Mikä tai mitkä ovat ne syyt jotka estävät jo selkeästi alkoholisoituneen hakeutumisen avun piiriin?
Tuttavani, pohjimmiltaan maailman ihanin ihminen, kertoi että hän (täysi ateisti) on jopa rukoillut Jumalaa, että hän ei enää joisi ja hän pääsisi irti alkoholista.
Silti samainen heppu kerta toisensa perään kieltäytyy ammattiavun piiriin hakeutumisesta. Olen tarjoutunut lähtemään hänen kanssaan. Olen neuvonut reittejä ja vaihtoehtoja.... Ei lähde! Eikä hän edes usko että niistä apua hänelle olisi. Siihen se aina tyssää! Mihinkään ei tunnu motivaatio riittävän.
Hän on jo siinä vaiheessa että nyt jos koskaan pitäisi lopettaa. Kohta menee asunto, työ... Velkoja kerääntyy jo jne... Puhumattakaan fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä.
Miksi alkoholisti ei edes yritä? Tarkoitan miksi ei hae apua kun omista ponnisteluista ei ole apua ollut?
Tilanne on kamala meille "sivullisille" mutta varmasti vielä kamalampi hänelle itselleen.
Tuttavani, pohjimmiltaan maailman ihanin ihminen, kertoi että hän (täysi ateisti) on jopa rukoillut Jumalaa, että hän ei enää joisi ja hän pääsisi irti alkoholista.
Silti samainen heppu kerta toisensa perään kieltäytyy ammattiavun piiriin hakeutumisesta. Olen tarjoutunut lähtemään hänen kanssaan. Olen neuvonut reittejä ja vaihtoehtoja.... Ei lähde! Eikä hän edes usko että niistä apua hänelle olisi. Siihen se aina tyssää! Mihinkään ei tunnu motivaatio riittävän.
Hän on jo siinä vaiheessa että nyt jos koskaan pitäisi lopettaa. Kohta menee asunto, työ... Velkoja kerääntyy jo jne... Puhumattakaan fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä.
Miksi alkoholisti ei edes yritä? Tarkoitan miksi ei hae apua kun omista ponnisteluista ei ole apua ollut?
Tilanne on kamala meille "sivullisille" mutta varmasti vielä kamalampi hänelle itselleen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kuulostaa alkoholismilta puhtaimmillaan. Hän tietää, ettei voi jatkaa noin mutta ei voi myöskään kuvitella elämää ilman viinaa. Hän antaisi mitä vain päästäkseen irti viinasta - kunhan saisi kuitenkin vielä juoda. Tuosta noidankehästä voi löytää ulospääsyn vain kuoleman tai raitistumisen kautta.
Kukaan ei-alkoholisti ei voi ymmärtää hänen sydäntäsärkevää arvoitustaan ja pohjimmaista hätäänsä.
Hoito-ohjelma voi auttaa alkuun mutta jos hän haluaa saavuttaa raittiuden, suosittelen AA:ta. On olemassa ratkaisu.
http://www.aa.fi/index.php
Onko aa:sta kokemuksia? Oletteko päässeet irti alkoholista?
Kiitos!
Jotenkin odotin, että ensimmäinen hoitoon hakeutumattomuuden syy olisi häpeä. Vastauksesi taitaakin olla juuri se oikea.
Juuri noin sen täytyy olla: "Hän antaisi mitä vain päästäkseen irti viinasta - kunhan saisi kuitenkin vielä juoda".
Olen jotain tuon kaltaista lukenut jo muualtakin mutta en ollutkaan oivaltanut sitä noin hyvin. Pelko elämästä ilman alkoholia on hirmuinen.
Kyllä olen puhunut hänelle AA:sta, Rehapista ja asiasta yleensä. Aihealue on vaan niin arka, ettei hän siedä kuin hetken asian puntarointia. Tai joo, kyllä hän itse voihkii mutta mitään ei asiaan saisi sanoa. Vastustus on kova, kunhan vaan myötätuntoa haluaa ja saa. (En ole sortunut syyttelemään tms.)
