Vanhemmuus on tätä?

Minäpä vastaan, olen siis isä.

1. Eipä tuo lapsen äiti ihmeemmin valittanut. Synnytys oli aika helppo eikä kroppakaan hänella siitä sen kummemmin muuttunut. Hänelle lapsi oli toinen, että sekin voi vaikuttaa.

2. Ei ollut ainakaan meillä tuollaista.

3. Riippuu paljon myös puolisosta. Ei ollut meillä tuollaista, sillä minä hoidin vauvaa illat ja viikonloput, jotta äiti sai tehdä mitä haluaa. Päivisin hänen tietysti piti ottaa lapsi mukaan jos halusi jonnekin mennä, sillä itse kävin päivätöissä. Viikonloppuharrastuksessa löysi sitten uuden miehenkin vauvalomallaan.

4. Ei lapseni äiti ainakaan kertonut tuollaisesta. Lapsen mahdollinen vammaisuuskin pystytään toteamaan aika varmasti. Harvempi kai vammaisen lapsen haluaisa, mutta jos sellainen sattuu tulemaan, niin kyllä ne kuulemma ovat vähintään yhtä rakkaita.

5. Ei mennyt kauaa meillä seksielämän palautumiseen. Itse en ainakaan käynyt vieraissa.

6. Riippuu täysin siitä puolisosta.

7. Tämä nyt ei ole enää ihan vauva-aikaa (sehän kestää vain vuoden), mutta meillä oli tuohon aikaan jo vuoroviikot, ja omalla vuorolla oltiin sitten pois töistä jos lapsi oli sairaana. Joskus tosiaan jäi yöunet itse kullekin vähäiseksi, mutta kipeää lastahan ei viedä hoitoon eikä vanhempi mene silloin töihin.

8. Tottahan tuo on, mutta aika vähäistä se meillä oli.

9. Oma lapsi taitaa olla kaikille aina kaunein/komein. Se on biologiaa.

10. Rahat tosiaan oli silloinKIN vähissä enkä minä ainakaan matkustellut. Ei se pieni lapsi nyt kyllä vielä kovin paljoa kustanna. Autolla pääsin kyllä lähiseudulle lapsenkin kanssa.

11. Ei ollut koskaan tuollaista ongelmaa, mutta meidän lapsemme olikin parempikäytöksinen kuin prinsessa :) On toki vieläkin.

12. Vauvat kyllä puklaa. Siihen tottuu ja pitääkin tottua. Se on elämää.

13. Riippuu ihan äidistä. Katso kohta 3.

14. Kaupungilla ei mitään ongelmaa, omalla autolla lähinnä matkat kuljin. Bussilla ja junalla sit enemmän vasta kun lapsi osasi jo kävellä. Rattaat joskus olivat haastavat, etenkin kun mulla oli vielä vähän liikennevälinepelkoinen koirakin aina mukana. Ihmiset kyllä aika hyvin yleensä auttavat.

Lapset ovat lahja tässä elämässä. Ne kasvattavat ihmistä ymmärtämään asioita. Sikäli kun ne ovat vain lainassa -niihin kannattaa satsata, antaa aikaa ja opettaa niitä! Monesti lapset ovat paaljon viisaampia kuin aikuiset. Suosittelen. Jos talous on normin rajoissa - lapset rikastuttavat elämää kovasti. Elämässä on muutakin kuin materiaali tai hulluna lapsiensa menestymiseen ja harrastuksiin uhrautuva vanhempi. On tärkeää, että lapsuus on stressitön ja kiva. Ihmiset rakentavat usein ihan itse sellaisen elämän kuin rakentavat. Kysy lapselta, mikä on tärkeintä elämässä, normaalilapset sen tietävät.

