Tai eivät nämä nyt niin uusia ole, mutta tänäkin kesänä huomiota kiinnittäneitä, viimeksi tänään.
1) Tuntuu yhä vain yleistyvän tapa ajaa kapeillakin väylillä aivan keskellä. Plotterin väyläviivaako siinä seurataan, vaikka viitatkin olisivat osoittamassa väylän reunoja (ja aika monessa paikassa muuten plotteri näyttää väyläalueen reunatkin). Olisi vastaantulijoita kohtaan ystävällisempää ajaa vähän sivussa siitä keskiviivasta, tietysti sen oikealla puolella menosuuntaan nähden.
2) Täysvalkoiset purjeet tuntuvat hiljalleen yleistyvän, siis ilman purjenumeroa olevat. Toki yhdeksässä kymmenestä purkkarista näyttää yhå purjenumerot olevan eli olisi ronskia liioittelua väittää sitä katoavaksi kansanperinteeksi, mutta vähenemistä on silti havaittavissa. Sekö vaikuttaa, että nyt on olemassa ihan virallinen rekisteri purjeveneillekin?
Ai joo, vielä kolmas juttu, oikeastaan kysymys niille, joiden venehistoriassa on sekä perinteisiä isopurjeita että rullapurjeita. Oletteko huomanneet "purjehdusherkkyydessä" eroa näiden välillä eli tuleeko ajettua enemmän purjeilla, kun on rulla? Itse olen miettinyt, että jos isopurjekin olisi rullalla, niin se tulisi ehkä avattua sieltä herkemmin. Nyt käy usein niin, että kun jollekin kapealle tai muuten vaikkapa tuulensuunnan vuoksi hankalasti purjehdittavalle matkaosuudelle tullessa tipauttaa isopurjeen ja koilaa köydet säilytysasemiinsa, ei sitten enää viitsi käydä nostamaan, vaikka olisi vielä jokin viitisen mailia ihan hyvää seilausmatkaa ennen kotisatamaa tai muuta määränpäätä.
1) Tuntuu yhä vain yleistyvän tapa ajaa kapeillakin väylillä aivan keskellä. Plotterin väyläviivaako siinä seurataan, vaikka viitatkin olisivat osoittamassa väylän reunoja (ja aika monessa paikassa muuten plotteri näyttää väyläalueen reunatkin). Olisi vastaantulijoita kohtaan ystävällisempää ajaa vähän sivussa siitä keskiviivasta, tietysti sen oikealla puolella menosuuntaan nähden.
2) Täysvalkoiset purjeet tuntuvat hiljalleen yleistyvän, siis ilman purjenumeroa olevat. Toki yhdeksässä kymmenestä purkkarista näyttää yhå purjenumerot olevan eli olisi ronskia liioittelua väittää sitä katoavaksi kansanperinteeksi, mutta vähenemistä on silti havaittavissa. Sekö vaikuttaa, että nyt on olemassa ihan virallinen rekisteri purjeveneillekin?
Ai joo, vielä kolmas juttu, oikeastaan kysymys niille, joiden venehistoriassa on sekä perinteisiä isopurjeita että rullapurjeita. Oletteko huomanneet "purjehdusherkkyydessä" eroa näiden välillä eli tuleeko ajettua enemmän purjeilla, kun on rulla? Itse olen miettinyt, että jos isopurjekin olisi rullalla, niin se tulisi ehkä avattua sieltä herkemmin. Nyt käy usein niin, että kun jollekin kapealle tai muuten vaikkapa tuulensuunnan vuoksi hankalasti purjehdittavalle matkaosuudelle tullessa tipauttaa isopurjeen ja koilaa köydet säilytysasemiinsa, ei sitten enää viitsi käydä nostamaan, vaikka olisi vielä jokin viitisen mailia ihan hyvää seilausmatkaa ennen kotisatamaa tai muuta määränpäätä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kartion käyttö on luvattoman vähäistä.