Oikeastaan salaa toivon, että työnantaja vihdoinkin havahtuisi asiaan todenteolla. Pelkään tietysti hänen työpaikkansa puolesta kun aavistan että työn menettäminen on sitten se vihoviimeinen naula arkuunsa. Hän menettää samalla ammattinsa! Niihin hommiin ei sitten enää ole paluuta. Vaikka huonostipa hän nykyäänkin töissään viihtyy. Pois on sieltä vaikka millä verukkeella; on muka kuumetta, flunssaa, vatsavaivoja jne...
Ajatuksenani on että työnantaja kustantaisi ja "pakottaisi" hänet vaikka johonkin missä annetaan Minnesota-Hoitoa. En tosin tiedä mitkä, ketkä, minkälaiset työnantajat moiseen ryhtyvät. ???
Mulla yksi lähisukulainen, nainen, joka ei edes halua uskoa, että alkoholi olisi hänelle mikään ongelma. Hän juo jokaikinen päivä vähintään puolikkaan pullon konjakkia, "jotta saa nukuttua" ( unilääkkeet päälle). Maksan takia hänellä on jo kerran ollut hengenlähtö lähellä. Mutta ehdota siinä sitten hänelle hoitoon menoa, kun ei muka ole mitään ongelmaa. Nipotan vain ihan turhasta ja puutun hänen henkilökohtaisiin asioihinsa, jotka eivät minulle kuulu. Kaikki maininnat alkoholiin liittyen saavat myös aikaan ainakin kuukauden mökötystauon yhteydenpitoon, jonka aikana soitellaan korkeintaan vain humalaisia "vihayhteydenottoja", pääosin ei haluta olla missään yhteydessä.
Minnesota-hoito tai Kalliolan kuntoutusklinikka antavat parasta hoitoa, mitä tästä maasta saa. Mutta työnantajan pakottaman ennuste on heikoin. Parasta olisi jo syntynyt oma halu Kalliola (tai Minnesota).
Tarvitaan oma vilpitön halu, ei halun poikanen. Sitten tuki ja ylläpito, päihteettömän elämäntyylin oppiminen ja tähän vertaisryhmä on paras apu.
Tuo on aika hyvä kirja:
https://www.prisma.fi/fi/prisma/nimettomat-alkoholistit-kovakantinen-kirja?gclid=CMPJ1sasn8cCFaXNcgodUoQOkQ
Kyllä olen, ja sillä oli suuri vaikutus. Kokeilla ainakin kannattaa.
Onko kuolema parempi vaihtoehto. Jo ns pienet määrät piristeitä aih aivoverenvuodon. Esim elävästä elämästä. Leikki tulella on vaarallista
Niin tässä vain kysyy eräs juomari. Onko aa sta apua. Juon aika lailla liikaa ja jotain pitäs tehdä? Löytyykö aa:sta apua?
Monet ovat saaneet avun. AA:ssa ei ole jäsenmaksuja eikä -luetteloita. Siellä ei tarvitse esiintyä nimellään eikä siellä ole pakko puhua. Ainoa vaatimus on halu päästä irti alkoholista.
http://www.aa.fi/index.php?type=0&id=74§ion=1
"Hän on jo siinä vaiheessa että nyt jos koskaan pitäisi lopettaa. Kohta menee asunto, työ... Velkoja kerääntyy jo jne... Puhumattakaan fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä.
Miksi alkoholisti ei edes yritä? Tarkoitan miksi ei hae apua kun omista ponnisteluista ei ole apua ollut?"
Tämä on juuri alkoholismin ongelma-alueen ydin. Alkoholismi on sairaus aivan samoin, kuten kaikki muutkin sairaudet.
Suomessa olisi periaatteessa hyvät potentiaaliset mahdollisuudet puuttua alkoholismiin työterveyshuollon kautta, mutta ongelma on se, että hoitoon mennään noin 15-20 vuotta liian myöhään.