1. Synnyttäminen on jotakin aivan kamalaa! Sattuu ja paikat repeää eikä kroppa ja alapää ole enää koskaan entisensä.
- en osaa sanoa, itselle tehty kolme ns suunniteltua sektiota; normaali leikkaus, josta toipuu hyvin ja nopeastikin

2. Vauva itkee koko ajan eikä äiti saa nukuttua tarpeeksi öisin.
- yövalvomisia meillä oli todella vähän. Totta kai jokaista lasta öisin syötin mutta minä koin ne tilanteen ihanina; rauhallista tuhinaa ja puuhastelua vauvan kanssa, vaipan vaihdon jälkeen nukuimme aina molemmat aamuun asti

3. Jämähdät kotiin vauvan kanssa etkä pääse minnekkään. Kaverit katoavat yhtäkkiä jonnekin. Et pääse lähtemään vapaasti edes kuntosalille tai kauppaan, kun pitää viedä lapsi mukaan tai järjestää joku hoitopaikka.
- halusin ollakin kotona lasten kanssa, en kaivannut mitään "omaa aikaa" vaan minun oma aikani oli lasten kanssa. Nautin rauhallisuudesta, kiireettömyydestä ja siitä, että elämän merkitys oli siinä; tässä ja nyt. Kotiäitivuodet olivat elämäni tärkeimmät ja antoisimmat

4. Raskaana ollessa on koko ajan olemassa huoli että lapsessa onkin jotakin vialla. Vauva onkin vammainen, autisti tai muulla tavalla "erityislapsi". Olenko huono ihminen, jos sanon etten koskaan haluaisi vammaista lasta?
- kyllä se huoli ja ajatus aina välillä mieleen putkahti mutta ennalta sureminen kun ei hyödytä ketään eikä mitään

5. Seksielämä sammuu kun lapsi syntyy. Mies lähtee vieraisiin.
- ei todellakaan, ei ollut mitään vaikutusta

6. Mies saa mennä ja tulla miten haluaa eikä osallistu lapsen hoitoon niin paljon kuin nainen. Kaikki jää naisen huoleksi.
- minä kotiäitinä hoidin enemmän lapsia mutta kyllä mieskin osallistui. Meillä mies on muutoinkin menevämpi ja harrastaa enemmän, joten kyllä "meni ja tuli" mutta perhe oli myös tärkeä eikä se harrastaminen ollut pois perheeltä. Kaikenlaisia miehiä tosin on, toki myös kaikenlaisia naisia

7. Lapset on aina sairaana ja koko ajan pitää olla töistä pois. Joskus töihin pitää raahautua puolikuolleena kun kipeä lapsi on valvottanut koko yön.
- ei lapset ole aina sairaana, miksi ihmeessä edes olisivat? Toki sairastavat ja silloin jompi kumpi on pois töistä, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Joskus voi joutua raahautumaan puolikuolleena töihin mutta myös muiden syiden takia

8. Jotkuu ihmeen "mammahormoonit" on koko ajan valloillaan: itkettää, suututtaa, masentaa ja mielialat vaihtelevat alituiseen.
- en tiedä noista mammahormooneista, eivät ole koskettaneet minua

9. Miski vastasyntyneitä aina sanotaan prinsseiksi ja prinsessoiksi? "Meidän pikku prinssi syntyi klo 6:30" Ja aina poikalapsi on "iso mies jo" vaikka olisi kuinka pieni vielä.
- en ole kuullut moisia kuvailuja eli ei sanota AINA noin, ei lähellekään aina

10. Rahat on aina tiukilla. Lomareissuihin ja kivoihin menoihin ei ole varaa tai ei pääse lähtemään koska on lapset...
- meillä oli rahat tiukilla kun oli kotiäitinä mutta oli oma koti, oli ruokaa ja vaatetta; tämä riitti kun elämän sisältö tuli muualta eli ihmissuhteista ja rakkaudesta. Lomareissut ja kivat menot ovat ok, mutta eivät todellakaan niitä tärkeimpiä juttuja. Nykyisin on varaa matkustaa ja tehdä mitä ikinä haluaa kun lapset ovat maailmalle - vaihtaisin milloin tahansa tämän tilanteen niin taloudellisesti tiukkoihin kotiäitivuosiin.

11. Lapset aina rääkyy ja huutaa yleisillä paikoilla, esim. kaupassa, nolaten äiti- tai isiparan.
- voivat tehdäkin niin mutta eivät AINA. Mitä sitten?

