Läheisen sairastuminen muistisairauteen

Linkki on Duodegim lääkärikirjasta joka saatavissa netissä ilmaiseksi.

Olen itse Alzheimer sairaan omainen. Siksi laitoin tuon linkin on tutkittua tietoa.

Voi olla tietenkin vanhuuden tuomaa dementiaa mutta lääkäri vahvistaa diaknoosin kun tutkii asian mitä on.

Tietenkin Duodecim kirjasta! Oli virhe.

Katsoin ko ohjelman ja muistan sen katsoneeni jo aiemmin, sillä oli uusintana.
Puhutteleva monessa mielessä. Ihmettelin ja kauhistuin, kun omaiset pelkäsivät, että jos isä ei saa ajokorttiaan hän romahtaa totaalisesti?? Mitä ihmettä?
Kauhistuin, kun näin Frankin ajavan autoaan, eikä siinä vaiheessa vielä oltu käsitelty ajokykyä lainkaan.
Miten lähisuku voi olla niin sokeita, että dementikolle pitäisi olla ajolupa, vaikka sitten pelkäisi kaiken aikaa ajaako itsensä hengiltä tai monta muuta ulkopuolista. Aivan käsittämätön asenne omaisilta puolustaa dementikon oikeutta ajokorttiin.
Jos omaisellanne on ajokortti ja alkaa olla dementian oireita, ette varmaan uskaltaisi kyytiin? En minä ainakaan. Jonkin aikaa menee "rutiinilla", mutta huomiokyky on muutenkin hakusessa, varsinkin jos ikää on. Ei tarvitse olla dementiaa kun moni menettää korttinsa, koska testeissä näkyy esim näkökentän kaventuminen ( silmäsairaus taustalla ) jne..

Kannattaa itsekunkin kertoa läheisilleen sillon, kun on vielä suht terve miten läheisten tulee toimia, kun näkevät ettei järki pelaa enää. Jos näette, että muisti alkaa pahoin horjua, huolehtikaa, etten pääse autonrattiin jne.. On hyvä puhua asiat halki ja vielä parempi, et kirjoittaa ylös miten hoito kun ei itse tajua eikä kykenen, hoitotahto, hautajaiset jne... Omaisille helpompaa toimia, kun on selkeä tahto ja toiveet kerrottu elinvoimaisempana.

Muistisairas on muistisairas! Aivot eivät toimi, kuten ihmisellä. Ei mikään ennaltasovittu tai -suunniteltu toimi. Elää omassa maailmassaan. Jos vielä on koivistaan vikkelä, niin karkaa huitelemaan milloin minnekin. Auton voi vaikka varastaa, jos ajamaan haluaa, kaupasta voi varastaa, kun rahaa ei ole, viinaa voi juoda humaltuakseen, vaikka ennen ollut kohtuu käyttäjä, ilman lippua voi matkustaa, vaikka Lappeenrantaan! Muistisairas on uskomattoman nopea ja kekseliäs ja siihen vielä lisättynä paheneva persoonallisuuden muutos, niin on siinä pitelemistä. Siinä karusellissa ei mikään ennakointi välttämättä toimi!
Läheiseni, jota "hoidin" sai aina sänkkäriä (sänkyarestia), kun oli kuriton! Ennenkuin lopulta tilanne meni siihen pisteeseen, että heitin tyypin laitoksen ovesta sisään.

Kaikkeekanssa kirjoitti:

Muistisairas on muistisairas! Aivot eivät toimi, kuten ihmisellä. Ei mikään ennaltasovittu tai -suunniteltu toimi. Elää omassa maailmassaan. Jos vielä on koivistaan vikkelä, niin karkaa huitelemaan milloin minnekin. Auton voi vaikka varastaa, jos ajamaan haluaa, kaupasta voi varastaa, kun rahaa ei ole, viinaa voi juoda humaltuakseen, vaikka ennen ollut kohtuu käyttäjä, ilman lippua voi matkustaa, vaikka Lappeenrantaan! Muistisairas on uskomattoman nopea ja kekseliäs ja siihen vielä lisättynä paheneva persoonallisuuden muutos, niin on siinä pitelemistä. Siinä karusellissa ei mikään ennakointi välttämättä toimi!
Läheiseni, jota "hoidin" sai aina sänkkäriä (sänkyarestia), kun oli kuriton! Ennenkuin lopulta tilanne meni siihen pisteeseen, että heitin tyypin laitoksen ovesta sisään.