Tänä aikana saattaa aito halu ja kiinnostus raittiutta kohtaan kadota kokonaan ja sen jälkeen on erittäin vaikeata tehdä mitään.
Nykyisin hoitoonohjaus on valitettavan usein vain työnantajan lähtölaukaus työsuhteen lailliselle purkamiselle. Kun työpaikkakohtainen hoitoonohjaus on tapahtunut, niin siitä huolimatta ihminen sanotaan töistään irti alkoholismin takia 90 prosentissa tapauksia alle 3 vuoden kuluessa hoitoonohjauksesta.
https://www.diacor.fi/asiantuntijat/pekka-heinälä
Voihan kökkö! Eli apua ei tule työterveyshuollosta? Vai onko niin, ettei sekään apu ja hoitoonohjaus vaan toimi ja tehoa alkoholisteihin.
Ei ole ystäväsi juonut viimeistä pisaraansa.
Mikään ei estä häntä juomasta vaikka menisi työpaikkakin.
Elämä ilman alkoholia pelottaa häntä mutta esitäppä hänelle mitä hyvää alkoholi hänen elämäänsä nyt on tuonut? Vain pienen hetken valheellista helpotusta..
Kun hän ei ole humalassa niin vain silloin esitä kysymys.
A- klinikka yksi vaihtoehto. Kannattaa mennä heti aamusta kun avaavat. Avokatko lääkityksen antavat, keskustelua ja lääkärikin löytyy.
Verikokeisiin yksityinen järkevin koska työterveys on usein työnantajaan kallellaan.
AA tukee hyvin monia eli kannattaa rohkeasti ovesta sisään mennä.
Sun ystävä pelkää elämää ja ajattelee liian kauas. Raittiudessa mennään päivä kerrallaan, joskus vain hetki. Joku päivä huomaa että elämä kantaa eikä ajan kulu ahdista vaan elämän ilo ja luottamus on palannut.
Täytyy vielä kerran yrittää puhua hänelle kunhan hän vaan joskus olisi tavattavissa sinä pienenä hetkenä kun hän on selvä.
Juovuksissa ollessaan soittelee minulle ja vannoo ikuista ystävyyttä. Mahdanko olla joku varanappula. Taitaa hänellä ystävät olla tosi vähissä. Selvänä ei ole juurikaan yhteydessä ja on silloinkin niin tuskainen ettei kannata edes yrittää mitään asiallista asiaa puhua kahta sanaa enempää.
Kankkusen kourissa ja itsesäälissä, ahdistuneena jne. hän hetken jaksaa kuunnella, mutta seuraavana päivänä vetää taas viinaa kaksin käsin. Ei ole suostunut menemään A-klinikalle eikä mihinkään. Ei mene edes mielenterveyspuolelle kun pelkää leimautumista tai jotain. Olen sitäkin vaihtoehtoa vilauttanut ihan vaan jonkin sorttisena pään avauksena.
En tahdo oikein enää jaksaa. Pahalta vaan tuntuis lyödä hanskat tiskiin ja jättää hänet yksin ja oman onnensa varaan. Mutta minkäs voin. Kovin kuluttavaa tämä yksipuolinen ystävyys on. Ei hänestä juuri iloa tms. ole. Huolta ja murhetta sitäkin enemmän.
Yritän koota ajatukseni taas uuteen taistoon. Olen lukenut kirjoituksianne ja teen niistä jälleen uuden keskusteluyritelmän. Koitan ainakin opastaa häntä vastaisen varalle. Jospa hän joskus vielä tarvitsee siis vastaanottaa antamianne neuvoja. Tarvetta on, mutta onko niillä neuvoilla koskaan käyttöä hänen taipaleellaan.
Voit vallan hyvin sanoa hänelle ettet halua kännisoittoja ja pyydä häntä soittamaan selvänä.
Mielenterveyststosta hänen tietonsa eivät lähde työnantajille. Ei myöskään A- klinikalta.
Leimaantuminen alkoholistiksi, näkyväksi sellaiseksi taitaa olla kohta käsillä ellei ympäristö ole jo hoksannut.
