Ala-aste ikäisenä mua kiusattiin kun olin ujo ja hiljainen. Yhtenä vuonna koulunkäyntini oli sen takia niin hankalaa että jouduin kertaamaan saman luokan kahdesti. Ylä-asteesta ammattikouluun muistan että koulunkäynti sujui ongelmitta mutta vapaa-ajalla olin todella eristäytynyt, yksinäinen ja vietin suurimman osan ajastani neljän seinän sisällä tietokoneen ääressä ja vältin ihmisten kohtaamista.
Työelämään astumisen jälkeen eristäytyminen,tietokone ja ihmisten välttely vähitellen poistui kokonaan
kokonaan.
Nykyään ahdistus on vähän kuin kausittaista. Yhtenä aikana ei ilmene juuri mitään oireita ja toisena aikana tuntuu että kaikki ongelmat (myös luulosairautta) painaa päälle samaan aikaan.
Nykyinen ahdistus ilmenee yleensä lievänä mutta silti jollakin tapaa häiritsevästi. Häiritsevimpänä oireena on univaikeus jolloin herään melkein joka yö samaan aikaan hikisenä. Joskus näen myös erikoisia unia jotka muistan tuoreesti vielä heräämisen jälkeenkin. Olen usein myös ahdistunut omasta itsestäni. Ahdistuneena olen melkein jatkuvasti huolissani omasta ulkonäöstäni (käyn usein peilin ääressä tarkastamassa miltä näytän) ja mietin pakonomaisesti omaa liikehdintää ja joskus käy niinkin että otan vahingossa harha askelia tms. Tuntuu kuin en olisi ikinä tyytyväinen itseeni ja kuin välillä tavoittelisin täydellisyyttä.
Tuntuu myös että minussa on kaksi eri puolta. Toinen on positiivinen ja toinen negatiivinen. Positiivisena tunnen olevani ihana omaitseni mutta negatiivisena olen sellainen että yritän olla enemmän kuin mitä olen. Negatiivisena olen usein äreä ja kun raivoan jostakin asiasta niin siinä samassa tekisi mieli pillahtaa itkuun mutta puren hampaita yhteen ja sanon mielessäni että "älä nyt vaan itke" koska en halua näyttää olevani jotenkin "hajalla". Sitten kun pääsen yksin omiin oloihini niin saatan kyllä itkeä.
Pahimmillaan ahdistus on sellaista että tuntuu kuin en saa henkeä (rintaa puristaa), huimaa ja olo tuntuu tosi voimattomalta enkä saa öisin nukuttua kunnolla jolloin aamulla olen ihan tööt. Jos alkoholia ja erityisesti väkeviä otan vähänkään liikaa niin ahdistuneisuus on jälkeen päin aivan järkyttävää. Onneksi en alkoholia kovin usein ota pieniäkään määriä.
Eniten minua ahdistaa ihmisjoukot. (On aina ahdistanut) Töissä sen huomaan erityisesti siitä kun menen päivittäin syömään (yleensä olen ensimmäinen syöjä) ruokalan nurkkapöytään samaan paikkaan kasvot seinää vasten. Kun huomaan että ihmisiä alkaa pikkuhiljaa tulemaan ja muodostuu pitkä ruokajono niin alkaa ahdistamaan ja alan punastua (jolloin ahdistun entistä enemmän) kun tiedän että pian ympärilleni tulee paljon ihmisiä istumaan ja sitten usein en vaan kykene syömään lautasta tyhjäksi vaan lähden äkkiä pois ikään kuin en olisi jaksanut syödä.
Sama pätee juhliin yms. jossa kohtaa paljon ihmisiä yhdessä tilassa. Kun ihmiset saavat ahdistuksen päälle niin tulen poissaolevaksi enkä pysty täysillä keskittymään mitä muut puhuvat ja osallistua heidän kanssaan keskusteluun.
Todennäköisesti tämä kaikki on yksi iso syy kun en ole vielä seurustellutkaan ja sosiaaliset kanssakäymiset ovat ontuvia omalta osalta. Aina kun minuun on kohdistettu erityistä kiinnostusta niin olen muuttunut aina jotenkin kyyniseksi?!
En oikein ymmärrä mistä tämä kaikki on lähtenyt. Siitä kun mua kiusattiin ala-asteella? Kumpihan on ollut ensin huono itsetunto vai ahdistuneisuus?
Joskus olen harkinnut että pitää kyllä saada jotakin rauhoittavaa ja ahdistusta lievittävää lääkettä mutta olen vielä toistaiseksi yrittänyt saada ongelman itse kuriin kuitenkaan siinä onnistumatta :D
Työelämään astumisen jälkeen eristäytyminen,tietokone ja ihmisten välttely vähitellen poistui kokonaan
kokonaan.
Nykyään ahdistus on vähän kuin kausittaista. Yhtenä aikana ei ilmene juuri mitään oireita ja toisena aikana tuntuu että kaikki ongelmat (myös luulosairautta) painaa päälle samaan aikaan.
