Omasta lapsuudestani muistan, että hyvää käytöstä korostettiin joka käänteessä. Ei saanut olla suuna päänä, ja varsinkaan ei saanut sanoa rumasti kenestäkään tai kenellekään. Oudosti ppuettuja tai oudosti liikkuvis ihmisiä ei saanut tuijottaa eikä tehdä huomautuksia. Asuin paikkakunnalla, jossa toimi erityisihmisten hoitokoti. Heitä kulki raitilla ja kaupoissa ja totuin siihen, että kummallisesti käyttäytyviä ihmisiä oli näköpiirissä.Omille lapsilleni aikanaan terotin kohteliasta käytöstä. Pihapiirissä asui vajaatoiminen lapsi, josta muut lapset huolehtivat leikeissä. Sanoinkin tyttärelleni, että tämä lapsi leikkii vielä 10 v kuluttuakin täällä pihalla samoja leikkejä, kun te muut jo olette lukiossa. Vierasrotuisia ihmisiä ei tuolloin vielä ollut asuinalueellamme, mutta kun heitä ilmaantui, ei korviini koskaan kuulunut, että näitä lapsia olisii syrjitty.
Nyt rasistinen huutelu ja tuijotus tuntuu olevan jokapojan oikeus.
Miten nykypäivän vanhemmat kasvattavat lapsensa monikulttuurisuuteen?
Tuntuu karmaisevalta lukea ja kuulla huonoa kohtelua ja käytöstä. Metsä vastaa niin kuin siihen huutaa. Suunsoitto on ehkä molemminpuolista. Monilla kantasuomalaisilla on se käsitys, että maahanmuuttajan pitää olla nöyrä ja osoittaa kaiken aikaa kiitollisuutta.
Nyt rasistinen huutelu ja tuijotus tuntuu olevan jokapojan oikeus.
Miten nykypäivän vanhemmat kasvattavat lapsensa monikulttuurisuuteen?
Tuntuu karmaisevalta lukea ja kuulla huonoa kohtelua ja käytöstä. Metsä vastaa niin kuin siihen huutaa. Suunsoitto on ehkä molemminpuolista. Monilla kantasuomalaisilla on se käsitys, että maahanmuuttajan pitää olla nöyrä ja osoittaa kaiken aikaa kiitollisuutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistakaa olla nöyriä mamuille ja kumartaa syvään.
Hei nimimerkki Käytöstavat.kunniaan
Olet oikeassa siinä, että aiemmin oltiin ehkä ankarampia ja tiukempia lasten kanssa. Mutta lapsille ei myöskään puhuttu ja kerrottu asioita samaan tapaan kuin nykyään. Oltiin vaitonaisempia ja lasten hyvää käytöstä pidettiin tarkasti silmällä. Nyt ollaan monessa suhteessa "vapaampia" ja totta on sekin, että toisinaan on tilanteita, joissa ehkä vanhemmat voisivatkin tiukemmin jonkun asian hoitaa... Mutta joka perheessä on omat tavat, sille ei voi mitään. Joissakin muissa maissa lasten käytöksen kanssa ollaan tarkempia kuin meillä. Tälle ei kai voi mitään muuta kuin omassa lähipiirissä pyrkiä huolehtimaan siitä, että lapset oppivat kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja kohtelemaan lähimmäisiä hyvin.
Kaunista kesää toivottaen,
Pirkko-pappi
Olen ajatellut, miten nämä kaikki-mulle-nuoret oikein selviytyvät maailmalla, kun monissa maissa vanhempien kunnioitus ja hyvä käytös ovat ilman muuta selviö, eikä vain ns. paremmissa piireissä.
Olen ihmeekseni pannut merkille, etteivät nuoret tervehdi, vaikka itse moikkaakin, eivät kiitä ruuasta, eivät osaa sanoa "kiitos ei, kiitos kyllä".
Minusta on tuhlausta vanhemmilta, etteivät he jaksa olla kohteliaita lapsilleen ja toisilleen, sillä sillä tavoin hyvät tavat siirtyvät seuraavalle sukupolvelle ilman mitään erityisiä kasvatusmenetelmiä. Esimerkin voimalla.
Kouluissa ei opettajat tunnu vaativan kiitosta tai tervehtimistä. Onko se niin kamalan vaikeaa? Kun ei ole itse lapsena oppinut, ei osaa kohteliaisuutta opettaakaan.
Maailma sitten aikanaan kasvattaa, eikä se ole silloin sen helpompi tie.
Kuunteleva kirkko? Mistäs nyt tuulee?