei höpöttele. Meitä on moneksi. oot mikä oot.
Satuitko eliittikumppani-sivustoon? Siltä ne näytttääkin.
sulla muuta kovaa oo kuin kalu joskus harvoin ja sitäkin sattuu suurinpiirtein kerran vuodessa.
En tiennytkään, että mtv-konsernilla on rahat niin lopussa, että mainoksissakin on säästettävä äänistä.
Repeilen
https://www.youtube.com/watch?v=eImFEsWJtmo