Joo kartioita ei ole näkynyt. Menee ihan maku koko hommasta kun ei ole kartioita ja jengi ajaa keskellä väylää.
Ja havaintoja muista Pohjoismaista: Ruotsissa käytetään purjeita myös väylien vastatuuliosuuksilla eikä ehkä ajeta koneella yhtä usein kuin meillä. Mustaa kartiotahan siellä kuten ei Tanskassakaan käytetä koneajossa purje ylhäällä, koska sen käyttöpakko ei koske alle 12 m purjealuksia. Missään muualla ei nipoteta kartiosta kuin meillä. (Saksassa, mm. Kielin kanavassa, ollaan pikkutarkkoja ilman purjehtijoiden keskinäistä nalkuttamista. Siellä viranomaiset hoitavat huomattamisen, jos sellaiseen on aihetta). Norjassa en nähnyt mustaan kartiota yhdessäkään koneella ajaneessa purkkarissa.
Meillä purjenumeroiden (ja FIN-kansallisuustunnuksen) hävittäminen oli varmaankin rekisteripakon tarkoitus. Eiväthän purjeveneet saa olla erilaisia kuin moottoriveneet?
Eihän Suomessa nipoteta kartion käytöstä kuin täällä suomi.24:lla.... Ja ihan vaan tiodoksi, elämä on muualla.
Rerkisterinumero ainoana tunnuksena ei valitettavasti toimi, siinä kun ei ole maatunnusta FIN. Tietysti jos vain kotisuomessa purjehtii niin OK.
Perustele, miksi maatunnus olisi tarpeellinen missään muuallakaan liikuttaessa?
Perustelen maatunnusta siksi, että se on monessa muussa maassa käytäntö - kenties useimmissa valtioissa. Miksi juuri suomalaisten veneiden pitäisi olla tunnuksettomia? Purjetunnus on usein helpommin identifioitavissa kuin perälippu.
Toinen tunnistusasia, missä suomalaisveneet usein näyttävät poikkeavan muista, on veneen nimi ja kotipaikka. Suomalaisveneen nimi on tavallisesti luettavissa vain lähietäisyydeltä, jos silloinkaan. Onko niin, että joillekin meistä on tärkeintä edustaa venetehtaan nimeä eikä oman veneen nimestä tai kansallisuustunnuksesta ole väliä?Ainakaan saksalaisviranomaiset eivät suhtaudu suopeasti aluksiin, joiden indentifiointi ei ole selkeä. Kielin kanavassa on sakotettu purjevenettä siksi, että sen nimi ja kotipaikka/maa eivät olleet luettavissa (ko. tapauksessa vene ei ollut suomalainen).
Ehkä maatunnuksen ja veneen nimen näkymisen merkitys vähenee jos/kun lähettävä AIS tulee pakolliseksi myös huviveneisiin.
Mikäänhän ei estä pistämästä sitä FIN -lyhennettä purjeeseen vaikka rekisterinron yläpuolelle, jos pitää sitä välttämättömänä. Tuo juttu Kielin kanavasta kuulostaa hiukan "merimiesjutulta".
Minä en ainakaan näe mitään erityistä syytä, miksi kenenkään pitäisi kyetä lukemaan veneeni nimi tai kotipaikka kovinkaan kaukaa. Jos viranomaisilla on asiaa, he voivat tulla viereen ja kysyä papereita. Rekisteritunnus on tietysti lain vaatimalla tavalla näkyvissä.
Peruslähtökohta on tietysti se, että se ei kenellekään kuulu, kuka minä olen tai mikä on veneeni nimi. Oletko ikinä kuullut sellaisesta asiasta kuin yksityisyyden kunnioittaminen?
Joku oli ehtinyt vastata jo osittain samoja asioita, joita itsekin ajattelen. Alusten kansallisuustunnukseksi on kansainvälisestikin määritelty perälippu, joskaan sen käyttö ei ole yleisesti pakollista. On kuitenkin maita, joiden vesillä sitä vaaditaan. Mutta on aika selvää, että jos sellaista vaaditaan, niin mikään purjetunnus ei voi perälippua korvata sellaisena.
