puhuttelemaan ystävällisesti ja luottavaisesti esimiestä, jonka tiedät vihaavan sinua? Katsot sen silmiin, ja näet vihasta terävöityneen katseen ja sinua vastaan laskelmoivan mielen. Olet kun et ymmärtäisi mitään. Pelaat silti häntä vastaan. Te molemmat pelaatte ja vaanitte toisianne, ja varmistelette asemianne. Kun kohtaatte, nauratte sydämellisesti toistenne jutuille. Ja tiedätte pelin hengen.
Oletko koskaan katsonut takaisin, kun jengin jäsenet tuijottavat sinua haastavasti, ja odottavat että sinä käännät katseen? Etkä sinä käännä.
Oletko koskaan nujakoinut useita ihmisiä vastaan niin, että tiedät yhdenkin kovemman otteen johtavan siihen, että tilanne riistäytyy käsistä?
Oletko koskaan osallistunut vapaa-ajanviettoon, jossa sinun kuuluu olla asemasi vuoksi, mutta jonka osallistujat eivät pidä sinusta, etkä sinä heistä? Oletko tuntenut sen hermostuneisuuden ja painostavuuden?
Oletko koskaan selitellyt tekemisiäsi ja näkemyksiäsi ihmisille, jotka ovat saaneet vihiä erilaisista näkökannoistasi, tehtävien suhteen, mutta jotka eivät suoraan kehtaa ottaa asiaa esille? Jos olet, niin tiedätkö sen tunteen, kun puhuu siten, ettei muka mieti sanojaan, mutta silti miettii? Menikö stoorisi läpi?
Oletko nähnyt, miten sinulle flirttailevan ihmisen seuralaisen ilme synkistyy, kun hän tietää tappionsa? Ei sinua vastaan, vaan unelmiensa suhteen.
Oletko joutunut teeskentelemään häviäjien seurassa, että olet itsekin oikeastaan häviäjä? Se on paljon vaikeampaa, kun teeskennellä voittajaa voittajien seurassa.
Oletko koskaan ollut katkeran ystäväsi seurassa, ja teeskennellyt, ettet huomaa ystäväsi katkeruutta? Koska jos huomaisit, ystäväsi menettäisi kasvonsa.
Oletko koskaan lepytellyt hullua?
Oletko koskaan katsonut takaisin, kun jengin jäsenet tuijottavat sinua haastavasti, ja odottavat että sinä käännät katseen? Etkä sinä käännä.
Oletko koskaan nujakoinut useita ihmisiä vastaan niin, että tiedät yhdenkin kovemman otteen johtavan siihen, että tilanne riistäytyy käsistä?
Oletko koskaan osallistunut vapaa-ajanviettoon, jossa sinun kuuluu olla asemasi vuoksi, mutta jonka osallistujat eivät pidä sinusta, etkä sinä heistä? Oletko tuntenut sen hermostuneisuuden ja painostavuuden?
Oletko koskaan selitellyt tekemisiäsi ja näkemyksiäsi ihmisille, jotka ovat saaneet vihiä erilaisista näkökannoistasi, tehtävien suhteen, mutta jotka eivät suoraan kehtaa ottaa asiaa esille? Jos olet, niin tiedätkö sen tunteen, kun puhuu siten, ettei muka mieti sanojaan, mutta silti miettii? Menikö stoorisi läpi?
Oletko nähnyt, miten sinulle flirttailevan ihmisen seuralaisen ilme synkistyy, kun hän tietää tappionsa? Ei sinua vastaan, vaan unelmiensa suhteen.
Oletko joutunut teeskentelemään häviäjien seurassa, että olet itsekin oikeastaan häviäjä? Se on paljon vaikeampaa, kun teeskennellä voittajaa voittajien seurassa.
Oletko koskaan ollut katkeran ystäväsi seurassa, ja teeskennellyt, ettet huomaa ystäväsi katkeruutta? Koska jos huomaisit, ystäväsi menettäisi kasvonsa.
Oletko koskaan lepytellyt hullua?
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ole.
