Mutta sen vain sanon, etten todellakaan suosittele, sillä nykylääkkeillä se on Mission Impossible. Toista se oli 50-luvun barbituraattien kanssa, joiden avulla isoisäni teki itsemurhan, koska työskenteli alalla.
Teholla väittivät pelastumistani ihmeeksi. Se on täyttä paskaa, mitä ne muka siellä väittää. Heräsin letkuissa, kun vedin ensin kännit ja sen päälle pari purkillista Tenox-unilääkettä.
Todella pään sekoittava yhdistelmä.. naapuri sanoi jälkeenpäin, että ei tunnistanut mua edes äänestä, kun konttasin rappukäytävässä kuset ja paskat housuissa. Poliisit hälytti ambulanssin.
Teholla väittivät pelastumistani ihmeeksi. Se on täyttä paskaa, mitä ne muka siellä väittää. Heräsin letkuissa, kun vedin ensin kännit ja sen päälle pari purkillista Tenox-unilääkettä.
Todella pään sekoittava yhdistelmä.. naapuri sanoi jälkeenpäin, että ei tunnistanut mua edes äänestä, kun konttasin rappukäytävässä kuset ja paskat housuissa. Poliisit hälytti ambulanssin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itselläni täysin filmi poikki. Kun nappasin purkilliset ja istahdin koneen äärelle, niin välittömästi alkaa kuulumaan jotain sairaala-ääniä.
https://www.youtube.com/watch?v=F30zbHuTrh0
Kytät kauhuissaan, kun kokoajan menin huonompaan kuntoon, vaikka pitelivät mua kainaloista ja läpsivät poskille. Heh, suurinosa Tenoxeista potkaisi melko viiveellä.
Sen myönnän, että olisin ehkä kuollut, ellei kytät olisi soittaneet ambulanssia paikalle. Kaikki silminnäkijöiden kertomaa jälkeenpäin. En itse muista yhtään mitään, en edes rippeitä sieltä täältä.
Älkää yrittäkö lääkkeillä.
Järjetöntä itsensä nolaamista se oli ja asiaa pahentaa se, etten muista yhtään mitään. Naapureilta ja sairaalahenkilökunnalta vain kuullut rippeitä tapahtumista.
Kuulemma ollut melko huonossa kunnossa, elvytystä ja kaikkea. Miksi vitussa edes lähdin konttaamaan rappukäytävään? Seinänaapuri sanoin, että olin huutanut tuskasta.
Sisuskalut ilmeisesti ollut tulessa. Älkää lääkkeillä, meikä elävä esimerkki. Olis kyllä mielenkiintoista saada sample niistä kivuista, jotka seurasi. En muista mitään.
Epikriisin mukaan: Bentsodiatsepiini myrkytys.
Tuo on ainoa kerta, josta jäin KIINNI. Sen jälkeen ollut paljon mielenkiintoisempia kokemuksia. Esim. kun yritin saada serotoniini-syndroomaa, nielemällä sata kappaletta pillereitä, joita saa ottaa vain 1 / vrk.
Se on mielenkiintoisin itsari-yritys-kokemukseni. Se löi aivokemiat niin pahasti epätasapainoon, että sai sätkimään vessan lattia aina, kun yritin liikkua. Aivot yksinkertaisesti syöttivät väärää signaalia lihaksille, kuin vesikauhussa.
Kolmen päivän ajan ryömin lattialla kohti sänkyäni. kämppäni on 34 neliötä. Kun pystyin jo konttaamaan, niin voitte kuvitella sen veden juonnin, sillä jano oli melkoinen.
Joskus tulee ylimielisiä ajatuksia mieleen, että joku pitää mua hengissä jotain tarkoitusta varten, sillä mun olisi pitänyt kuolla jo aikoja sitten ja moneen kertaan.
Elämäni ainoa kerta, kun olen kokenut hallusinaatioita hereillä.. mustia matoja ryömi rannettani pitkin, kohti kainaloa. En edes yrittänyt hätistellä niitä, koska olin niin pihalla.
Oliko sinulla unihalvaus?
Lukuisten itsari-yrityksien jälkeen löysin "elämän" todella askeettisesta olemisesta. Homekämppäni on kuin olisin vain heittänyt kamani tänne ja alkanut punkkaamaan. Joku epäilikin, että olen vallannut remontin alla olevan asunnon. Ruokaa teen siten, että aineksien kovimmat osan keitän pisimpään, sitten sitä mukaan lisään muita aineksia, esim. parsakaalin kovimmat osat aluksi, ja ne herkulliset kukka-osat aivan viimeiseksi.