12. Lapset aina sottaa, kuolaa, puklaa ja sotkee ja se on ällöä.
- höpöhöpö

13. Äidistä tulee aina jotenkin "nuhjuinen" lapsen saamisen jälkeen. On liikakiloja, tukka lättänässä (ja tukka usein kynitty lyhyeksi), ei meikkiä ja kotirumppanat päällä.
- riippuu äidistä ja myös siitä kuka katsoo ja analysoi. Itse huolehdin kyllä ulkonäöstäni myös kotona; eli kivat vaatteet, puhtaat hiukset ja joskus jopa meikkasin; riippui ihan fiiliksestä. Tuo nuhjuisuus vaivaa usein enemmän muita kuin itse äitiä. Miksiköhän?

14. Lastenvaunujen kanssa on vaivalloista ja ikävää liikkua kaupungilla ja esim.
busseissa.
- ei ole

Olen nuori nainen jolla ei ole lapsia. Jostakin syystä minulla on mielikuvia siitä minkälaista lapsen saaminen ja vanhemmuus on. Jostain syystä olen pohdiskellut näitä asioita lähes päivittäin viimeisen vuoden ajan. Kaikki alkoi varmaankin siitä, kun joku kysäisi milloin aion lapset tehdä. Siispä haluaisin nyt kuulla mielipiteitä sellaisilta ihmisiltä, joilla on lapsia. Tehdään niin, että esitän mielikuvani/väittämän vanhemmuudesta, ja sitten Te kerrotte oman mielipiteenne ja tarvittaessa "korjaatte" väittämän. Haluan vielä sanoa, että en halua loukata ketään, en provosoida enkä aiheuttaa pahaa mieltä. Kiitos vastauksista niin äideiltä kuin isiltäkin :)

1. Synnyttäminen on jotakin aivan kamalaa! Sattuu ja paikat repeää eikä kroppa ja alapää ole enää koskaan entisensä.

Juu. Just näin se menee. Mutta alapääjumpalla saa tiukkuutta takaisin. Kannattaa jumpata yöimetyksen aikana niin pysyt hereilläkin samalla.

2. Vauva itkee koko ajan eikä äiti saa nukuttua tarpeeksi öisin.

Juu näin käy. Kidutusta. Kamalinta äitiydessä on just tämä. Kun saisi edes nukkua. Toiset kestää sen, toiset ei sit niinkään.

3. Jämähdät kotiin vauvan kanssa etkä pääse minnekkään. Kaverit katoavat yhtäkkiä jonnekin. Et pääse lähtemään vapaasti edes kuntosalille tai kauppaan, kun pitää viedä lapsi mukaan tai järjestää joku hoitopaikka.

Tätä se on ainakin aluksi. Et ole enää ikinä vapaa menemään ja tulemaan. Se on kova paikka. Toisille sopii neljän seinän tuijottelu ja toiset hajoilee siihen. Kaikkien pitää kuitenkin sanoa, että kylläpä tämä kotiäitiys on niin ihanaa, vaikka on aivan selvää kaikille että se ei ole. VAsta kolmasilla hiekkistreffeillä saa sanoa, että ei tämä aina ole kivaa.

4. Raskaana ollessa on koko ajan olemassa huoli että lapsessa onkin jotakin vialla. Vauva onkin vammainen, autisti tai muulla tavalla "erityislapsi". Olenko huono ihminen, jos sanon etten koskaan haluaisi vammaista lasta?

Huoli on läsnä lapsen synnyttyäkin. Se ei lopu ikinä.

5. Seksielämä sammuu kun lapsi syntyy. Mies lähtee vieraisiin.

Kun imetyshormonit loppuu niin seksi alkaa taas maistumaan.

6. Mies saa mennä ja tulla miten haluaa eikä osallistu lapsen hoitoon niin paljon kuin nainen. Kaikki jää naisen huoleksi.

Ei meillä. Ihan oikeesti meillä iskä hoitaa lasta tosi paljon, melkein enemmän kuin äiti. Se on ihan iskästä kiinni. Kannattaa valita huolella.

7. Lapset on aina sairaana ja koko ajan pitää olla töistä pois. Joskus töihin pitää raahautua puolikuolleena kun kipeä lapsi on valvottanut koko yön.

Tätä se on. Etenkin sitten kun lapsi menee hoitoon = vuosi flunssaa ja korvatulehdusta toistensa perään. Mitään et voi suunnitella, kun kuiteskii ootte kaikki kipeenä.

8. Jotkuu ihmeen "mammahormoonit" on koko ajan valloillaan: itkettää, suututtaa, masentaa ja mielialat vaihtelevat alituiseen.

