Itse en menisi ikinä psykiatrille

Vahinko tapahtui jo myös minulle. Nykyisin tiedän, mitä psykiatria on. Mutta se ei auta enää tässä vaiheessa minua. Ne merkinnät on ja pysyvät siellä tiedostoissa. Mutta en enää aio koskaan mennä hakemaan apua mielisairaalasta tai psykiatrilta. Harkinnassa on toiseen maahan muuttokin, että jos voisin aloittaa alusta uudelleen ilman psykiatrian diagnoosia ja sen seurauksia.

35W kirjoitti:

Vahinko tapahtui jo myös minulle. Nykyisin tiedän, mitä psykiatria on. Mutta se ei auta enää tässä vaiheessa minua. Ne merkinnät on ja pysyvät siellä tiedostoissa. Mutta en enää aio koskaan mennä hakemaan apua mielisairaalasta tai psykiatrilta. Harkinnassa on toiseen maahan muuttokin, että jos voisin aloittaa alusta uudelleen ilman psykiatrian diagnoosia ja sen seurauksia.

Mihin seurauksiin viittaat?

hrty kirjoitti:

Mihin seurauksiin viittaat?

No sillä on ollut monenlaisia seurauksia. Se on niin pitkä juttu. Ennen kaikkea olen leimautunut. Esimerkkinä voin kertoa, että minusta lähti leviämään juoru, että olen payykkisesti sairas. Ja se levisi aika laajalle. Sillä oli ihan uskomattomat seuraukset. Minua pelättiin, ja ihmiset juoksivat ihan kirjaimellisesti pakoon minua. Minua käännyttiin katsomaan kadulla. Ja minulle tultiin sanomaan vasten naamaa, että minun maineeni on mennyt. Ja huom. En todellakaan ollut mikään psyykkisesti sairas siihen aikaan. Minulla oli hyvä itsetunto ja voin kaikin tavoin hyvin. Oli harrastuksia ja ihmissuhteita. Vaan ei ole enää. Menetin kaikki silloiset ihmissuhteeni. Henkinen paine oli niin kova, että romahdin totaalisesti. Jouduin jopa muuttamaan asuinseudultani pois. Eikö tässä ole jo aika kovat seuraukset? Ja on ollut paljon muutakin. Ja kaikki vain psykiatrisen hölynpölyn takia, jota ihmisille on syötetty ties kuinka kauan. Ja ihmiset uskovat.

Kerron tässä vielä yhden tapauksen, joka koskee erästä tuntemaani miestä. Tämä mies joutui ison sakin kiusaamaksi vuosien ajan. Koska hän ei ole mikään kovanaama, niin hän romahti ihan täydellisesti sen tilanteen johdosta, ja joutui mielisairaalaan. Hänen vaimonsa meni ihan täysin pois tolaltaan siitä, ja hyppi seinille ja huusi ja raivosi, ja sanoi, että hän on avioliitossa mieluummin murhaajan kanssakin kuin mielisairaan kanssa, ja että hän ottaa avioeron. Ja nykyisin he ovatkin eronneet. Tässäkin näkee, että ihmisten suhtautumiinen ei ole muuttunut 'mielisairaisiin' , eikä muutu.

35W kirjoitti:

No sillä on ollut monenlaisia seurauksia. Se on niin pitkä juttu. Ennen kaikkea olen leimautunut. Esimerkkinä voin kertoa, että minusta lähti leviämään juoru, että olen payykkisesti sairas. Ja se levisi aika laajalle. Sillä oli ihan uskomattomat seuraukset. Minua pelättiin, ja ihmiset juoksivat ihan kirjaimellisesti pakoon minua. Minua käännyttiin katsomaan kadulla. Ja minulle tultiin sanomaan vasten naamaa, että minun maineeni on mennyt. Ja huom. En todellakaan ollut mikään psyykkisesti sairas siihen aikaan. Minulla oli hyvä itsetunto ja voin kaikin tavoin hyvin. Oli harrastuksia ja ihmissuhteita. Vaan ei ole enää. Menetin kaikki silloiset ihmissuhteeni. Henkinen paine oli niin kova, että romahdin totaalisesti. Jouduin jopa muuttamaan asuinseudultani pois. Eikö tässä ole jo aika kovat seuraukset? Ja on ollut paljon muutakin. Ja kaikki vain psykiatrisen hölynpölyn takia, jota ihmisille on syötetty ties kuinka kauan. Ja ihmiset uskovat.