Nykyinen ahdistus ilmenee yleensä lievänä mutta silti jollakin tapaa häiritsevästi. Häiritsevimpänä oireena on univaikeus jolloin herään melkein joka yö samaan aikaan hikisenä. Joskus näen myös erikoisia unia jotka muistan tuoreesti vielä heräämisen jälkeenkin. Olen usein myös ahdistunut omasta itsestäni. Ahdistuneena olen melkein jatkuvasti huolissani omasta ulkonäöstäni (käyn usein peilin ääressä tarkastamassa miltä näytän) ja mietin pakonomaisesti omaa liikehdintää ja joskus käy niinkin että otan vahingossa harha askelia tms. Tuntuu kuin en olisi ikinä tyytyväinen itseeni ja kuin välillä tavoittelisin täydellisyyttä.
Tuntuu myös että minussa on kaksi eri puolta. Toinen on positiivinen ja toinen negatiivinen. Positiivisena tunnen olevani ihana omaitseni mutta negatiivisena olen sellainen että yritän olla enemmän kuin mitä olen. Negatiivisena olen usein äreä ja kun raivoan jostakin asiasta niin siinä samassa tekisi mieli pillahtaa itkuun mutta puren hampaita yhteen ja sanon mielessäni että "älä nyt vaan itke" koska en halua näyttää olevani jotenkin "hajalla". Sitten kun pääsen yksin omiin oloihini niin saatan kyllä itkeä.
Pahimmillaan ahdistus on sellaista että tuntuu kuin en saa henkeä (rintaa puristaa), huimaa ja olo tuntuu tosi voimattomalta enkä saa öisin nukuttua kunnolla jolloin aamulla olen ihan tööt. Jos alkoholia ja erityisesti väkeviä otan vähänkään liikaa niin ahdistuneisuus on jälkeen päin aivan järkyttävää. Onneksi en alkoholia kovin usein ota pieniäkään määriä.
Eniten minua ahdistaa ihmisjoukot. (On aina ahdistanut) Töissä sen huomaan erityisesti siitä kun menen päivittäin syömään (yleensä olen ensimmäinen syöjä) ruokalan nurkkapöytään samaan paikkaan kasvot seinää vasten. Kun huomaan että ihmisiä alkaa pikkuhiljaa tulemaan ja muodostuu pitkä ruokajono niin alkaa ahdistamaan ja alan punastua (jolloin ahdistun entistä enemmän) kun tiedän että pian ympärilleni tulee paljon ihmisiä istumaan ja sitten usein en vaan kykene syömään lautasta tyhjäksi vaan lähden äkkiä pois ikään kuin en olisi jaksanut syödä.
Sama pätee juhliin yms. jossa kohtaa paljon ihmisiä yhdessä tilassa. Kun ihmiset saavat ahdistuksen päälle niin tulen poissaolevaksi enkä pysty täysillä keskittymään mitä muut puhuvat ja osallistua heidän kanssaan keskusteluun.
Todennäköisesti tämä kaikki on yksi iso syy kun en ole vielä seurustellutkaan ja sosiaaliset kanssakäymiset ovat ontuvia omalta osalta. Aina kun minuun on kohdistettu erityistä kiinnostusta niin olen muuttunut aina jotenkin kyyniseksi?!
En oikein ymmärrä mistä tämä kaikki on lähtenyt. Siitä kun mua kiusattiin ala-asteella? Kumpihan on ollut ensin huono itsetunto vai ahdistuneisuus?
Joskus olen harkinnut että pitää kyllä saada jotakin rauhoittavaa ja ahdistusta lievittävää lääkettä mutta olen vielä toistaiseksi yrittänyt saada ongelman itse kuriin kuitenkaan siinä onnistumatta :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskon että tuo sosiaalisten tilanteiden pelko ja karttaminen juontuu koulukoisaamisesta. Se on jäänyt jotenkin alitajuntaan. Liittyykö painajaiset nykyhetkiin vain menneisyyteen.
Kyllä sinun kannattaisi vain rohkeasti käytä kohti pelkoja. Kun alat pikkuhiljaa jutella ihmisten kanssa, niin huomaat että kyllä se sujuu ja luonnistuu. Samalla itsetunto kohentuu ja arkuus vähenee.
Ja voisi auttaa jos alat puhumaan mukaville ihmisille, että pelkäät kun sinua in joskus kiusattu. Minuakin kiusattiin koulussa, mutta nykyään en ole enää arka ihminen.
Aika monella suomalaisella on samanlaisia ongelmia.
Kiitos rohkaisevista sanoista! :) Se on totta että pelot ja mun kohdalla myös epäluulot on kohdattava ennenkuin eteenpäin pääsee. Jos huomaan että joku tuijottaa/silmäilee mua niin ahdistun ja ajattelen vain mitä kaikkea (negatiivista) se musta ajattelee. Mutta jos nämä "tuijottajat" joskus puhuisi mukavia mulle niin olisi helpompi olla. Voi olla että olen selkeästi jo niin aran ja pelokkaan oloinenkin etteivät oikein tiedä mitä mulle sanoisivat....
Metsä vastaa niin kuin sille huudetaan. Saattaa olla että viestität olemuksellasi, ettet tahdo lähestyä ja "antakaa olla minun rauhassa". Kannattaa sinunkin aikuisena ajatella, että katsokoon ja ajatelkoot, mitä lystäävät. Ei se ole sinulta pois jos jollakin on virikkeet niin vähissä silmiltä, että pitää sinua ajatella.
Voisit myös joskus kokeilla vaihtaa muutaman sanan: onpas teillä nätti koira, lapsi tai päivitellä säätä. ym.