Eli siis haaveilen siitä, että voisin puhua jollekin tästä tilanteesta. Olen sairastanut erineviä syömishäiriöitä seitsemännestä luokasta saakka ja nyt menen lukion kolmannelle. En kuitenkaan itse uskalla mennä sanomaan terkkarille "taritsen apua", niin mietin, onkohan noloa kirjoittaa kirje anonyymisti ja vinkata omasta laihtumisestani. (lol on...) Ja millaistakohan apua terveydenhoitaja voi tarjota, kun en kuitenkaan ole (enää) alipainoinen (160cm/50kg) ?
Avun hakeminen LUKIO
Unicron
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä miun mielestä voit! Syömishäiriö ei katso painoa ja ylipainonenkin voi sairastaa syömishäiriötä. Itsellä oli vähän sama tilanne noin puoli vuotta sitten. Halusin apua mutta, en vain uskaltanut tai kehdannut pyytää apua koska en mielestäni ollut tarpeeksi laiha ansaitakseni apua tai että kukaan ei ottaisi minua tosissaan. Äitini kuitenkin yksi aamu tuli miun luokse kun olin normaaliin tapaan pelkän kahvin voimin "aamupalalla" ja kysy onko miulla kaikki hyvin ja mitä mieltä oon tästä miun syömisestä ite. Et usko kuin jotenkin ihana oli kuulla että en oo mikään itse säälinen paska vaan joku muukin on kiinnostunu miun hyvinvoinnista. Kävin itkemään ku pikku lapsi ja äiti sitten soitti terkkarille josta sitten sain apua kun hän pisti miut johonkin nuoriso psykiatrille ja ravitsemusterapeutille. Kuulin jälkikäteen että miusta oltiin jo ilmotettu terkkarille eli todennäkösesti jos äitini ei asiaan ois puuttunut olisin sitä jokatapauksessa saanut. Tää ei varsinaisesti vastannut siun kysymykseen mutta oli vaan pakko avautua:D pointti oli kuitenkin että älä häpeä avun pyyntöä koska sie ansaitset sen! Oon varma että joku muukin on huomannut tilantees. Voit kertoa tästä vaikka siun hyvälle ystävälle tai perheen jäsenelle. Kaikki varmasti haluuvat siun parasta. Voimia ❤️
Mee sanoon terkalle. Mun paino on lähempänä ylipainoo taas mutta päätin kertoo silti terkalle. Oon sairastanut eri muotoja ainakin kuus vuotta ja nyt kun aloitin vähän vanhemmalla iällä lukion, päätin etten anna sairauden pilata enää koulua.
Hyvin ymmärtäväinen terkka, sain apua heti. :) Tarjottiin monia eri vaihtoehtoja mutta tilanteeni ei ole enää paha joten valitsin keskusteluavun mutta ovet muihinkin jäivät vielä auki.
Ansaitset avun, mene vaan rohkeasti pyytämään sitä. Tai sitten kirjoita aluksi se kirje.
ymmärrän ettei se oo helppoa ku itellä sama tilanne. toivon että uskaltaisin sanoa tästä jollekin mut en vaan uskalla tai voi.. mutta toivon että sä uskallat:)