Haluan vielä lisätä pari asiaa omaan kertomukseeni. Minulle siis tultiin sanomaan, että olen psyykkisesti sairas, ja maineeni on mennyt. Kävin vuosia eräässä tilaisuudessa toisella puolella kaupunkia, ja siellä kävi myös samassa talossa asuva ihminen. En tietänyt ollenkaan, että hän oli levitellyt siellä monille ihmisille, että olen psyykkisesti sairas. Mistä ihmeestä olisin edes arvannut sellaista puhuttavan itsestäni, koska olin terve niin kuin kaikki muutkin. Olin todella hämmästynyt, kun eräs ihminen tuli siinä tilaisuudessa ehdottamaan minulle mielisairashoitoon lähtemistä. Tällaista psykiatria saa aikaan ihmisten elämässä.

35W kirjoitti:

Haluan vielä lisätä pari asiaa omaan kertomukseeni. Minulle siis tultiin sanomaan, että olen psyykkisesti sairas, ja maineeni on mennyt. Kävin vuosia eräässä tilaisuudessa toisella puolella kaupunkia, ja siellä kävi myös samassa talossa asuva ihminen. En tietänyt ollenkaan, että hän oli levitellyt siellä monille ihmisille, että olen psyykkisesti sairas. Mistä ihmeestä olisin edes arvannut sellaista puhuttavan itsestäni, koska olin terve niin kuin kaikki muutkin. Olin todella hämmästynyt, kun eräs ihminen tuli siinä tilaisuudessa ehdottamaan minulle mielisairashoitoon lähtemistä. Tällaista psykiatria saa aikaan ihmisten elämässä.

Pahoittelut siitä mitä sinulle on tapahtunut. Psykiatria stigmatisoi ihmisiä osittain tarkoituksella, osittain tahattomasti. Stigmasta emme pääse eroon ennen kuin ihmiset ymmärtävät, ettei mielisairaus ole oikeasti sairaus vaan nimitys ei-halutuille ajatuksille, tunteille ja/tai käytökselle, eikä muuta. Stigmaa ylläpitävät psykiatrien lisäksi ironisesti myös ihmiset itse vetoamalla siihen, että heidän "sairastama" masennus on sairaus siinä missä diabetes. Pelko psykiatrisesti stigmatisoituja kohtaan johtuu harhaluulosta, jonka mukaan mielisairaat eivät pysty kontrolloimaan omaa käytöstään. Mutta hyvänen aika miten jonkun antama nimitys/leima voisi muuttaa henkilön kykyä hallita omaa käytöstään? Kuvittelevatko ihmiset, että toisen aivot (ja kropan) ottaa haltuun joku riivaus kuin keskiajalla uskottiin tai avaruusolio kuin Hollywood-elokuvissa?! Kaiken taustalla on tietenkin vahva psykiatrinen propaganda jota joka media ja viranomaistaho kansalle syöttää sekä käyttämänsä medikalisoitu/psykiatrisoitu sanasto, eli psykiatrinen jargon, joka on tarttunut valtaosan kansalaisten puhekieleen ja ajatusmaailmaan.

Fixma kirjoitti:

Pahoittelut siitä mitä sinulle on tapahtunut. Psykiatria stigmatisoi ihmisiä osittain tarkoituksella, osittain tahattomasti. Stigmasta emme pääse eroon ennen kuin ihmiset ymmärtävät, ettei mielisairaus ole oikeasti sairaus vaan nimitys ei-halutuille ajatuksille, tunteille ja/tai käytökselle, eikä muuta. Stigmaa ylläpitävät psykiatrien lisäksi ironisesti myös ihmiset itse vetoamalla siihen, että heidän "sairastama" masennus on sairaus siinä missä diabetes. Pelko psykiatrisesti stigmatisoituja kohtaan johtuu harhaluulosta, jonka mukaan mielisairaat eivät pysty kontrolloimaan omaa käytöstään. Mutta hyvänen aika miten jonkun antama nimitys/leima voisi muuttaa henkilön kykyä hallita omaa käytöstään? Kuvittelevatko ihmiset, että toisen aivot (ja kropan) ottaa haltuun joku riivaus kuin keskiajalla uskottiin tai avaruusolio kuin Hollywood-elokuvissa?! Kaiken taustalla on tietenkin vahva psykiatrinen propaganda jota joka media ja viranomaistaho kansalle syöttää sekä käyttämänsä medikalisoitu/psykiatrisoitu sanasto, eli psykiatrinen jargon, joka on tarttunut valtaosan kansalaisten puhekieleen ja ajatusmaailmaan.

