Luin tuossa viitisen vuotta vanhoja terapialausuntoja läpi ja hämmästelin mitä mieltä olin ollut. Mielestäni en ole nähnyt mitään hyötyä jos minulla olisi ollut kavereita. Nyt kun olen olen ollut reilu vuoden työttömänä eikä mitään ihmiskontaktia ole välttämättä päiviin olen niin eri mieltä kun olla ja voi. Mitä antaisinkaan yhdestä ystävästä. Olen aina ollut yksin, mutta yksinäiseksi olen vasta itseni kokenut viimeisen vuoden aikana. Facebookia lukiessa huomaan, ,että pari tuttua ovat pitäneet illanistujaisia. Olin kerran mukana, kun tungin (puoli)väkisin mukaan. Muuten olen lukenut vain FB:n välityksellä. Kouluajat ja ulkopuolelle jättäminen tulee mieleen. Terapia-aikoja saan nykyään kerran kuussa, koska en ole tarpeeksi masentunut. Siellä neuvotaan hankkimaan kavereita. Kuinka, kun tuttavapiiri sulkee ulkopuolelle?
Yksinäinen nuori
Hans-Jurgen
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.