Olen niin syvästi ihastunut samassa talossa asuvaan mieheen. Hänkin katselee minua aika pitkään. Voi kun tietäisin mitä hän ajattelee minusta.
Haluaisin niin tutustua häneen, mutta en uskalla tehdä aloitetta.
Haluaisin niin tutustua häneen, mutta en uskalla tehdä aloitetta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä etten halua tapailla naapureita tai edes samalla alueella asuvia. Ei voi tietää miten toinen käyttäyttyy jos suhde ei toimi. Aika ikävää asua samassa talossa jos toinen osoittaa vaikka mieltään eron takia.
Tai edes samassa maassa asuvia. Parasta olla yli 5000 km turvaväliä.
Voi harmi, Lappi on sitten liian lähellä!
Lykkyä pyttyyn sulle. Toivottavasti se mies vastaa sun tunteisiin. Ainakin luulis, kun kerran katselee sua kiinnostuneesti. Itse koen olevani jo liian vanha, ei minusta kukaan ollut edes nuorempana kiinnostunut, kun en ole mikään nätti kuoreltani. Tuskin kukaan mies mua enää tässä iässä huomioi, kun maailma on täynnä nättejä ja kauniita nuoria naisia. Ei kukaan mies tälläistä vanhaa kurppaa katsele muuta kuin inhoten, samalla tavalla katsoivat mua nuorempanakin :D
Eipä taida keski-iän ihastumiset olla kuin haalea varjo verrattuna nuoruuden tunteisiin.
Väärin. Niiiiin väärin ;)
Olen kuullut paljon tapauksia joissa se oma kulta on löytynyt lähes naapurista. Sen ei tietenkään tarvitse olla niin, mutta ehkä joskus jopa todennäköisempää kuin kauempaa.
Jos pelottaa rakastua vaikka siihen naapuriin vain sen takia että jos se menee pieleen ja ei voisi sitten asua enää samassa paikassa. Ehkä silloin kannattaa jättää se tekemättä. Jos taas oikeasti uskoo että se voisi onnistua tuon ihmisen kanssa, mitä syytä on jättää yrittämättä.
Keski-iän tunteet voivat olla jopa voimakkaampia kuin nuorena, tiedän sen kokemuksesta. Ehkä kaikilla ei, mutta miksi ei muka voisi olla. Kuori saattaa kuihtua mutta tunteet ei sisällä tätä automaattisesti.
Jutteluetäisyydelle olisi hyvä päästä, syystä tai toisesta, keksi syy siihen, joku luonnollinen syy olisi paras. Sen jälkeen on aina helpompi päästä puhumaan uudestaankin.
Eiköhän tuo sen jälkeen ratkea ihan itsestään mihin se juttu on menossa.
Olet aivan oikeassa. Mihin ne tunteet olis kadonneet keski-iässäkään. Samallalailla sitä tuntee kuin nuorenakin. Sehän se mietityttääkin, että uskaltaako antaa tunteille valtaa, kun asutaan nin lähekkäin, että jos kaikki meneekin pieleen, niin on aika kiusallista sitten asuminen naapurissa. Mutta kun eihän sitä voi tietää. Koitan päästä juttu etäisyydelle jotenkin hienovaraisesti, vaikka säästä puhumalla.
Jospa se siinä sitten selkiäis, missä mennään.
Voi miten sievästi hän hymyili minulle yks päivä. Oli aivan jalat lähteä alta :)
PIdä kuitenkin pää kylmänä alkuun ja tunnustele vähän ensin. Olet selvästi vaikuttunut hänestä, mutta katso ensin mihin suuntaan se lähtee menemään.
Voit vähän kertoa jostain tekemästäsi asiasta kesällä. Älä kovin yksityiskohtaisesti, mutta ystävällisesti.
Älä painosta liikaa jos et saa puhumaan häntä.
Joo älä anna vielä tunteille valtaa vielä, tutki ensin tilanne. Ihan jo sen takia ettei teidän naapuruutenne ole sitten ongelmana.
Kyllä ihmisten kanssa voi jutella jos siltä tuntuu.
