Kotikasvatus

Omasta lapsuudestani muistan, että hyvää käytöstä korostettiin joka käänteessä. Ei saanut olla suuna päänä, ja varsinkaan ei saanut sanoa rumasti kenestäkään tai kenellekään. Oudosti ppuettuja tai oudosti liikkuvis ihmisiä ei saanut tuijottaa eikä tehdä huomautuksia. Asuin paikkakunnalla, jossa toimi erityisihmisten hoitokoti. Heitä kulki raitilla ja kaupoissa ja totuin siihen, että kummallisesti käyttäytyviä ihmisiä oli näköpiirissä.Omille lapsilleni aikanaan terotin kohteliasta käytöstä. Pihapiirissä asui vajaatoiminen lapsi, josta muut lapset huolehtivat leikeissä. Sanoinkin tyttärelleni, että tämä lapsi leikkii vielä 10 v kuluttuakin täällä pihalla samoja leikkejä, kun te muut jo olette lukiossa. Vierasrotuisia ihmisiä ei tuolloin vielä ollut asuinalueellamme, mutta kun heitä ilmaantui, ei korviini koskaan kuulunut, että näitä lapsia olisii syrjitty.
Nyt rasistinen huutelu ja tuijotus tuntuu olevan jokapojan oikeus.
Miten nykypäivän vanhemmat kasvattavat lapsensa monikulttuurisuuteen?
Tuntuu karmaisevalta lukea ja kuulla huonoa kohtelua ja käytöstä. Metsä vastaa niin kuin siihen huutaa. Suunsoitto on ehkä molemminpuolista. Monilla kantasuomalaisilla on se käsitys, että maahanmuuttajan pitää olla nöyrä ja osoittaa kaiken aikaa kiitollisuutta.