Raskaana ollessa ja synnytyksen jälkeen, ehkä imettäessäkin. Menee ohi.

9. Miski vastasyntyneitä aina sanotaan prinsseiksi ja prinsessoiksi? "Meidän pikku prinssi syntyi klo 6:30" Ja aina poikalapsi on "iso mies jo" vaikka olisi kuinka pieni vielä.

Se nyt kuuluu asiaan. Mammaslangia. Toisten lapsia täytyy kehua. Se on kätevin smalltalk -avaus hiekkiksellä tai kerhoissa.

10. Rahat on aina tiukilla. Lomareissuihin ja kivoihin menoihin ei ole varaa tai ei pääse lähtemään koska on lapset...

Näinhän se menee. Sitä tosin oppii iloitsemaan pienistäkin asioista, esim. muutaman tunnin junamatkoista, kun saa vain istua rauhassa ja tuijottaa ikkunasta.

11. Lapset aina rääkyy ja huutaa yleisillä paikoilla, esim. kaupassa, nolaten äiti- tai isiparan.

Ei siitä pidä nolaantua. Jokainen jolla on lapsia ollut, tietää tilanteen. Yllättävät vähän nolottaa.

12. Lapset aina sottaa, kuolaa, puklaa ja sotkee ja se on ällöä.

Juu. Sitten kun ovat vaipoista päässeet eroon, kakkivat ja pissivät pöksyynsä ja sitten saat niitä pöksyjä nyrkkipyykkinä pestä, kun muuten haisee kakalle koko pesukoneellinen pyykkiä.

13. Äidistä tulee aina jotenkin "nuhjuinen" lapsen saamisen jälkeen. On liikakiloja, tukka lättänässä (ja tukka usein kynitty lyhyeksi), ei meikkiä ja kotirumppanat päällä.

Niinhän me kaikki vanhennutaan. Naama roikkuu ja tissit roikkuu. Ja sit roikkuu vatsakin. Silti on jotenkin rauhaan päässyt itsensä kanssa. Nuorempana sitä jaksoi stressata kaikesta enemmän. Useesti on mennyt koko vaatekaappi uusiksi ja oma naiseus ihan hakusessa.

14. Lastenvaunujen kanssa on vaivalloista ja ikävää liikkua kaupungilla ja esim. busseissa.

Riippuu vähän kaupasta. Kyllä ne reitit oppii. Lastenvaunujen kanssa on vielä helppoa, jos lapsi pysyy niissä. Kovin energisen taaperon kanssa on vaikeempaa. Kannattaa välttää ruuhka-aikoja busseissa, jos vaan on mahdollista. Kunnon vaunut on paremmat, kuin rimpulat, vaikka ne rimpulat olisivat pienemmät. Ota aina mukaan varavaipat ja vaatteet.

Hei!osaan voi samaistua ja osaan ei.Nämä tapahtumat on jo takanapäin ja joskus iskee haikeus kun lapset oli pieniä se oli kuitenki elämän parasta aikaa väsymyksestä huolimatta.Lapset on jo murkkuja ja viihtyy omissa menoissaan, mihin kummaan tää aika on hurahtanu...

Kiitos kaikille kivoista vastauksista :) antaa palaa lisää! T: Aloittaja

Lapsia ei ole pakko tehdä ollenkaan niin että todella tyhmä oli kysyjä kysymyksineen!

1. Kaksi lasta, ekaa ponnistin 8min, toista 10min, ei revennyt paikat, ei tullut raskausarpia, seksi tuntuu jopa paremmalta (tuntoherkkyys parantunut). Kroppa paremmassa kunnossa kahden lapsen jälkeen kuin parikymppisenä; lasten takia tulee syötyä säännöllisesti, terveellisesti ja viihteellä (alko->krapulamässy) tulee käytyä tosi harvoin.

2. Ekan kanssa totta; itki paljon, nukkui vähän, söi huonosti, sairasti jatkuvalla syötöllä korvatulehduksia. Tarpeeksi ei tosiaan unta saanut, kolmen yösyötön perään lapsi heräsi joka aamu 5:45. Onneksi oli vain yksi lapsi, niin sain nukkua päivällä vähän, jos yliväsyltä pystyin. Toisen kanssa ei pitänyt paikkaansa; Ei itkenyt juuri ollenkaan (aluksi luultiin, että joku pielessä kun oli niin paljon tyytyväisempi kuin veljensä). Hyvin söi ja täydet yöt alkoi nukkua neljän kk:n iässä. Pian nukkui 12 tuntia yössä. Eli vaihtelee valtavasti.