Miehet voivat olla viileitä alkuun, riippuu miehestä. Silti miehet yleensä pitää enemmän siitä että ovat tilanteen hallitsijoita, joten painostus ei ole hyvästä.
Ei asiat mene pieleen etenet sopivasti niin asiat ei ehdi mennä pieleen.
Jos ette ole vaihtanut niin kutsuttuja tuttavuussuhteita niin voit alkuun kertoa kuka olet ja kysyt kuka hän on. Niinkuin kättelet vaikka.
Sitten sulla on mahdollisuus jutella myöhemminkin kun jo näin tunnette.
Jos mies ei halua tuntea sinua niin eiköhän se paljastu piankin.
Loppu sujuu sitten jo melkein itsestään jos siis ihastumista olisi jo miehenkin puolelta. Ota nyt kuitenkin vähän selvää miehen elintavoista ja ihmissuhteista ennenkuin lähdet päästää ne tunteet enemmänkin irti.
Olen todellakin laittanut jäitä hattuun. En myöskään ole millään tavalla näyttänyt tunteitani. Kohdatessamme hymyilen ja tervehdin hillitysti. Emme ole vielä edes jutelleet. Antaa asioiden edetä omalla painollaan. Sittempähän näkee minne päin ne johtaa. Olen aika arka menemään juttelemaan vento vieraalle, mutta täytyy odottaa jos tulis sopiva tilanne. En halua todellakaan pilata mitään.
Ei ventovieraalle juttelun tarvitse olla paha asia, se on kuitenkin vain lähtökohta asioille. Sitenhän asiat pääsee eteenpäin. Tilaisuuksia voi odottaa tai sitten niitä voi järjestää. Suosittelen vieläkin menemistä juttelemaan ja esittelemään itsesi hänelle. Syyn siihen voit keksiä itse, en usko että se pilaisi mitään. Päinvastoin saat rauhan itsellesi. Ja samalla testaat onko ihastumisesi kestävämpää laatua.
Voihan olla ettet pidäkkään miehestä.
Oletko varma että hän on yksin? Käykö hän jossain ulkona?
Meidän yhtiössä yleensä kaikki tervehtii toisilleen ja olisi aika helppo ystävystyä heidän kanssa jos niin haluaisi, eikä se olisi niin ihme juttu.
Tuo ihastumisesi voi vielä voimistua lisää, joten senkin takia esittely olisi paikallaan.
Menet vaan hänen ovelle lainamaan vaikka sokeria kun omasi on loppu samalla saat esiteltyä itsesi.
Törmäämme niin harvoin. Nytkään en ole nähnyt häntä kohta kahteen viikkoon. On se kumma, kuinka kaipaan ja ikävöin hänen näkemistään, vaikka ei edes tunneta.
Yksin hän asuu ja liikkuu myöskin aina yksin, mikä ei tietenkään todista, etteikö hänellä kumminki olis joku jossain. Hänen ovelleen meneminen tuntuisi kyllä vähintäänkin oudolle, kun ollaan asuttu kumminki jo vuosi samassa talossa.
Aika ahdistavaa ja väsyttävää tällainen. Tämä mies itse aiheutti tämän tunteiden heräämisen, kun alkoi keväällä tarkoituksella kiinnittämään minun huomion itseensä. En ennemmin kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota, kuin muihinkaan naapureihin. Toisinaan ajattelen, että miksi hemmetissä minun pitikin vielä mennä näin ihastumaan, 50 ikäisen naisen :)
Voin kyllä kuvitella tuon hyvinkin tilanteesi ja ratkaisu on edelleen mielestäni se että sinun täytyisi päästä jutteluetäisyydelle tai sitten unohdat hänet kokonaan.
Ensimmäinen vaihtoehto on paras kaikissa tapauksissa itseäsi ajatellen, suosittelen sitä. Jälkimmäinen vaihtoehto on sikäli huono että se saattaa jäädä kummitteleen sinulle mieleen.
Jotenkin sun täytyy kontakti mieheen saada aikaan, niin näkisit hänen aikeensa ja pyrkimyksensä asiassa. Sitten se helpottaisi sinua, voin luvata sen.