No täydellinen romahdushan minulle siitä tilanteesta seurasikin. Psykiatrit ja hoitajat sanoivat minulle, että minulla on diabeteksen kaltainen sairaus. Minut saatiin painostettua jopa neurolepti-injektioonkin. Onneksi pääsin siitä eroon, vaikka ei meinattu päästää millään irti. Kaikkein suurinta kärsimystä koko tilanteessa minulle aiheutti neuroleptin syöminen vuosia,kun siitä ei suostuttu auttamaan irti. Olen itse joutunut ottamaan selvää, miten pääsen siitä irti. Psykiatrit sanoivat, että minun täytyy syödä sitä loppuelämäni. Pelottaa, mitä vahinkoja se on saanut aikaan elimistössä. Tuntuu ihan uskomattomalta, mitä minulle on tapahtunut. Onko vastaavaa tapahtunut muillekin, vai olenko ainutlaatuinen tapaus ainakin nykyaikana. On kuin kohtalon ivaa, että minä "sairastuin" juuri sillä tavalla, mitä minusta juoruttiin, ja nimenomaan juoruilu aiheutti tämän tilanteen elämääni. Nykyisin voin jo ihan hyvin, ja alan olla melko loppusuoralla neuroleptin vieroituksessakin.

35W kirjoitti:

No täydellinen romahdushan minulle siitä tilanteesta seurasikin. Psykiatrit ja hoitajat sanoivat minulle, että minulla on diabeteksen kaltainen sairaus. Minut saatiin painostettua jopa neurolepti-injektioonkin. Onneksi pääsin siitä eroon, vaikka ei meinattu päästää millään irti. Kaikkein suurinta kärsimystä koko tilanteessa minulle aiheutti neuroleptin syöminen vuosia,kun siitä ei suostuttu auttamaan irti. Olen itse joutunut ottamaan selvää, miten pääsen siitä irti. Psykiatrit sanoivat, että minun täytyy syödä sitä loppuelämäni. Pelottaa, mitä vahinkoja se on saanut aikaan elimistössä. Tuntuu ihan uskomattomalta, mitä minulle on tapahtunut. Onko vastaavaa tapahtunut muillekin, vai olenko ainutlaatuinen tapaus ainakin nykyaikana. On kuin kohtalon ivaa, että minä "sairastuin" juuri sillä tavalla, mitä minusta juoruttiin, ja nimenomaan juoruilu aiheutti tämän tilanteen elämääni. Nykyisin voin jo ihan hyvin, ja alan olla melko loppusuoralla neuroleptin vieroituksessakin.

Vedä helvetti turpaan niitä juorukelloja, ja pysy kaukana tuollaisista psykiatreista. Minä tappelen, tai tein jo selväksi yhdelle narskulle välirikon ja vasta kun uhkasin ilmoittaa poliisille seuraavasta häirikköviestistä se manipuloija lopetti häirinnän. Tee sinä sama, narskut menettää voimansa sillä hetkellä kun et anna niiden enää imeä vertasi.

35W kirjoitti:

