Olen viime päivinä, tapaus Immosen jälkeen seurannut poliittista keskustelua julkisuudessa. Eräs merkittävä piirre keskustelussa on sen keskittyminen väkivallan ympärille.
Tai oikeammin väkivallan vastustamisen, sillä sitähän kaikki tekevät, eikös niin.
Ei niin.
Taas kerran nuo poliitikot, jotka asettuvat julkisesti esittämään, että heidän puolueellaan ja heillä itsellään on asenne, että väkivaltaa ei suvaita, esittävät tietämättömyytensä tai tekopyhyytensä. Valtiohan on organisaatio, joka keskittyy väkivallan ympärille. Se pakottaa väkivallalla tai ainakin sen uhalla ihmiset elämään tavoilla, joilla he eivät välttämättä eläisi ilman tuota uhkaa.
Se ei tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi elää järkevillä tavoilla ilman pakkoa, ainakin useimmat.
Joka tapauksessa, valtion harjoittama väkivaltainen pakottaminen on niin arkipäiväistynyttä ja puettu hienoiksi termeiksi, että sitä ei oikeastaan edes huomaa. Valtio kutsuu verottamiseksi sitä, että se ryöstää osan ihmisen tuloista itselleen. Koulunkäyntiä kutsutaan koulupakoksi, mikä onkin harvinaisen rehellistä valtiolta, sillä kyseessä on lähinnä valtiollinen lasten kidnappaus vankiloihin, jotka on nimetty "koulu" nimellä vanginvartijoiden (opettajiksi nimetyt) valvottavaksi. Valtio on tehnyt rikollista esimerkiksi ihmisen tappamisesta, mutta kun sota tulee kohdalle, valtio pakottaa samat ihmiset, joita juuri kielsi tappamasta, rintamalle ja pakottaa nämä tappamaan valtion vihollisia.
Siten pidän näitä poliitikkoja, jotka tuomitsevat väkivallan käytön ja esittävät, että heidän puolueensa on varmasti "väkivallaton" yksinkertaisina. Li Andersson ainakin oli rehellinen väittäessään pitävänsä vasemmiston harjoittamaa väkivaltaa hyvänä. Pisteet hänelle, ei väkivallan markkinoinnista, vaan rehellisyydestä.
Tai oikeammin väkivallan vastustamisen, sillä sitähän kaikki tekevät, eikös niin.
Ei niin.
Taas kerran nuo poliitikot, jotka asettuvat julkisesti esittämään, että heidän puolueellaan ja heillä itsellään on asenne, että väkivaltaa ei suvaita, esittävät tietämättömyytensä tai tekopyhyytensä. Valtiohan on organisaatio, joka keskittyy väkivallan ympärille. Se pakottaa väkivallalla tai ainakin sen uhalla ihmiset elämään tavoilla, joilla he eivät välttämättä eläisi ilman tuota uhkaa.
Se ei tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi elää järkevillä tavoilla ilman pakkoa, ainakin useimmat.
Joka tapauksessa, valtion harjoittama väkivaltainen pakottaminen on niin arkipäiväistynyttä ja puettu hienoiksi termeiksi, että sitä ei oikeastaan edes huomaa. Valtio kutsuu verottamiseksi sitä, että se ryöstää osan ihmisen tuloista itselleen. Koulunkäyntiä kutsutaan koulupakoksi, mikä onkin harvinaisen rehellistä valtiolta, sillä kyseessä on lähinnä valtiollinen lasten kidnappaus vankiloihin, jotka on nimetty "koulu" nimellä vanginvartijoiden (opettajiksi nimetyt) valvottavaksi. Valtio on tehnyt rikollista esimerkiksi ihmisen tappamisesta, mutta kun sota tulee kohdalle, valtio pakottaa samat ihmiset, joita juuri kielsi tappamasta, rintamalle ja pakottaa nämä tappamaan valtion vihollisia.
Siten pidän näitä poliitikkoja, jotka tuomitsevat väkivallan käytön ja esittävät, että heidän puolueensa on varmasti "väkivallaton" yksinkertaisina. Li Andersson ainakin oli rehellinen väittäessään pitävänsä vasemmiston harjoittamaa väkivaltaa hyvänä. Pisteet hänelle, ei väkivallan markkinoinnista, vaan rehellisyydestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.