Eli oon huomannu tälläsen kaavan et mitä enemmän yritän unien kautta etsiä itseäni, sitä tarinamaisemmaksi ja batraktimmaksi ne muuttuu.
Kuitenkin olen nähnyt viime vuoden aikana varmaan miljoona eri raskaana/synnyttämässä/juuri saanut tietää olevansa raskaana/hoitaa vauvaa unta. En halua lasta niin mitenkään mutta jostain luin että tämä tarkoittaa että mulla on uusi idea, tai jtn. Ja se tarkoittaaki varmaan mun uravaihdosta. Mutta nää ei vaa lopu.
No viime yönä mulla oli nöitä abstrakteja unia. Eli ensin oli lapsi ja unessa nainen joka näytti cruella devililtä (200 dalmatialaista pahis). Tämä nainen oli muuttanut jonkun ystöväni koiraksi. En voinut auttaa ystävääni ja pelastaa häntä koska naine sanoi satuttavansa vanhempiani. (Oikeassa elämässä minulla on vain äiti).
No sitten karkasin koiran kanssa ja jotkut ystävät suostuivat auttamaan. He hankkivat laivan joka lentää mutta se näyttä soutuveneeltä. Meidät nostettiin veneen kyydis ylös ja sitten hyppäsimme laivan kanssa ilmaan. Laiva ei kuitenkaan pysynyt lennossa vaan lähti tippumaan lujaa vauhtia pilvien läpi alas. Sanoin ystävilleni hyvästit ja kuinka heitä rakastan, vain huomatakseni että he eivät sanoneet mitään takaisin.
Tipuimme mereen josta uimme rantaan jossa oli paljon puita. Tartuimme puihin päästäksemme merestä pois mutta yhtäkkiä ne olikin vain jättimäisen toukan jalkoja ja lähdimme pakoon. Hyppäsin jokeen josta meidät nosti ylös kettu. Kettu näytti meille suojapaikan jossa saisimme olla ja asua. Se siis puhui.
Sitten muistan sen että tein jtn väärin ja sain sähköiskon joka kesti ikuisuuden ja olin varma että kuolen. Mutta en kuollutkaan vaan sydämeni kävi heikoksi ja kipeäksi.
Outoa eikö.
Kuitenkin olen nähnyt viime vuoden aikana varmaan miljoona eri raskaana/synnyttämässä/juuri saanut tietää olevansa raskaana/hoitaa vauvaa unta. En halua lasta niin mitenkään mutta jostain luin että tämä tarkoittaa että mulla on uusi idea, tai jtn. Ja se tarkoittaaki varmaan mun uravaihdosta. Mutta nää ei vaa lopu.
No viime yönä mulla oli nöitä abstrakteja unia. Eli ensin oli lapsi ja unessa nainen joka näytti cruella devililtä (200 dalmatialaista pahis). Tämä nainen oli muuttanut jonkun ystöväni koiraksi. En voinut auttaa ystävääni ja pelastaa häntä koska naine sanoi satuttavansa vanhempiani. (Oikeassa elämässä minulla on vain äiti).
No sitten karkasin koiran kanssa ja jotkut ystävät suostuivat auttamaan. He hankkivat laivan joka lentää mutta se näyttä soutuveneeltä. Meidät nostettiin veneen kyydis ylös ja sitten hyppäsimme laivan kanssa ilmaan. Laiva ei kuitenkaan pysynyt lennossa vaan lähti tippumaan lujaa vauhtia pilvien läpi alas. Sanoin ystävilleni hyvästit ja kuinka heitä rakastan, vain huomatakseni että he eivät sanoneet mitään takaisin.
Tipuimme mereen josta uimme rantaan jossa oli paljon puita. Tartuimme puihin päästäksemme merestä pois mutta yhtäkkiä ne olikin vain jättimäisen toukan jalkoja ja lähdimme pakoon. Hyppäsin jokeen josta meidät nosti ylös kettu. Kettu näytti meille suojapaikan jossa saisimme olla ja asua. Se siis puhui.
Sitten muistan sen että tein jtn väärin ja sain sähköiskon joka kesti ikuisuuden ja olin varma että kuolen. Mutta en kuollutkaan vaan sydämeni kävi heikoksi ja kipeäksi.
Outoa eikö.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
"...mitä enemmän yritän unien kautta etsiä itseäni, sitä tarinamaisemmaksi ja batraktimmaksi ne muuttuu..."
Tuo "batrakti" merkitykseltään ei oikein avautunut minulle, liitän sen jotenkin libanonilaiseen patriarkkaan Batrak Sfeiriin ... mutta juu miksei ne unet ihan hyvin voi olla "batraktisiakin" kun tarpeeksi kauan tulkitsee.
Luova, leikkisä ja elämälle avoin mieli poimii valveilla ympäristöstään virikkeitä kuin imupaperi. Alitajunta sitten järjestelee/suodattaa näitä osaksi omaa kokemusmaailman mosaiikkia ja unimaailmahan on viisaan alitajunnan avulias ja nokkela, alati ahkeroiva apulainen. Unet auttavat henkistä painekattilaamme "pihisemään" ettei se ylikuormittuneena "poksahda", näin sen olen ajatellut.
Älykäs mieli näkee monitasoisia ja monimutkaisia(kin) unia -- ja niissä takuulla riittää hämmästelemistä mutta on hyvä muistaa kohtuus kaikessa eli elämän kultainen keskitie-ohje : ettei sorru ylianalysointiin vaan että unet eivät ihan joka kerta esiintyessään ole välttämättä "portti syvempään tietoisuuteen" vaan joskus uni on vain uni -- alitajunnan kiehtova aivopieru tai henkinen hikkakohtaus.
Aina kun mahdollista, muistaessani, kehotan rakkaita unennäkijöitä /unitutkijoita olemaan valikoiva ja suorastaan "nirso" siinä suhteessa millä aineksilla eli ympäristön virikkeillä mieltämme ja alitajuntaamme "ruokimme".
Alitajunta suodattaa ja siivilöi kokemuksiamme ja havaintojamme, emme varmaankaan halua sen olevan mikään henkisen kaatopaikan jätemylly vaan mieluummin myönteisesti ja esteettisesti perusvirittynyt havaintojen runsaudensarvi.
Lyhyesti/kärjistettynä esimerkkinä:
Jos haluaa uneksia painajaisia tai pelkounia , kannattaa katsoa kauhuleffoja.
Jos toivoo uneksivansa romanttisia tai huumoriunia, kannattaa ruokkia alitajuntaansa rakkaiden , hauskojen ihmisten seuralla, romanttisilla/komedia elokuvilla, kirjoilla, jne.
Ja jotta unianalyysi menisi vieläkin mielenkiintoisemmaksi niin jokin todellinen, oikeasti tapahtunut kokemus tekee meihin aina silloin tällöin elämämme aikana niin vahvan vaikutuksen (hyvässä ja pahassa) että alitajunta saattaa ihmetellä ja käsitellä sitä vuosikaudet. Unissa.