opettakaapa lapsillenne

Tuohon ongelmaan ei taida löytyä muuta keinoa kuin kasvattaa nykylasten vanhemmat uudelleen.
Vai onko vanhemmilta vain järki vähentynyt (ei auta silloin uudelleenkasvatuskaan), kun massa yleensä lisääntyy liikaakin.

On vanhemmilla ongelmia edessä, jos vastuusta livetään jo alkumetreillä. Tiukka ote heti alusta lähtien ja lapsille oikeat arvot, käytöstavat ym. Oikean ja väärän ero tehtävä selväksi.

Jotenkin tuntuu siltä, että lapset joissakin perheissä on jätetty koulun ja päiväkotien antaman kasvatuksen varaan. Ei edes viitsitä lapsille laittaa kotiruokaa. Monissa perheissä ei harrasteta edes yhteisiä ruoka-aikoja. Onkohan tähän omituisuuteen syynsä tässä subjektiivisessa päivähoidossa? Pienestä lapset kuskataan päivähoitoon, kun ei kehdata kotona tehdä mitään lapsiensa eteen. Ei edes sitä syliä ja rakkautta, nuokin arvot on ulkoistettu julkiselle sektorille, joka sairastaa rahapulaa. Pitäisi pistää jarrut tähän touhuun, mutta sosiaalitantoilta menee työt alta.

Mistä löytäisi oikeiden ja väärien arvojen ymmärtäviä vanhempia? Lapsia tehdään sen takia, kun naisia ei kiinnosta verokirjatyö. Jotkut naiset voivat venkoilla yhteiskunnan järjestämillä antimilla nelikymppisiksi asti. Lapsia ei pidä syyllistää, vaan niiden kasvattajia.

Tuosta en ole ihan samaa mieltä. Mielestäni lapsen myötä se työmäärä vaan lisii ja todellisuudessa pääset helpommalla ollessasi palkkatyössä. Riittää kun teet työpäivän ja jatkat seuraavana päivänä taas siitä mihin jäit. Lapsen kanssa työmaa on loputon ja ei lopu edes siihen täysi-ikäisyyteen.
Olen huomannut myös, että ihan varakkaissakin ja näennäisesti hyvissä perheissä lapsilla on aivan kamalat käytöstavat. Vanhemmat opettavat lapsilleen materialismin aakkoset jo alakouluiässä. On saatava koko ajan uusimmat lelut, vaatteet, puhelimet ym. Siis olen ihan vierestä päässyt seuraamaan tällaista ja kyllä sapettaa.
Ja käytöstavoista...kyllä osaavat jo valehdella ja tehdä sellaisia valintoja, joista vaan itse hyötyvät parhaiten. Siis jo pienistä on kasvamassa itsekkäitä ja materialisteja. Hulluutta sanon minä.

Hulluuttahan tämä todella on joidenkin kasvattajien kohdalla. Stockmanilla on joskus nähnyt, kun hyvin pieni vauva oli puettu Burberry-merkkivaatteisiin ihan vain sen takia, että muut huomaisivat, että kauniita ja rikkaita tässä ollaan. Tätä pikkuvauvaa kanneskeltiin olkavarren päällä ja vauvasta näki sen, että hän ei ollut tyytyväinen oloonsa. Mukavampi se olisi ollut pikkuisen köllötellä niissä kalliimman puoleisissa vaunuissa, kuin olla roikotettavana Burberryn tamineissa.

Päälle päin pitää näyttää sitä varakkuutta ja näennäistä tyylikyyttä. Todella surullista katseltavaa ja mietityttää, että millainen elämä lapsille muodostuu sellaisen kulutusjuhlan keskellä. Monesti olen myös huomannut, että nämä hemmotellut lapset ovat oppineet arvostelemaan erilaisia ihmisiä hyvinkin ilkein sanakääntein. Esimerkiksi ulkoista erilaisuutta arvostellaan, pukeutumista arvostellaan jne.
Hyviin tapoihin kuuluu hyväksyä ihmisten erilaisuus.

Todella maaseutuoloissa opetettiin meille niitä arjenrutiineja laidasta laitaan. Ei ollut edes kesälomaa, aikuisten arjessa piti olla mukana. On joskus miettinyt sitäkin, että mikä se konsti oikein oli, jolla meidät saatiin osallistumaan ilman suurempia vastaanpanemisia.

Olen ihmetellyt sitäkin, miksi pienillä sormillani kitkin aina kesäisin isän hehtaarin kokoista lanttupeltoa ja oikein mieluisana työnä. Oliskohan ollut syy tuohon ahertamiseen siinä, kun isä kehui ylpeänä valtavalla lanttusadollaan ja sillä, että minä pieni ihminen olin pitänyt lantturivit puhtaana rikkaruohoista? Silloin ei myrkkyjä tungettu peltoihin, niin kuin nyt. Eli kiitäminen ja kehuminen se on poikaa näissä kasvstusasioissakin.

Työtä ja toisia ihmisiä kunnioittava minustakin kasvoi ja vieläpä Iisalmen maaseudun opeilla. Tätä taustaa ja savolaisuuttani en ole hävennyt. Päin vastoin savonmurteella ja iloisella luonteella olen monta kertaa löysännyt kireän kokousilmapiirin.

Julkinen sektorihan se hoitaa tämän päivän lapset ja se kuuluu subjektiiviseen oikeuteen. Eli sinnepäinhän sitä tätä valitusta pitäisi myös kanavoida. Kotona ei työssäkäyvät äidit ehdi ehdi muuta, kuin ajatella seuraavaa päivää. Tätä rumbaa ollaan vielä tiukentamassa pidentämällä työaikaa. Toki nyt naiset ja miehet kutakuinkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yrittävät hoitaa kotiasioita tasapuolisesti ja tällä tavalla yrittään naisten kotitaakkaa keventää. Työnantajat imevät työntekijöistään sen viimeisenkin virran, niin mitenkäs sitten sen jälkeen lapsillesi opetat hyviä elämän tapoja. Päivähoidossa sitä opitaan kaikki pahat aina kiroilemiseen, änkyröintiin ja moneen muuhun. Huutavan resurssipulan takia ei sielläkään ehditä joka lapseen erikseen täysillä panostamaan. Ei ainkaan suuremmissa kaupungeissa, miten lie sitten Iisalmesssa? Pienten lasten on vaan väkisin opittava pärjäämään suuremmissa päiväkotiryhmissä ja imettävä sieltä hyviä ja huonoja vaikutteita.