Erittäin yksinkertaistettuna. Alkulämmittely lähtee täysin lihaliemikuutiolla ja muutamalla mustapippurilla.
Tiedän yhden tapauksen kun oli yrittänyt lääkkeillä tappaa itseään. Oli oksennellut asunnossa, paskonut housuun ja tuskissaan repinyt WC-pöntön paikoiltaan. Tyyppi selvisi, mutta aivot jäivät tohjoksi. Laitoksessa kai nytkin asuu.
Huh, mulla ollut ilmeisesti tuuria matkassa. Vaikka en kyllä enää uskolla katsoa peilissä itseäni silmiin, eikä kukaan muukaan. Todella sekopäinen tuijotus. Vaikka aivan rauhallisessa olotilassa katson itseäni silmiin, niin se tuijottava katse viestii todella sekopäisestä väkivallan uhasta. Totuus on toinen. En todellakaan kävisi minkään elävän kimppuun.
Jotain rikoin aivoistani, tunnustan sen.
Olo aivan rauhallinen, mutta aivan käsittämätön hullunkiilto silmissä. En tunne enää itseäni peilistä.
psykedeeleillä sain avattua pääopastani henkistä pääomaa elämääni, myös tupakkariippuvuus hävisi parin psilosybiinitripin avulla. Itseni lopettamistakaan en ole tosissani hautonut enää vuosiin, katotaan sit uudestaan kun lihavaunu alkaa pettään alta ja joku tuntematon raukka harjoittelija joutuu pyyhkimään perseeni puolestani. Elämälle!
Marihuanaa olen itse yrittänyt elämäni aikana 4 kertaa, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Aluksi tietenkin ajattelin vain, että jotain oreganoa tarjosivat, mutta ei joka ikinen tarjoaja voi olla oregano-pilailija, sillä viimeksi eräs tyyppi meni aivan sekaisin, kun hengitettiin samasta bongista ja sitä edellisellä kerralla poltettiin marisätkä tyypin kanssa puokkiin, joka rupesi vain nauramaan aivan kippurassa maassa.
Eli olen tullut siihen tulokseen, että kannabis ei vaikuta meikäläiseen. Suljetulla väittivät, että olen vetänyt bentsoja ja kannabista, mutta homo sekoitti vain virtsanäytteet, kun ilmeisesti tunsi seksuaalista vetoa meikäläiseen. En ole kiinnostunut samasta sukupuolesta.
Suljettuun tilaan, messiin hiipuvia grillihiiliä (joista vapautuu ilmaan pikku hiljaa hiilimonoksidia) ja taju kankaalle lääkkeillä. Kivuton kuolema.
Itsemurhan tekijät on heikkoja ja ajattelevat vain itseään.
Suako siinä pitäs ajatella?
Tottakai ne on heikkoja, mitä sitten? He vain eivät jaksa enää elää, päivästä toiseen. Päivän paras hetki on kun se on ohi ja saa alkaa nukkumaan.
Ei itsemurhan yrittäminen kannata. Siitä saattaa jäädä jotain pysyvää haittaa, ja sitten joutuu elämään vammautuneena. Voi tulla esim. maksavaurio tai aivovaurio, tai voi joutua pyörätuoliin. Ennemminkin kannattaisi miettiä, että millä tavalla oman elämän ja olotilan saa paremmaksi. On olemassa parempia ja helpompia tapoja kärsimyksiensä lopettamiseen kuin itsemurha. Ne pitää vaan hoksata. Jokaisella nämä voi olla vähän erilaisia, yksi juttu mikä auttaa useimpia on terveelliset elämäntavat. Niitä voisi ainakin kokeilla. Tosin siinä pitää olla kärsivällinen, ne ei ihan hetkessä auta. Paitsi sitten kunnon juoksulenkki, se saattaa helpottaa oloa piankin.
Jos nämä loiset tekisivät useammin itsemurhia, niin valtion tarvitsisi maksaa huomattavasti vähemmän työkyvyttömyyseläkkeitä ja näin tulisi paljon säästöjä. Jäisi rahaa maksaa enemmän vaikka lapsiperheille.
Joo joo.pukupellet hoitais fyrkat omalle tilille. Olin tos kaverin kaa ryyppää pari päivää yötä myöten putkeen. Yht äkkiä se sano et voi vittu nyt tuli paskat housuu! Sou not.kamat pyykkiin ja uus setti persepesulla jalkaan. Ei tarvittu lanssia eikä poliisia.tsemii.menee se näinki vaik välil kontataa rappukäytäväs.
;>