Kyllä olen. Aika monia noista.
https://www.youtube.com/watch?v=ZjK-t0ki3qo
https://m.youtube.com/watch?v=jBvF8J0Y2_0
Aika osuvasti kirjoitettu=) Heh heh=) Olet 100 % stalkkeri.
"puhuttelemaan ystävällisesti ja luottavaisesti esimiestä, jonka tiedät vihaavan sinua? Katsot sen silmiin, ja näet vihasta terävöityneen katseen ja sinua vastaan laskelmoivan mielen. Olet kun et ymmärtäisi mitään. Pelaat silti häntä vastaan. Te molemmat pelaatte ja vaanitte toisianne, ja varmistelette asemianne. Kun kohtaatte, nauratte sydämellisesti toistenne jutuille. Ja tiedätte pelin hengen."
Vihan takana on oikeasti usein piiloteltuja tunteita, kenties rakkauttakin. Tunteet aiheuttavat turhautuneisuutta, mikä ilmenee vihana. Vihan tilalle astuu todelliset, lempeät tunteet kun molemmat saavat jonkinlaisen yhteisen henkisen yhteyden ja rentoutuvat toistensa seurassa. En pelaa ketään vastaan. En ajattele minkään olevan mikään peli, missä kummankaan pitäisi voittaa. En ajattele, että minun pitäisi olla voittaja.
"Oletko koskaan katsonut takaisin, kun jengin jäsenet tuijottavat sinua haastavasti, ja odottavat että sinä käännät katseen? Etkä sinä käännä"
En.
"Oletko koskaan osallistunut vapaa-ajanviettoon, jossa sinun kuuluu olla asemasi vuoksi, mutta jonka osallistujat eivät pidä sinusta, etkä sinä heistä? Oletko tuntenut sen hermostuneisuuden ja painostavuuden?"
Mielusti en osallistu turhan päiten turhiin tilaisuuksiin. Asemani vuoksi en turhaan osallistu mihinkään työajan ulkopuoliseen ilmaiseksi, kyllä siitä palkkaa on saatava. Harrastusten puolesta kyllä, mutta silloin aivan vilpittömästi eikä muut ole vihamielisiä, vaan lempeitä, kiinnostuneita, innostavia.
"Oletko koskaan selitellyt tekemisiäsi ja näkemyksiäsi ihmisille, jotka ovat saaneet vihiä erilaisista näkökannoistasi, tehtävien suhteen, mutta jotka eivät suoraan kehtaa ottaa asiaa esille? Jos olet, niin tiedätkö sen tunteen, kun puhuu siten, ettei muka mieti sanojaan, mutta silti miettii? Menikö stoorisi läpi?"
Ei ole tapana selitellä tekemisiäni. Tämäkin on harvinaista, että edes vastaan tähän.
"Oletko nähnyt, miten sinulle flirttailevan ihmisen seuralaisen ilme synkistyy, kun hän tietää tappionsa? Ei sinua vastaan, vaan unelmiensa suhteen."
Olen, mutta en hänen oletetun tappionsa tähden, vaan sen takia, että hän on suruissaan, että en vastaa hänen flirttiinsä.
"Oletko joutunut teeskentelemään häviäjien seurassa, että olet itsekin oikeastaan häviäjä? Se on paljon vaikeampaa, kun teeskennellä voittajaa voittajien seurassa."
Tavallaa kyllä.
"Oletko koskaan ollut katkeran ystäväsi seurassa, ja teeskennellyt, ettet huomaa ystäväsi katkeruutta? Koska jos huomaisit, ystäväsi menettäisi kasvonsa."
Olen.
"Oletko koskaan lepytellyt hullua?"
Olen.
Miten niin stalkkeri? En ihan ymmärtänyt. Oletko kovinkin nuori, ja nainen? :)
Minä pidän itse myös ihmisistä jotka eivät ole vihamielisiä jne. Minusta kaikki pitäisi ottaa ihmisinä vastaan ja olla heille avoin ja suopea. Kun oppii tuntemaan ihmisiä turhat muurit usein poistuvat. Minä myös tahtoisin ottaa kaikki vastaan aina avoimesti. Ihmisillä on erilaisia kohtaloita jne. Ja minun mielestä tässä elämässä ei ole voittajia sen enempää kuin häviäjiäkään. Missään tilanteissa..Ymmärrän myös sitä että ihmisillä on tietynlainen yksityisyys ja minusta se on vain hyvä asia. Itse myös kunnioitan suuresti tällaisia ihmisiä. Pidän suuresti erilaisista ihmisistä ja minusta kaikista pitäisi huolehtia sekä välittää tai pyrkiä siihen ainakin. Elämässä kun joutuu erilaisiin tilanteisiin ja niiden eteen useasti.
