Olen huomannut muutamien kuukausien aikana vointini kohentuneen kun on tullut vietettyä aikaa yksinäni. Mietin tähän syytä sillä usein sanotaan pahimman romahduksen tulevan juuri "erakkona"? Perheeni ja ystävät ovat monesti sanoneet ettei minun sairaana enää tarvitse miettiä tai vaivautua. Tiedän olevani sairas johan tuo lukee lääkärin papereissa silti saa käsityksen ettei diagnoosini jälkeen tule kutsua,puhelua tai perään kyselyä saisin haihtua hiljaa pois kadoten.
Itken aika ajoin masennukseni ja harhojeni takia jonka takia menetin työn sekä kaverit sen myötä. Olen vihainen itselleni vaikka yritän kovasti nousta takaisin jaloilleni pienilläkin voimilla... Hoito ja elämäntaparemontti on käynnissä toki,suuttumus ja suru vain vaivaa :(
Itken aika ajoin masennukseni ja harhojeni takia jonka takia menetin työn sekä kaverit sen myötä. Olen vihainen itselleni vaikka yritän kovasti nousta takaisin jaloilleni pienilläkin voimilla... Hoito ja elämäntaparemontti on käynnissä toki,suuttumus ja suru vain vaivaa :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkälaisia harhoja sinulla oli? Ovatko ne olleet epäluuloja läheisiä kohtaan vai ihan aistiharhoja. Älä menetä toivoa. Kyllä sinulle on vielä elämällä annettavaa.
Aistiharhoja:voimakkaita värejä ja hahmoja sekä seuraamisen tunne kadulla varsinkin tyhjällä sellaisella.
Samanmoisten asioiden äärellä lähes koko elämänaikuisena
- läsnä menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuuskin. Monilla sotasukupolven ihmisillä esm muistoisssa elää ne hetket, jolloin valtiotilanne oli niin ankara, että ihmisten setelit leikattiin kahtia, puolet varoista meni valtiovelkojen ja sotakorvausten maksuun, metsäomaisuudet tehdasteollisuuden omaisuuksiksi pilkkahinnalla, senajan ihmiset kysyivät että sitäkö varten eturintamalla sodassa taistelin ja invalidina teen raskaan elämäntyön ja perheeni elätän lähinnä pilkkapalkalla, josta kovat verotkin maksan - kyllähän siinä monen mieli murtui missä terveyskin. Elämä oli köyhyydessä ja niukkuudessa eloa luonnon armoilla - mistä syntyi suomalainen sisu.
Alati läsnä olivat myös kirkot, seurakunnat ja politiikan suuntaukset, myös liberaali- sun muut virtaukset yhteiskunnassa - missä ihmiset ryhmittyivät erilaisiksi yhteiskuntaryhmiksi vastakkaisuuksineen.
Sairastuminen masennukseen kai voi olla myös terve reaktio semmoisten ilmiöiden äärellä että yksi pieni ihminen kertakaikkiaan uupuu ja väsyy asioiden äärellä, joille kertakaikkiaan mahda yhtään mitään - ja niitä asioiita on paljon. Yks esimerkki vois näin kesä- ja marja-aikaan olla vaikka käärmeenpistot tai punkinpuremat.
Jos parikymmentä vuotta sitten löytyi ihoon kaivautuneita punkkeja
- voiko horrosmainen uupumus ja kivut, joita ihminen tuntee, siitä johtua vai onko se synneillä/noituudella ja kirouksella riivattua ansaittua - velallisena oloa terveemmille - niitäkään kadehtimatta.
Omat murheensa ja ilonaiheensa on varmasti jokaisella.
Lähes kaikki läheiseni ovat aktiivisesti työelämässä tai jääneet iän myötä vasta pois. Tulen maatila suvusta joten palasista kokoaminen ja yrittäminen tulee veressä. Siksi kai minua syökin tilanteeni kun olen "nolla" tällä hetkellä. Lääkärin ja terapeutin mukaan kuntoni ei vielä salli työhön paluuta vaikka haluaisin palata palavasti (velvollisuudentunnosta?)
Pitäisi yrittää niellä tappio ja hiljaa koota itseään uudelleen,mutta kuten sanottu häpeä,suru sekä suuttumus ovat päällimäisenä tunnetiloina. Käyn ulkoilemassa päivittäin ja mindfullness tynkää on hieman tullut päiviini jo kuitenkin.
Ps. Anteeksi jos kuulostan jaaritelevalta pettyjältä vaan myönnän etten pääse muualle tästä puhumaan oikein ilman sairas tittelöintiä :/