Tämä on omistettu

...

ihmettele, että on niin helppo kirjoittaa nimensä nimimerkiksi! :)

pekka kirjoitti:

...

Tuossahan se on, Pekka hyvä. Minä raastoin sydämeni ja sieluni sinulle, avauduin ja puhuin tunteistani vaientaen tiedon että kohta sattuu.Sinä lohduttelit, suutelit hyväilit minun epävarmuuden pois, pyysit luottamaan tulevaisuuteen, meihin, elämään;se kantaa sanoit. Ihastuin saamaani hetkelliseen huomioon.
Ainut mitä pyysit, oli että olisin hieman sivummalla, en tunkisi sinun akuuttiin elämään. Hetken aikaa jaksoin unelmoida, kaivata sinua; olithan niin hyvin hivellyt tuntojani. Sinä osasit hienosti ja taitavasti palkita minua ihailusta, sait sitä lisää lähes ilmaiseksi. Kun aloin tulla järkiini, sinä laitoit sanaa kuinka olikaan ihana, jos pääsisit luokseni, saisit lohtua, rauhaa, jota maailmalla ei saa. En halunnut nähdä mitä saan itse, mitä jään paitsi.Minä sain todellakin kaivata sinua, sain sulkea silmäni siltä, että sinä kuitenkaan et tarvinnut minua,et sydäntäni et sieluani muuhun kuin itsetuntosi paikkaamiseen. Pääasia, että sinulla oli joku joka ainakin jaksaa palvoa sinua, ilman että sinä tekisit asian eteen muuta kuin laitat joskus sanaa, tai jopa kriittisissä paikoissa soitit. Sain sydämeni ja sieluni takaisin,näin unta jossa kaunis hymysi ja kauniit hampaasi olivat muuttuneet ammottavaksi tyhjäksi ympyräksi, mustaksi pimeydeksi. Sinä olet minulle jo menneisyyttä,vaikka joskus kaipaisinkin sinua. Se ei kuitenkaan enää ole pääasia, että kaipaa. Se on, että saa arvoisensa kohtelun, vastavuoroisesti.