Suomi on aiemminkin ajautunut kilpailukyvyttömään tilaan, vientituotteiden hinnat ovat liian korkeat, yritykset ovat kaikkensa tehneet raaka-aineiden hintojen suhteen, mutta työvoimakustannukset ovat liian korkeat. Historiassa ay-liike pääsi pälkähästä, kun Suomen pankki hoiti asian heidän puolestaan, Suomen markka devalvoitiin, markan arvoa laskettiin, jolloin vientituotteiden hinnat tulivat houkutteleviksi ja vienti veti. Samalla tosin tuontihinnat nousivat, mikä lisäsi inflaatiota ja pienensi ostovoimaa. Niin on tehty useamman kerran. Nyt ei voida, kun eletään yhteisvaluutan aikaa.
Nyt puhutaan yhteiskuntasopimuksesta, kysymys on sisäisestä devalvaatiosta, työn hinta saatava pienemmäksi, kuten ennenkin. Olkoon nimitys suurempi tupo tai mikä tahansa, niin asia ei siitä miksikään muutu. Ja turha tähän soppaan on sotkea yhtä jos toista muuta asiaa. Asia ei siitä miksikään muutu. Työn hintaa saatava halvemmaksi 5%. Ja Suomen pankki ei sitä voi hoitaa hallituksen päätöksellä. Ay-likkeen pitäisi olla mielissään, että heidät on ylipäätään kutsuttu neuvottelupöytään. Hallitus voisi lainsäädännöllisesti hoitaa asian itsekin. Mutta onhan se sisäsiistiä, että osapuolet ovat mukana etsimässä vaihtoehtoja, miten työn hintaa saadaan laskettua 5%.
Yksi helppo keino olisi alentaa palkkoja 5% ja vastaavasti alentaa tuloveroa siten, että käteen jää saman verran kuin aiemmin. Yksilön kannalta ostovoima ei muuttuisi ja tavoiteltu sisäinen devalvaatio toteutuisi. Saman verran rahaa kädessä kuten ennenkin, mutta lisähyöty vanhoihin devalvaatioihin verrattuna siitä, että kotimaisten tuotteiden hinnat laskisivat ja ulkomaisten tuotteiden hinnat eivät nousisi. Siitä syntyisi kotimaisten tuotteiden positiivinen kierre, tuotteiden kilpailukyky paranisi kotimaassa ja ulkomailla. Tämä tietäisi lisää työtä ja valtiolle verotuloja, joita voidaan jakaa pienituloisille ja eläkeläisille, käyttää koulutukseen ja mielenterveyspalveluihin ja lasten palveluihin. Tätäkö ay-liike haluaa vastustaa? Ennen he olivat devalvaation puolesta puhujia.
Nyt puhutaan yhteiskuntasopimuksesta, kysymys on sisäisestä devalvaatiosta, työn hinta saatava pienemmäksi, kuten ennenkin. Olkoon nimitys suurempi tupo tai mikä tahansa, niin asia ei siitä miksikään muutu. Ja turha tähän soppaan on sotkea yhtä jos toista muuta asiaa. Asia ei siitä miksikään muutu. Työn hintaa saatava halvemmaksi 5%. Ja Suomen pankki ei sitä voi hoitaa hallituksen päätöksellä. Ay-likkeen pitäisi olla mielissään, että heidät on ylipäätään kutsuttu neuvottelupöytään. Hallitus voisi lainsäädännöllisesti hoitaa asian itsekin. Mutta onhan se sisäsiistiä, että osapuolet ovat mukana etsimässä vaihtoehtoja, miten työn hintaa saadaan laskettua 5%.
Yksi helppo keino olisi alentaa palkkoja 5% ja vastaavasti alentaa tuloveroa siten, että käteen jää saman verran kuin aiemmin. Yksilön kannalta ostovoima ei muuttuisi ja tavoiteltu sisäinen devalvaatio toteutuisi. Saman verran rahaa kädessä kuten ennenkin, mutta lisähyöty vanhoihin devalvaatioihin verrattuna siitä, että kotimaisten tuotteiden hinnat laskisivat ja ulkomaisten tuotteiden hinnat eivät nousisi. Siitä syntyisi kotimaisten tuotteiden positiivinen kierre, tuotteiden kilpailukyky paranisi kotimaassa ja ulkomailla. Tämä tietäisi lisää työtä ja valtiolle verotuloja, joita voidaan jakaa pienituloisille ja eläkeläisille, käyttää koulutukseen ja mielenterveyspalveluihin ja lasten palveluihin. Tätäkö ay-liike haluaa vastustaa? Ennen he olivat devalvaation puolesta puhujia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tarkemmin sisäisestä devalvaatiosta... SDP ja ay eivät kannata yksikkökustannusten alentamista. Eivät kannattaneet vuonna 1991, jolloin lopulta Metalli ja Paperiliitto uhkasivat pysäyttää Suomen ja jouduimme devalvaatioon, seurauksena 30.000 konkurssia, 1000 yksityisyrittäjän itsemurhaa, tuhansia ja tuhansia työttömiä, työpaikkojen joukkopako Suomesta. Jäljet näkyvät vieläkin. Entäs nyt. Samankaltaisia puheita kuuluu Lylyn ja Rinteen suusta. Ei taida tulla mitään. Ovat rintamakarkulaisia, seurauksena lisää työttömyyttä ja työpaikkojen kato ulkomaille. Ay:n negatiivinen asenne ei oikein houkuttele investoimaan Suomeen. Parasta myydä firma ulkomaiselle kilpailijalle, tehköön sille sitten mitä tahtoo - senhän tietää, mutta ei oo enää mun huoli.