Ahdistaa niin vietävästi tämä mun elämäntilanne D: olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle josta en tiedä niin kauheasti eikä minulla ole siellä kuin yksi kaveri. ( hyvä jos tätäkään voi kaveriksi aina välillä sanoa). Nyt ennen ku aloitan opiskelut siellä pelkään etten saa uusia kavereita vaikka kuitenki tiedän, että minusta pidetään noin yleensä ja olen niitä kavereita saanutkin. Omat kaverini ja ystäväni ovat hajaantuneet ympäri Suomea opiskelemaan niinkuin itsekin eikä heitä tapaa nii usein:/ Olen amk:ssa opiskeleva toisen vuoden opiskelija. Haluisin tehdä kaikkea kivaa kuten käydä festareilla, leffoissa, baarissa, peli-iltoja, urheilla, käydä pelaamassa biljardia, matkustaa jne. Pelkään myös, että erkaannun nykyisistäkin kavereistani ja menetän heidätkin välimatkojen takia. Tuntuu, että heitän elämääni hukkaan kuuntelemalla muiden juttuja kun he ovat käyneet ulkomailla tai kiertäneet porukalla festareilla. Tunnen hieman häpeää siitä, että oma kaveripiirini on hajonnut/levinnyt jo kahteen otteeseen eikä minulla siksi ole kaveripiiriä vaan pikemminkin läjä kavereita ja ystäviä ympäri ämpäri ja pitkin poikin.
Täydellinen elämäkö?
Jokunenvaan
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun olet luonteeltasi avoin, niin tulet saamaan oman sosiaalisen piirisi uudella paikkakunnalla. Samassa veneessä taitaa olla moni ikäisesi. Voi niitä hyviä lapsuus- ja nuoruuskaveruuksia säilyä jopa läpi iän, mutta kun elämäntilanne vaihtuu ja asuinpaikka, niin ei enää yksinkertaisesti riitä aikaa pitää yllä aktiivisesti kaikkia ihmissuhteita. Onneksi nyt on sosiaalinen media, joten ihan jäljettömin ei tarvitse kadota. Kuka tietää vaikka sitten eläkeiässä taas ympyrä sulkeutuu, jos ei tulee paljoa jälkikasvua, lapset muuttaa omilleen, erotaan, leskeydytään.
On se luonnollista että hyppy uuteen, askarruttaa, jännittää ja saattaa pelottaa. On orpo ja haikea mieli, kun pitää jättää ehkä pysyvästi lapsuuden maisemat ja tuttu ja turvallinen. Näin iäkkäämpänä tuon kaiken muistaa, mutta se kyllä kypsyttääkin ja siitä se elämänkokemus kertyy.
On ihan hyvä että saa pukea sanoiksi huoliaan ja epävarmuutta tulevan edessä.
Uskon että selviät. Siunausta ja menestystä tulevaisuuteesi!
Kiitoksia rohkaisevista sanoista:) yritän ajatella asiaa positiivisesti vaikka jännitys onkin kova että miten sopeudun uuteen kouluun siirto-opiskelijana. Harmittaa vaan suuresti että hyvä kaveriporukka hajoaa ja sen takia "paine" saada kavereita ja urheiluseuraa, koska tavoitteenani on saada hyvä kunto, ovat kovat.