Lue lisää

Aivan. Ei mikään sovittu toimi, mutta kai käsität mitä yritin kertoa sillä, että sopikaa sellaisista mistä voi sopia vielä kun on jotekin kunnossa ja tajuaa asioita. Ainakin ajoissa sopimalla voi antaa läheiselle luvan toimia läheisen parhaaksi katsomalla tavalla, eikä alistua muistisairaan tahtoon.Voi ja saa toimittaa sairaalaan/hoitoon jne.. Autonkin voi toki varastaa, mutta harva varmaan varastaa muistisairaana. Avaimet pois ja lääkärin kautta ajokorttioikeus pois.
Miltei jokainen on nähnyt/kokenut jotain kautta muistisairaiden käytöstä ja kohtaloita. Itse näen/kuulen miltei päivittäin ja lukuisia kertomuksia tosielämästä. Minulla on useita muistisairaiden omaishoitajia lähipiirissä ja jokasen kokemukset ovat omanlaisiaan.Täysin yhteistä nimittäjää ei ole, eikä samanlaisia päiviä. Mitään ei voi ennustaa, eikä tiedä mitä voi tapahtua hetken kuluttua.

Toki ymmärsin kirjoituksesi, mutta se on vähän turhaa ajanhaaskausta sopia jotain, jolla ei ole mitään merkitystä. Siinä vaiheessa kippaa jonkun laitoksen ovesta sisään, kun ei jaksa. Ei siihen mitään muistamattoman mielipidettä tai lupaa tarvitse.

Jos on kyse alzheimerista, niin ne muistilääkkeet auttavat jonkin verran vähentämään käytöshäiriöitä eli aggressiivista käyttäytymistä. Ne lääkkeet auttavat myös siinä ett sairastunut pystyisi jonkin verran syömään ja juomaan itse eli ei heti ole toisen avun varassa. Auttaahan ne siinäkin jonkin verran ett vanhus pystyy kävelemään jne.. Ilman lääkkeitä sairastunut menettää nopeammin toimintakykynsä. Ei alzheimerpotilas kotioloissa pärjää ilman lääkitystä, se on fakta. Muistilääkkeiden lisäksi saatetaan tarvita pahojen harhojen takia myös rauhoittavaa lääkitystä. Ei mun läheistä olis pystynyt kotona hoitamaan ilman sitä, hän raivosi ja riehui yöllä, oli koko ajan lähdössä "omaan kotiinsa". Ei auttanut vaikka yritin nätisti selittää ett hän oli omassa kodissaan. Piti istua sängyn vieressä tuolissa ja valvoa ettei lähde mihinkään ja kuunnella harhaisia juttuja. Onneks oli fiksu lääkäri joka määräsi sen rauhoittavan lääkkeen. Ei mennyt kuin pari yötä, niin tilanne muuttui täysin. Hoidettava nukkui yönsä rauhassa ja minäkin sain nukkua yöni hyvin ja aamulla läheiseni oli virkumpi ja rauhallinen, jopa hymyilikin. Tuntui hyvältä ett hänkin nukkui yöt, aiemmin ei nukkunut yöllä kunnolla ja päivälläkään ei nukkunut, harhat olivat koko ajan päällä. Eli kyllä lääkkeistä on apua. Jos ei lääkkeitä käytetä, niin ainoa hoitopaikka on laitoshoitopaikka ja sellasta ei saa kovin helposti nykyään ja paikkaa joutuu jonottamaan jopa puoli vuotta. Eikä hoitopaikoissakaan ilman lääkitystä alzheimerpotilaita hoideta, vasta sairauden loppuvaiheessa lääkityksestä luovutaan.

Mitenhoitaalääkkeittä kirjoitti:

Jos on kyse alzheimerista, niin ne muistilääkkeet auttavat jonkin verran vähentämään käytöshäiriöitä eli aggressiivista käyttäytymistä. Ne lääkkeet auttavat myös siinä ett sairastunut pystyisi jonkin verran syömään ja juomaan itse eli ei heti ole toisen avun varassa. Auttaahan ne siinäkin jonkin verran ett vanhus pystyy kävelemään jne.. Ilman lääkkeitä sairastunut menettää nopeammin toimintakykynsä. Ei alzheimerpotilas kotioloissa pärjää ilman lääkitystä, se on fakta. Muistilääkkeiden lisäksi saatetaan tarvita pahojen harhojen takia myös rauhoittavaa lääkitystä. Ei mun läheistä olis pystynyt kotona hoitamaan ilman sitä, hän raivosi ja riehui yöllä, oli koko ajan lähdössä "omaan kotiinsa". Ei auttanut vaikka yritin nätisti selittää ett hän oli omassa kodissaan. Piti istua sängyn vieressä tuolissa ja valvoa ettei lähde mihinkään ja kuunnella harhaisia juttuja. Onneks oli fiksu lääkäri joka määräsi sen rauhoittavan lääkkeen. Ei mennyt kuin pari yötä, niin tilanne muuttui täysin. Hoidettava nukkui yönsä rauhassa ja minäkin sain nukkua yöni hyvin ja aamulla läheiseni oli virkumpi ja rauhallinen, jopa hymyilikin. Tuntui hyvältä ett hänkin nukkui yöt, aiemmin ei nukkunut yöllä kunnolla ja päivälläkään ei nukkunut, harhat olivat koko ajan päällä. Eli kyllä lääkkeistä on apua. Jos ei lääkkeitä käytetä, niin ainoa hoitopaikka on laitoshoitopaikka ja sellasta ei saa kovin helposti nykyään ja paikkaa joutuu jonottamaan jopa puoli vuotta. Eikä hoitopaikoissakaan ilman lääkitystä alzheimerpotilaita hoideta, vasta sairauden loppuvaiheessa lääkityksestä luovutaan.