Kaikki nämä olen kohdannut
"Oletko koskaan selitellyt tekemisiäsi ja näkemyksiäsi ihmisille, jotka ovat saaneet vihiä erilaisista näkökannoistasi, tehtävien suhteen, mutta jotka eivät suoraan kehtaa ottaa asiaa esille? Jos olet, niin tiedätkö sen tunteen, kun puhuu siten, ettei muka mieti sanojaan, mutta silti miettii? Menikö stoorisi läpi?
Oletko nähnyt, miten sinulle flirttailevan ihmisen seuralaisen ilme synkistyy, kun hän tietää tappionsa? Ei sinua vastaan, vaan unelmiensa suhteen.
Oletko joutunut teeskentelemään häviäjien seurassa, että olet itsekin oikeastaan häviäjä? Se on paljon vaikeampaa, kun teeskennellä voittajaa voittajien seurassa.
Oletko koskaan ollut katkeran ystäväsi seurassa, ja teeskennellyt, ettet huomaa ystäväsi katkeruutta? Koska jos huomaisit, ystäväsi menettäisi kasvonsa.
Oletko koskaan lepytellyt hullua?"
Voin lisäksi paljastaa olen joutunut hullun kohteeksi koska minua syytetään, miehen anopin yksinäisestä kuolemasta ilman poikaansa.
Lisäksi minua kuviteltu" murhaajaksi (sellainen sana lähti kiertää)"ja agreksiiviseksi (sellainen sana lähti kiertää)ja liitetty sarjan hullun diagnoosin(lääkäri on itse harhainen koska ei uskonut mitä kerroin muista). Lisäksi olen saanut puolet ihmisistä minua vastaan( jotka tunsivat minut "nimeltä") jossain vaiheessa koko suvun vastaan, olen suoristanut mielenvikaisen mieheni suoraksin ja elän päivä kerrallaan hengittäen etten muutu hulluksi. Ja peläten etten suuttuta miestäni.
Pelkään pahimassa tapauksessa joutuvan murhatuksi ihan vain masentuneen miehen vuoksi joka romahtaa ja tappaa koko perheensä.
Mutta haluan kuvitella että kuvittelen nuo.
Ja haaveilen että pysyn pirteänä ja saan muutkin ihmiset pirteäksi että elän pitkään lasten vuoksi että jaksan kaikkien murheen kantaa mitä minulle annetaan.
Haluan tasapainoisen elämän siihen minut on pakotettu ja siihen pyrin että pysyn pitkään terveenä. Joten unohdetaan julma maailma päiviksi ja herätään onnellisuuteen pitäen jokaista hengen vetoa kiitollisena, että pystymme muuttamaan maailman kauniiksi. Olethan ystäväni niitä minä tarvitsen.
Pientä korjausta en ole häviäjä koskaa elän vielä.
Kyllä näistä samaa mieltä ja elämä ei aina ole helppoa. Lopputekstisi oli upeasti koottu.
Toivoisin että minua ymmärretään että kiitos sinulle.
Jos joku vihaa sen vuoksi, että on piiloiteltuja tunteita kuten rakkautta niin kannattaisikohan niistä kertoa tuolle toiselle ettei tarvitsisi vihamielinen ilman syytä olla. Olipa niin tyhmä ja lapsellinen selitys kuin vain voi olla!
Miksi ihmeessä kertoisin täällä mitään. Ap:kaan ei voi tietää varmaksi mitä jonkun mielessä liikkuu, joten alotuksessa paljon pelkkää luuloa ja kuvittelua.
Mä en oo koskaan... joskus ehkä olen tai sit en , en kerro.