No täydellinen romahdushan minulle siitä tilanteesta seurasikin. Psykiatrit ja hoitajat sanoivat minulle, että minulla on diabeteksen kaltainen sairaus. Minut saatiin painostettua jopa neurolepti-injektioonkin. Onneksi pääsin siitä eroon, vaikka ei meinattu päästää millään irti. Kaikkein suurinta kärsimystä koko tilanteessa minulle aiheutti neuroleptin syöminen vuosia,kun siitä ei suostuttu auttamaan irti. Olen itse joutunut ottamaan selvää, miten pääsen siitä irti. Psykiatrit sanoivat, että minun täytyy syödä sitä loppuelämäni. Pelottaa, mitä vahinkoja se on saanut aikaan elimistössä. Tuntuu ihan uskomattomalta, mitä minulle on tapahtunut. Onko vastaavaa tapahtunut muillekin, vai olenko ainutlaatuinen tapaus ainakin nykyaikana. On kuin kohtalon ivaa, että minä "sairastuin" juuri sillä tavalla, mitä minusta juoruttiin, ja nimenomaan juoruilu aiheutti tämän tilanteen elämääni. Nykyisin voin jo ihan hyvin, ja alan olla melko loppusuoralla neuroleptin vieroituksessakin.

Tapauksesi on hyvin tyypillinen. Samat valheet syötetään käytännössä kaikille vastaanotolle päätyville. Vahingoista ei tosiaan tiedä vasta, kun on vuoden pari ollut kokonaan ilman. Jotkut ovat taipuvaisempia aivovaurioille ja eivät juurikaan toivu vaan joutuvat opettelemaan elämään aivovaurioiden kanssa. Toisten aivot taas "joustavat" paljonkin ja pystyvät palautumaan. Aika näyttää miten kullekin käy.

35W kirjoitti:

No täydellinen romahdushan minulle siitä tilanteesta seurasikin. Psykiatrit ja hoitajat sanoivat minulle, että minulla on diabeteksen kaltainen sairaus. Minut saatiin painostettua jopa neurolepti-injektioonkin. Onneksi pääsin siitä eroon, vaikka ei meinattu päästää millään irti. Kaikkein suurinta kärsimystä koko tilanteessa minulle aiheutti neuroleptin syöminen vuosia,kun siitä ei suostuttu auttamaan irti. Olen itse joutunut ottamaan selvää, miten pääsen siitä irti. Psykiatrit sanoivat, että minun täytyy syödä sitä loppuelämäni. Pelottaa, mitä vahinkoja se on saanut aikaan elimistössä. Tuntuu ihan uskomattomalta, mitä minulle on tapahtunut. Onko vastaavaa tapahtunut muillekin, vai olenko ainutlaatuinen tapaus ainakin nykyaikana. On kuin kohtalon ivaa, että minä "sairastuin" juuri sillä tavalla, mitä minusta juoruttiin, ja nimenomaan juoruilu aiheutti tämän tilanteen elämääni. Nykyisin voin jo ihan hyvin, ja alan olla melko loppusuoralla neuroleptin vieroituksessakin.

Kun psykiatri toteaa "sinulla on diabeteksen kaltainen tila", se tarkoittaa: "Tarvitset diabeteksen, jonka aiheutamme sinulle neurolepteillä." Samoin psykiatrit kirjoittavat pseudodiagnooseja kaikille, mm. hypoglykemia, geenivirhe-epilepsiat, MS-tauti, lisämunuaisen uupumus, autismi jne., sillä psykiatriassa ei tehdä kliinisiä tutkimuksia. Oikeat diagnoosit ko. sairauksilla perustuvat kliinisiin kuvauksiin ja laboratoriotutkimuksiin, pseudodiagnoosit pelkkiin mielipiteisiin.

Lopeta neuroleptit omin päin kertomatta siitä lekureille.

Olen vuosia syönyt yhtä neuroleptiä. Minulla on kaksi epäonnistunutta yritystä lopettaa se takana. Kolmas pitkä vieroitus on menossa. Uskon, että se onnistuu. Ja sokeriarvot ovat nousseet. Koska tämä neurolepti on tehnyt lähes täysin toimintakyvyttömäksi, en ole jaksanut hoitaa muuta terveyttäni enää ollenkaan. En ole enää käynyt lääkärissä. Toivottavasti tilanne muuttuu, kun pääsen tästä aineesta irti.