Lue lisää

Alzheimer etenee tuhoten aivoja, eikä aina mitkään lääkkeet auta ja oireilu voi olla laajaa. Kannattaa lukea vaikka tuo linkki. Kuvasta näkee miten konkreettisesti aivot surkastuvat.

http://www.tohtori.fi/?page=2134015&id=2663822

pahasairaus kirjoitti:

Alzheimer etenee tuhoten aivoja, eikä aina mitkään lääkkeet auta ja oireilu voi olla laajaa. Kannattaa lukea vaikka tuo linkki. Kuvasta näkee miten konkreettisesti aivot surkastuvat.

http://www.tohtori.fi/?page=2134015&id=2663822

Lue lisää

Kun on jo toista alzheimeriin sairastunutta hoitaa, niin tietää jo miten sairaus etenee. Ja tietää ettei lääkkeet oikeastaan muistia paranna, eikä sairauden etenemistä estä. Lääkkeillä voidaan jonkin verran vähentää harhaisuutta ja aggressiivisuutta. Monet Alzheimeria sairastavat ovat aggressiivisia, myös sellaiset jotka terveinä ollessaan olivat mukavia ja leppoisia. Ja vaikka sairastunut vaikuttaa siltä, ett pystyy toimimaan itsenäisesti ja käy vaikka yksin kävelyllä, niin kannattaa varautua siihen ett sairaus yhtäkkiä etenee harppauksella eteenpäin ja silloin tapahtuu näitä tapauksia, ett muistisairas on joutunut kadoksiin. Omalle läheiselle kävi noin, meni kävelylle ja kun ei kuulunut kotia, yritin soittaa hänelle. Ei vastannut puhelimeen, eikä mulla mitään hajua mihin päin olis voinut lähteä. Aikani soitin hänen kännykkään ja onneks vihdoin vastas, oli sivullisen toimesta toimesta viety ambulanssilla terveyskeskukseen, kun oli kaatunut. Tuon kerran jälkeen, hän itse ei oikeastaan halunnut tai osannut lähteä enää kävelylle. Ei enää tunnistanut asuinseutua tutuksi. Nyt hän jo hoivakodissa hoidettavana, kunto meni nopeasti huonoksi ja omia perheenjäseniä hän ei ole pystynyt tunnistamaan vuosiin. Käyn silti häntä katsomassa, ei tulis mieleenkään jättää käymättä. Toinen hoidettava on vielä kotona ja olen omaishoitajana hänelle. Hän vielä tunnistaa mut, mutta muuten muisti on jo huonontunut, muistaa kyllä vanhoja asioita. Liikkuminenkin on vaikeutunut entisestään. Kärttyinen on melkein jatkuvasti. Joten tiedän miten sairaus vaikuttaa ja etenee. Itselläkin saattaa olla mahdollisuus sairastua alzheimeriin, toisen omaisen suvussa on ollut muillakin sitä. Eipä tuota voi mitenkään estää tulemasta, jos on perinnöllisestä sairaudesta kyse.

Mun läheinen jolla on muistilääke käytössä syö hyvällä ruokahalulla ja paljon. Hänellä oli alussa sellainen lääke, joka teki huonovointiseksi ja ruoka ei maistunut. Mutt kun lääke vaihdettiin toiseen, niin olo parani ja ruoka rupes maistumaan. Hän on jopa lihonut. Alzheimer itsessään saattaa aiheuttaa laihtumista, molemmat omaisistani laihtuivat alussa jo ennen kuin sairaus oli todettu ja lääkitys aloitettu. Mua kehoitettiin lääkärin ja hoitajan toimesta lisäämään vaikka kermaa ruuan sekaan, ettei paino laske liikaa. Muistin heikentyminenkin lisää syömättömyyttä. Toinen omaisistani oli terveinä päivinäänkin laiha, hänen hoitopaikassaan kysyttiinkin kerran, ett onko hän aina ollut laiha. Hänelläkään ei ollut syömisen kanssa ongelmia, ruoka maistui ja söi kaikki mitä lautaselle oli laitettu. Nyt vasta, kun sairaus on edennyt pitkälle, on tullut päiviä jolloin ruoka ei oikein maistu hänelle =,(