Pidä itsestäsi huolta ja ymmärrän jos otat etäisyyttä tai poistut ystäväsi elämästä. Vain hän itse voi aloittaa raitistumisen käytännössä kun aika on oikea.
Voimia sulle lähetän.
Varmasti aloittajan mainitsemassa tapauksessa siitä että ei todellisuudessa voi olla ilman alkoholia. Itse olen alkoholisti ja omalla kohdalla pahin ongelma ei ole alkoholi vaan se että ei ole tulevaisuutta. Miksi siis tekisin mitään muuta kuin juon täällä tietokoneen äärellä kun se tuo hetkeksi onnellisen olon?
Jos elämän perusasiat ovat päin honkia niin ennuste raitistumisen suhteen on hyvin heikko ja tämä pätee moneen alkoholistiin.
JOS alkoholismi on hyvin pitkällä ja hallitsematon, niin siihen ei auta kuin laitoshoito ja tämä on myös minulla edessä.
Helppoa ei ole! Tulevaisuuteen on vaikeaa nähdä ja sinne alkoholin ja sen seurausten väsyttämänä mennä. Voimat; sekä fyysiset että psyykkiset, menevät alkoholiin ja siis sen moninaisiin ja kaiken kattaviin seuraamuksiin. Noidankehä on valmis!
Lukekaapas tuo nimimerkki Kippasen kirjoitus tuolta ekasta vastauksesta. Toivottomaltahan se kuulostaa mutta kova ja toivoton tie on takana ja edessä vielä hirmuisempi jos ei jokainen omalta kohdaltaan lähde parempaan pyrkimään. Helppoa ei sekään ole mutta varmasti palkitsevampi kuin se kehitys mikä nyt on menossa.
hei, 164cmM! Kuinkas kaukana edessä se sinun alkoholismista hoitoon hakeutumisesi on???? Alahan jo mennä! Aikailu ja pelkkä aikominen vain pahetavat asiaa! Et tilannettasi paranna juoppoutumalla. Se on varmaa!
Eihän alkoholista pituutta kasva lisää joten se tuskin ongelmaasi parantaa. Täytyy kuitenkin muistaa että räpartisti Uniikkikin paneskelee Eevi Teittistä joten kyllä pätkilläkin on tässä elämässä mahiksia.
En ole rap artisti. Alkoholi on osa itsetuhoisuuttani ja toisaalta nautin siitä onnen tunteesta jota alkoholi hetkellisesti tuo. Ne joilla on paremmat kortit elämän suhteen saavat sen tunteen normaaleista asioista, kuten parisuhteesta, työstä, perheestä, ystävistä ja rahasta. Tuntuu että vaikka lopettaisin juomisen niin olisin edelleen niin pohjalla että yhteiskunnalla tuskin olisi mitään tarjottavaa.
Laitoskatko tulee ajankohtaiseksi syksyn aikana kun päihdetyöntekijältäni tulee aika postilaatikkoon.
Kaikella on aikansa.Apua haetaan usein vasta siten,kun kaikki arkielämää koossa pitävät sillat ovat katkenneet.Vaikeinta on sen tosiasian myöntäminen,että on todella alkoholisti.Rehellisyys on kaiken avain.Aika usein myös läheiset auttavat mielestään oikein,kun paikkaavat juovan henkilön töppäyksiä,töitä tai auttavat tiukan paikan tullen myös taloudellisesti.Itse olen taistellut tuota pirullista sairautta vastaan jo 90-luvulta lähtien.Onnistumistakin on ollut,pisin kuiva jakso yli 15 vuotta.Tauti on kuitenkin niin salakavala ja itsensä alitajuntaan piilottava,että pitää olla todella tarkkana oman vointinsa ja ajatusten kanssa.Kohtuukäyttäjää ei meikäläisestä koskaan tule.Nyt menen taas selvinpäin ja tyytyväinen olen saamaani tukeen vertaisryhmästä ja läheisiltäni.Vain itse voi tehdä päätöksen raittiudesta,kukaan muu ei voi toista väkisin raitistaa.