35W kirjoitti:

No sillä on ollut monenlaisia seurauksia. Se on niin pitkä juttu. Ennen kaikkea olen leimautunut. Esimerkkinä voin kertoa, että minusta lähti leviämään juoru, että olen payykkisesti sairas. Ja se levisi aika laajalle. Sillä oli ihan uskomattomat seuraukset. Minua pelättiin, ja ihmiset juoksivat ihan kirjaimellisesti pakoon minua. Minua käännyttiin katsomaan kadulla. Ja minulle tultiin sanomaan vasten naamaa, että minun maineeni on mennyt. Ja huom. En todellakaan ollut mikään psyykkisesti sairas siihen aikaan. Minulla oli hyvä itsetunto ja voin kaikin tavoin hyvin. Oli harrastuksia ja ihmissuhteita. Vaan ei ole enää. Menetin kaikki silloiset ihmissuhteeni. Henkinen paine oli niin kova, että romahdin totaalisesti. Jouduin jopa muuttamaan asuinseudultani pois. Eikö tässä ole jo aika kovat seuraukset? Ja on ollut paljon muutakin. Ja kaikki vain psykiatrisen hölynpölyn takia, jota ihmisille on syötetty ties kuinka kauan. Ja ihmiset uskovat.

Aivan täyttä totta ja ikävää.

35W kirjoitti:

Vahinko tapahtui jo myös minulle. Nykyisin tiedän, mitä psykiatria on. Mutta se ei auta enää tässä vaiheessa minua. Ne merkinnät on ja pysyvät siellä tiedostoissa. Mutta en enää aio koskaan mennä hakemaan apua mielisairaalasta tai psykiatrilta. Harkinnassa on toiseen maahan muuttokin, että jos voisin aloittaa alusta uudelleen ilman psykiatrian diagnoosia ja sen seurauksia.

Täyttä asiaa.

Fixma kirjoitti:

Pahoittelut siitä mitä sinulle on tapahtunut. Psykiatria stigmatisoi ihmisiä osittain tarkoituksella, osittain tahattomasti. Stigmasta emme pääse eroon ennen kuin ihmiset ymmärtävät, ettei mielisairaus ole oikeasti sairaus vaan nimitys ei-halutuille ajatuksille, tunteille ja/tai käytökselle, eikä muuta. Stigmaa ylläpitävät psykiatrien lisäksi ironisesti myös ihmiset itse vetoamalla siihen, että heidän "sairastama" masennus on sairaus siinä missä diabetes. Pelko psykiatrisesti stigmatisoituja kohtaan johtuu harhaluulosta, jonka mukaan mielisairaat eivät pysty kontrolloimaan omaa käytöstään. Mutta hyvänen aika miten jonkun antama nimitys/leima voisi muuttaa henkilön kykyä hallita omaa käytöstään? Kuvittelevatko ihmiset, että toisen aivot (ja kropan) ottaa haltuun joku riivaus kuin keskiajalla uskottiin tai avaruusolio kuin Hollywood-elokuvissa?! Kaiken taustalla on tietenkin vahva psykiatrinen propaganda jota joka media ja viranomaistaho kansalle syöttää sekä käyttämänsä medikalisoitu/psykiatrisoitu sanasto, eli psykiatrinen jargon, joka on tarttunut valtaosan kansalaisten puhekieleen ja ajatusmaailmaan.

Aivan

35W kirjoitti:

No täydellinen romahdushan minulle siitä tilanteesta seurasikin. Psykiatrit ja hoitajat sanoivat minulle, että minulla on diabeteksen kaltainen sairaus. Minut saatiin painostettua jopa neurolepti-injektioonkin. Onneksi pääsin siitä eroon, vaikka ei meinattu päästää millään irti. Kaikkein suurinta kärsimystä koko tilanteessa minulle aiheutti neuroleptin syöminen vuosia,kun siitä ei suostuttu auttamaan irti. Olen itse joutunut ottamaan selvää, miten pääsen siitä irti. Psykiatrit sanoivat, että minun täytyy syödä sitä loppuelämäni. Pelottaa, mitä vahinkoja se on saanut aikaan elimistössä. Tuntuu ihan uskomattomalta, mitä minulle on tapahtunut. Onko vastaavaa tapahtunut muillekin, vai olenko ainutlaatuinen tapaus ainakin nykyaikana. On kuin kohtalon ivaa, että minä "sairastuin" juuri sillä tavalla, mitä minusta juoruttiin, ja nimenomaan juoruilu aiheutti tämän tilanteen elämääni. Nykyisin voin jo ihan hyvin, ja alan olla melko loppusuoralla neuroleptin vieroituksessakin.

Et suinkaan ole ainut.

Aivan