Minulla on ollut lapsesta asti huonomuistisuutta ja paniikkihäiriötä, en esim uskalla olla kotona yksin ja välillä on kaaottista joutua juttelemaan vaikka kaupassa jollekkin tuttavalle. En ole saanut hoitoa siihen, ainoastaan masennus ja psykoosilääkkeitä mitä kokeilin niin oireet vain paheni entisestään ja tuli tukuttain lisää ongelmia. Lääkkeistä mihin ei kuulemma voi jäädä koukkuun niin vierottauduin pikkuhiljaa, se oli ihan hirveetä aikaa.
Kun en kerta saanut mistään apua niin sulkeuduin niin pahasti, että asunto ja ystävät lähtivät. Nyt asustelen rappukäytävissä, vietän päiväni ulkona ja joskus saatan päästä jollekkin yöksi.
Minulla kävi toissa Syksynä jo ajatuksia siitä, että läheiseni olisivat robotteja. Nyt olen ajoittain vakuuttunut, että näin on asiat, vaikka jotenkin sisimmissäni tiedostan, että näin ei ole.
Nyt mulla on toi sairaus edennyt jo niin pitkälle, että oon laittanu rytmit niin, että nukun päivät ja valvon yöt, ettei mun tarvitse nähdä ihmisiä.
Kärsiikö joku muukin samasta sairaudesta? Jos kärsii niin haluaisin mielelläni kuulla, että miten olette pärjänneet tämän sairauden kanssa
Kun en kerta saanut mistään apua niin sulkeuduin niin pahasti, että asunto ja ystävät lähtivät. Nyt asustelen rappukäytävissä, vietän päiväni ulkona ja joskus saatan päästä jollekkin yöksi.
Minulla kävi toissa Syksynä jo ajatuksia siitä, että läheiseni olisivat robotteja. Nyt olen ajoittain vakuuttunut, että näin on asiat, vaikka jotenkin sisimmissäni tiedostan, että näin ei ole.
Nyt mulla on toi sairaus edennyt jo niin pitkälle, että oon laittanu rytmit niin, että nukun päivät ja valvon yöt, ettei mun tarvitse nähdä ihmisiä.
Kärsiikö joku muukin samasta sairaudesta? Jos kärsii niin haluaisin mielelläni kuulla, että miten olette pärjänneet tämän sairauden kanssa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsena veikkaisin 6-10 vuotta tunsin ajoittain kaikkien ympärillä olevien olentojen olevan robotteja/feikkiolentoja. Itse tiesin olevani ainut elävä. Törmasin tähän diagnoosin sattumalta tänään ja nuoruuden muistot palasivat mieleen. Pysyin kuitenkin aina rauhallisena ja järkeilin itseni ulos olotilasta. Järki sanoi ettei asia oikeasti ole noin. Vaikea sanoa liittyykö nuoruuteni oudot muistot tähän oireyhtymään ja miksi minulla ei jäänyt tilanne niinsanotusti päälle.
Voisitko Raija keroa vähän, mistä Capgrasin oireyhtymässä oikein on kysymys?
Siis jotenkin potilas luulee, että muut ihmiset, varsinkin hänen läheisensä, ovat jonkinlaisia vaihdokkaita, eli ei ainakaan niitä, joita he alun perin tai oikeasti ovat? Mistä Capgrasin oireyhtymä johtuu? Geeneistä (kuten esim. bipolaarihäiriö)? Traumoista (kuten dissosiaatiohäiriö)? Neuropsykologisesta poikkeavuudesta (kuten autismi ja adhd)? Mistä se tulee?