3. Ei tarvi järjestää hoitopaikkaa; lapsen isä jää huolehtimaan kuntosalin jne ajaksi. Kavereilla myös lapsia, osan kanssa lähentynyt valtavasti. Osan kanssa välit viilenneetkin toki. Ei sinne kotiin ole pakko jämähtää..

4. Veljeni on autisti, siskon kaksi poikaa vakavasti ADHD:t ja ei minulla silti mitään kamalaa pelkoa ole ollut. Voihan sitä vammautua myöhemminkin. Jos ultrassa olisi ollut havaittavissa vamma, olisin päätynyt aborttiin. Tuuriahan tuokin on; kaksi tervettä lasta olen nyt saanut ja en ala enää riskeeraamaan, näin on hyvä..

5. Hiljenee toki toviksi, kun tärkeysjärjestys muuttuu ja alussa väsykin painaa kroppa toipuu. Mutta palaa ajallaan uomiinsa.

6. No tuohan riippuu siitä, millaisen miehen ottaa ja mitä mieheltään vaatii. Meillä mies on alusta asti hoitanut molempia siinä missä minäkin pullovauvoja kun ovat olleet. Tässä monesti vika naisissa; ei osata luottaa siihen, että mies osaa, eikä osata vaatia miestä osallistumaan. Nyt kuljettaa lapsia hoitoon, harrastuksiin, tekee ruuat, siivoaa, pyykää jne. aina sitä mukaan jos paremmin minua ehtii.

7. Riippuu lapsesta. Esikoinen sairasti tosi paljon, mutta toisella lapsella on toistaiseksi ollut vain eläessään yksi nuha. Ja jos lapsi valvottaa, niin kyllä se yksi päivä sinnillä töissä menee. Itsellä onneksi liukuma, reilut työkaverit ja töissä jopa lepohuone.

8. Väliaikaista ja itselläni ei itkettänyt mikään sen kummemmin kuin ennenkään. En itkenyt edes "vain elämää"-sarjaa, jolloin mies oli varma, että joku oli raskaudessa pielessä :) :)

9. Mua ällöttää tuo kanssa. Ja toinen mikä inhottaa on kutsua tyttöä "meidän neiti". Mulle lapset on joko etunimillään tai sitten kutsumanimillään. Tai vain tyttö ja poika.

10. Jos on koulut käyty, työelämään päästy kiinni ja talous kunnossa, niin ei itselläni ainakaan äitiyslomat ole kukkarossa juuri näkyneet. Autokin vaihdettiin uuteen äitiysloman aikana jne. Ansioihin perustuva äitiyspäivärahani oli ruhtinaallinen minimiin verrattuna. Kotihoidon tuki nyt on lähinnä vitsi, mutta onneksi isävapaat, omat vanhat lomat jne. sai ketjutettua äitiysloman perään niin, että lasta ei ihan alle vuoden iässä pitänyt hoitoon viedä. Sitten kun vietiin, niin ongelmitta sopeutui, kun ei vuosikausia olleet kotona äidin helmoissa pyörineet.

11. Joskus rääkyy, joskus ei. Mutta eipä tuo nyt nolota. Rääkymisiä voi estää; ei lähde väsyneen nälkäisen lapsikatraan kanssa julkisille paikoille.

12. Lapset aina sottaa, kuolaa, puklaa ja sotkee ja se on ällöä - Ei ihan aina, mutta aika paljon joo. Ällöä on, mutta väliaikaista tuokin. Muutama vuosi, niin ei ole enää käden jälkiä ikkunan täynnä. :)

13. En ole nuhjuinen; kroppa jopa paremmassa kuosissa kuin parikymppisenä. Lihasta enemmän jne. Tukka, meikit ja vaatteet kunnossa, eikä kiloja raskauksista ole jäänyt. Ei voi yleistää.

14. Ei tarvi busseilla liikkua, kun on perheessä talous kunnossa ja kaksi autoa :)