>> Minä en ainakaan näe mitään erityistä syytä, miksi kenenkään pitäisi kyetä lukemaan veneeni nimi tai kotipaikka kovinkaan kaukaa. Jos viranomaisilla on asiaa, he voivat tulla viereen ja kysyä papereita. Rekisteritunnus on tietysti lain vaatimalla tavalla näkyvissä. <<
Eräässä vaiheessa, olisiko ollut parikymmentä vuotta sitten, Ranskan viranomaiset vaativat, että maan aluevesille tulevassa veneessä pitää olla kannella elefantinkokoisilla kirjaimilla veneen tunnus (rekisteri- ta purjenumero). Tarkoituksena kaiketi oli veneen tunnistaminen helikopterista tai lentokoneesta. Tämä vaatimus ei liene enää voimassa.
Lain vaatimukset siis saattavat vaihdella ei maissa ja eri aikoina.
Olet oikeassa siinä, että eri maissa voi olla erilaiset vaatimukset. Muistelen kuitenkin, että tunnuksen maalaaminen kanteen koski ainoastaan eräitä valtamerikisoja. Islannissa vaaditaan, että maston toppi on maalattu tai teipattu oranssilla heijastusmaalilla, mutta se vaatimus ei koske kuin paikallisia purkkareita.
Se ulkolaisten viranomaisten toive tai vaatimus, joka koskee meidän perälippuamme, on helppo toteuttaa. Vaikka pursiseuran lippu onkin virallinen lippu, se on aika tuntematon ja on aiheuttanut joissakin tapauksissa byrokraattista ongelmaa ("tällä kertaa selviätte ilman sakkoa" jne). Siitäkin pikkuongelmasta pääsee, kun vaihtaa Itämeren ulkopuolelle seilatessa seuralipun tilalle suomen lipun.
En tiedä edellytetäänkö huviveneiltä vhf, mutta aika usein eri maiden rannikkovartiostot tai liikennevalvonnat kutsuvat veneitä vhf:llä ja haluavat tietää call signin. Esim. Bornholmin laivaväyliä ylittäviä veneitä kutsutaan sijainnin ja kurssin perusteella. Pohjanmeren puolella coast guardin vene voi ajaa viereen tarkastamaan ellei heidän vhf-kutsuunsa vastaa.
Jos haluaa jotain "extremeä" tai seikkailun makua, voi tietysti jättää veneen nimen ja kansallisuuden näkymättömäksi ja pitää vhf:n suljettuna tai kokonaan hankkimatta...
Tuossa väylän keskellä ajamisessa saattaa olla takana nykyaikaisten autopilottien reitinajomoodit. Ainakin oman pilotin ja plotterin saa ajamaan reitin molempiin suuntiin. Ongelma tuossa tulee siitä, että jos suunnittelet reitin väylän oikeaan laitaan, väärinpäin ajettuna ajatkin sitten kulkusuunnassasi sitten vasenta laitaa " vastaantulijoitten kaistalla". Tämän takia reitti tulee suunniteltua keskiviivaa pitkin, jolloin ajat yhtä väärin molempiin suuntiin. Autopiloteissa pitäisikin mielestäni olla toiminto, jolla voisi valita, paljonko reittiviivan oikealla puolen ajetaan. Tällöin oltaisiin aina väylän oikealla puolen mikäli reitti olisi suunniteltu keskiviivaa pitkin. Lentokoneiden suunnistuslaskimissa tällainen toiminto yleensä on.
Mielestäni tuo purjetunnuksista luopuminen on pelkästään hyvä asia. Aivan turha pitää virallisen venerekisterin rinnalla jotain aivan turhanpäiväistä toista minkälie harrastelijaliiton ruutupaperirekisteriä. Jos purjeissa joku tunnus tarvitaan, olkoon se veneen virallinen rekisterinumero. Autoissakin helpottaa huomattavasti tunnistamista kun auton molemmissa päissä on sama numero.