Up and downs ovat kai aika normaali reaktio kun ei vastapuolen tunteita voi tietää varmasti.
Kyllä siitä voi silti selvitä. Harmi ettet ole nähnyt häntä nyttemmin. Todennäköisemmin yksin mies on tuosta sanomastasi päätellen.
Miksipä et olisi ihastunut, sulla ainakin sydän pelaa hyvin.
Onhan se tietenkin outoa olla ihastunut ja tehdä ihme juttuja, mitä ei muuten tekisi. Mutta kyllä kai sitten oudompaakin on sattunut kuin ovelle koputus.
Mies ei taida kuitenkaan tehdä mitään aloitteita suhteesi, joten jos haluat edetä taitaa se jäädä sinun harteille.
Tärkeintä tässä nyt olis, että sais selville, onko hän oikeasti kiinnostunut.
Tiedän suunnilleen, milloin hän tulee töistä, niin järjestän itseni pihalle samoihin aikoihin. Ei tässä muukaan auta. Haluan nähdä miten hän nyt reagoi nähdessään minut.
Olen samaa mieltä, että juttu etäisyydelle on päästävä, koska tiedän, että en pysty häntä tuosta vaan unohtamaan.
Ok hyvä toivotaan että pääset keskustelun alkuun. Kyllä se hyvin menee.
Tulispa toi naapuri talon blondi lainaamaan sokeria . Käsittääkseni on kuitenkin kiinnostunut viimeeks tosin oli hyvin äkäisen näköinen kun kauppaan tosta kulki olihan sillä kyllä hyvä syy siihen .
Pelkkää luulotautia.
Kyllä se vaan näyttää siltä ettei sillä miehellä ole tarkoituskaan tutustua minuun. Hymyllä olen yrittänyt rohkaista lähestymään. Jotenkin vaan vaistoan, ettei hän halua olla enempää, kuin vaan hyvänpäivän tuttu. Olis hän alkanut juttelemaan kanssani jos olis kiinnostanut. On monta tilaisuutta kyllä ollut.
Ei auta kuin niellä pettymys ja koittaa tukahduttaa tunteet sisältäni.
Harvoin tällasia tunteita kokee ja kaikki aivan turhaan.
Ehkä olet oikeassa, vaan pystytkö nollaamaan tilanteen. Toivon mukaan. Ehkä hänellä tilaisuus meni jo tai sitten sitä ei ollutkaan. Ehkä se selkiää sinulle vielä, ainakin itsellä monet jutut ovat selvinneet myöhemmin.
Itsellä tukahdutus ei ole koskaan toiminut ja olenkin sen hylännyt, ehkä itse onnistut. Minulla on toiminut parhaiten mielen uudelleen järjestely, keskittyminen hetken aktiivisemmin johonkin muuhun asiaan ja siten 'unohtamaan' asia mielestä.
Kyllä tunnekin laimenee vaikkei ehkei ihan kokonaan vaan riittävästi ainakin. En tiedä miten muilla, mutta minulla on mennyt niin.
Itsekin olen miettynyt onko kaikki tunteet turhia kun joskus niihin joutuu pettymään. Jos ajattelen niitä tunteita ja sitä jos olisin ollut ilman niitä, niin valitsen silti ne tunteet koska ne saa minut tuntemaan jotain arvokasta elämässäni.
Tunteitakin on hyvä harjoittaa joskus etukäteen että sitten kun tulee tosi kyseeseen on jo valmistautunut siihen.
Vaikka se sitten olisikin joskus niin sanotusti 'turhaa'.
Kun ne tunteesi ovat kerran heränneet niitä on vaikea pysäyttää, vaikka kohde ei olekkaan se minkä alunperin olit kuvitellut.
Ehkä mies haluaa olla vain hyvän päivän tuttu, olkoon niin sitten.
Sinulla on kuitenkin tuo kokemus ja sitä ei sinulta pois viedä.
Joskus tunne kestä läpi elämän joskus vain päivän, mutta en ainakaan itse tiedä olisiko päivän tunne vähäarvoisempi elämässä kuin koko elämän kestävä.
Niistä saa vain erilaisia asioita.