Kivun pelko laumauttaa

On hyvä muistaa, että kipuun löytyy aina apua. Suomessa myös hoitovirheiden riski on todella pieni, ja hermovaurioiden riski vielä pienempi, joten älä turhaan jännitä leikkausta. Voit myös lohduttautua ajatuksella, että olet vain yksi ihminen miljardien joukossa, joten todennäköisesti sinulle ei tule yhtäkkiä mitään jatkuvaa kipua aiheuttavaa sairautta. Voit toki myös keskittyä ennaltaehkäisemään sellaisia sairauksia, minkä kohdalla se on mahdollista.

Luulin ensin että aloittajan viesti oli oma vanha viestini. Koen samoin. Lisäksi pelkään ihan vain kaikenlaisten toimenpiteiden aiheuttamaa kipua niin paljon että jätän yleensä menemättä. Kipua ajatellessa sellainen epämiellyttävä hulmahdus käy koko kehon läpi ja alkaa pyörryttää.

Sairastin jossain vaiheessa todella vaikeaa migreeniä, särkypäiviä oli viikossa enemmän kuin säryttömiä. Myös lapsena migreeniäni hoidettiin melko huonosti. Lääkärit olivat melko keinottomia, joten ehkä tuostakin jäi kammo siitä, että jää kipunsa kanssa yksin.

Nykyään kun tunnen missä päin kehoa tahansa pienen kivun juilahduksen, kylmä hiki kihoaa otsalle ja mietin, että mitä jos saan jonkin elinikäisen kiputilan. Samoin kuin aloittaja, ajattelen että esimerkiksi kuolettavasta syövästä aiheutunut kipu olisi tavallaan "hyvää kipua", koska se johtaisi kuolemaan ja vapautukseen kivuista.

Pitää muistaa että kaikki ihmiset joutuvat kärsimään täällä kipua. Samassa veneessä ollaan kaikki. Maailmassa on myös kautta aikain ollut erittäin hyvin tehoavia kipulääkkeitä. Ennen aikaan leikkauksiin ja hammashoitoon ei ollut edes nykyaikaista puudutusta, puudukkeena käytettiin mm. eetterin hengittämistä.

Nykyaikana on sentään nykyajan konstit. Itselläni auttaa kun ajattelen kaikkia niitä pappoja ja mummoja jotka käyvät läpi sydän ja lonkkaleikkauksia ja hyvin pärjäävät. Naisia jotka joutuvat synnyttämään jne.. Kyllä kivusta selviää. Jos ei muuten niin on olemassa vielä morfiinit ja sellaiset kovat lääkkeet jotka vievät olon pumpuliin.