Rullapurjetta edullisempi ratkaisu on lazy jackit tai bagi ja avotilaan johdetut nostinköydet. Ainut ero rullapurjeeseen nähden on, että ei voi nostaa purjetta kuin perinteisesti keula vastatuuleen. Toisaalta melko rumia pusseja näyttävät nuo rullapurjeet vedossa olevan, eli perinteinen latoitettu purje vetää poikkeuksetta aina paremmin rullapurjeen keskittyessä lähinnä kallistamaan venettä.
En tunne ketään, joka ajaisi autopilotilla muita kuin avovesiosuuksia puhumattakaan että ajelisi ennakkoon suunnitellun reitin.
Muu liikenne vaatii aktiivista seurantaa eikä autopilotti ole kovin tarkka. Autopilotti pitää ohjelmoida eri olosuhteisiin eikä samoilla asetuksilla mennä ulapalla ja ahtaalla väylällä.
Hankkikaa ja kokeilkaa, niin tiedätte mikä se oikeasti on.
varmaan näin pinnapilotin kanssa. systeemipilotti ainakin meillä toimii samoilla säädöillä hienosti .
Tyhjättynnyritkolisee otti esille hyvän pointin! Miksi ihmeessä pitää ajaa autopilotilla saaristoväylillä silloinkin, kun siellä on vilkas veneliikenne. Se, että jollakin on edistyksellinen autopilotti ja on ohjelmoidut siihen reitit, ei muuta asiaa mitenkään. Väylillä liikkuu muitakin aluksia kuin autopilottipurjehtijoita, joiden väistämisreagointi voi olla hidastunutta! Vai eikö ole enää halua käsiohjaukseen ja valppauteen?
Erään autopilottipurjehtijan käsitys väistämisvelvollisuudesta oli aika erikoinen: se tuli kohti paaran halssilla, kun itse purjehdin sb-halssilla. Olimme törmäyskursilla ja jouduin väistämään. Lähietäisyydellä ollessamme huomautin ystävällisesti siitä, kumman olisi tullut väistää. Vastaus oli: "enhän mä voinut väistää, koska mulla autopilotti ohjaa"! Autopilottiin ohjelmoitu reitti tuskin parantaa valppautta ja väistämisvalmiutta.
Kyllä minä ajoin autopilotilla purjehtien lähes koko matkan Hangosta Espooseen mukaanlukien Barösund. Suurimman osan matkasta spinnulla. En toki reitittäen enkä keskellä väylää, vaan siellä missä matkan etenemisen kannalta oli järkevintä (tuuli, muiden ohitus, lyhyin reitti).
Ainoa tilanne, jossa jonkun piti väistää oli yhden moottoriveneen ohitus. Se kääntyi jostain syystä muutamaan kertaan suoraan eteen, jolloin muutin kurssia. Lopulta sitten huomasi takaa lähestyvän spinnun ja ajoi suoraan.
Ei ole mitään tarvetta säätää autopilottia, vaan se toimii erinomaisesti aina. Edellisen veneen pinnapilotti vaati kyllä säätöä vähän väliä eikä silti toiminut koskaan hyvin. Asiaa helpotti hiukan se, että siinä oli langaton kaukasäädin, jolla oli joskus mukava ohjailla keulakannelta.
Ruotissa ehkä tosiaan purjehditaan enemmän, mutta toisaalta siellä tuntuu olevan huomattavasti yleisempää avittaa koneella purjehtiessa. Useampaan kertaan olen ihmetellyt jonkun veneen hyvää vauhtia ja lähempää on sitten havainnut koneen käytön.
Ei rullapurje kallista yhtään sen enempää kuin perinteinen isopurje, kyllä se on enemmän kiinni purjeen kunnosta ja skuuttaajasta. Jos nämä ovat huonoja, niin kyllä se perinteinen nostettava iso kallistelee ja eikä vedä. Sama juttu tietty rullaison kanssa.
