Mä vihaan omaksi suojakseni. Tai en edes tiedä onko tämä vihaa, mutta olo on tylynä helmpompaa kuin sellaisena kilttinä nöösimiehenä. Se on totta mitä sanotaan että kun vihaan tottuu eikä se tunnu enää ahdistavalta, se antaa suojan tunteen. Ikävää kyllä mutten uskalla olla kiltti. Liian usein saanut aikanaan "turpaan". Hävettääkin mutta tänne kehtasin myöntää.
vihaan turvakseni.
j.k___
172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen sellaisina "aaltoina" tuntenut vihaa joiden aikana haluaisin tappaa eräitä ihmisiä. Nuo omituiset vihan aallot kestävät 30 sekunnista jopa useaan tuntiin eikä niiden saapumista oikein voi ennalta arvioida. Pelkään itseäni silloin kun tuollainen pohjaton vihan aalto on päällä. Suunnittelen silloin miten ja missä tappaisin eräänkin ihmisen. Jopa paperille suunnittelen jos viha kestää pidempään. Sitten lepyn ja annan olla. Viimeisten vaikeiden, nimeämieni "mustien vuosien" jälkeen näitä on alkanut esiintymään. 2006 vuoden jälkeen. Minä mokasin elämäni vituiksi jo 2002, josta syystä minut on: pahoinpidelty, nöyryytetty, häväisty, syrjitty, estetty ylipäätään elämästä. Tämä siis aiheuttaa nämä vihan aallot jotka saavat minut fyysisestikin tuolla hetkellä kuin johonkin tunnottomaan tilaan. Tuon tilan aikana jos esim viillän itseäni veitsellä en tunne minkäänlaista kipua, hädin tuskin tunnen veitsen ihollani. Terapiaan en mene koska olin aikanaan masentunut ja juuri tuon terapiassa olon takia minä kaiken tuon paskan pienellä paikkakunnalla jouduinkin kokemaan. En uskalla/kehtaa enää mennä. Nyt sitten aika ajoin suunnittelen vihalleni ihmisuhria. tosin en kenestä sattuu, vaan täsmäiskulla jostakusta jonka koen ansaitsevankin sen.