Molemmista versioista on siis kokemusta.
Eikö sentään puhuta eri asioista, jos venettä ohjataan autopilotin säätimen avulla muuttaen kurssia väistö- tai ohitustilanteissa kuin se, että autopilottiin ohjelmoidaan reitti vaikkapa Hangosta Hkiin ja laiminlyödään hyvät merimiestavat (esim. väistäminen hyvissä ajoin jne)?
Ei minua ole tippaakaan häirinnyt se, että Ruotsissa tai muualla joku purjehtii hyvää vauhtia moottorin lisäpotkulla - kun kysymys ei ole purjehduskilpailusta. Päivämerkkien käyttämättä jättämisen en ole todennut ongelmaksi missään muualla kuin suomi24-foorumilla.
Jos spinnupurjehduksessa on sen verran hyvä vauhti, että on tarpeen ohitella moottoriveneitä, eikö torven töräyttäminen auttaisi? Moottoriveneilijä ei varmaankaan tule ajatelleeksi, että takaa voidaan tulla vauhdikkaasti ilman moottorin meteliä1
Vastasi viestiin, jossa kirjoitettiin "En tunne ketään, joka ajaisi autopilotilla muita kuin avovesiosuuksia puhumattakaan että ajelisi ennakkoon suunnitellun reitin."
Minä siis ajelen välillä saaristossakin autopilotilla, mutta en suunniteltua reittiä edes avomerellä.
Purjeveneissä ei ole yleensä torvea puhallettavaa sumutorvea lukuunottamatta. Väistövelvollisena ohittavana ei toki ollut mikään ongelma väistää, mutta hiukan ihmetytti moottoriveneen (liukuva vene, joka ajoi uppoumavauhtia kipparin nauttiessa auringosta) ohjailu kun tilaa oli yllin kyllin, mutta näytti oikein haluavan suoraan eteen.
Ei minuakaan mitenkään ole häirinnyt moottorin käyttö purjehtiessa ja aivan sama minulle laittavatko kartion vai ei. Se oli vain havainto.
Sumutorvea eli katsastusmääräysten mukaista pakollista "ääninmerkinantolaitetta" tietenkin tarkoitin. Toki veneissä voi olla muitakin torvia….Kaikki eivät huomaa tähystää myös taaksepäin. Moottoriveneen mutkittelu ei varmaankaan ollut tahallista ohituksen estoa.
Kyllä siellä purjeveneessä on lähes aina se 'torvi'. Yleensä se on pinnassa tai ruorissa kiinni...
Hmm. Minulla on lazy-jackit ja kaikki köydet vedetty istuinlaatikkoon. Eli en nyt oikein niele ajatusta, että se olisi yhtä vaivaton ja nopea ratkaisu kuin rullaiso.
Toinen, mihin kiinnitin huomiotasi: annoit ymmärtää, että rullaison voi nostaa/laskea muutenkin kuin keula tuuleen. Muualta taas olen saanut sen käsityksen, että sitä ei pidetä viisaana ja että siitä voi pahimmillaan seurata rullalaitteen jumiutuminen (käsittääkseni lähinnä siksi, että purje pääsee laskostumaan rullalle).
Muissa viesteissä arveltiin autopilotin käyttöä syyksi väyläviivalla ajoon. Voi olla syy, mutta ei tunnu oikein fiksulta tavalta toimia.
Tyhmä on tyhmä, ei se pilotti asiaa muuta. Itse olen huomannut että siinä pilotissa on sellaisia nappeja, joilla suuntaa voi muuttaa.
Niin tässä taisi olla puhe nykyaikaisista autopiloteista eikä historic-luokan virveleistä, joiden tyhjätynnyrikolisee kuvittelee edelleen kahden vuosikymmenen jälkeen olevan nykytekniikan yhdeksäs ihme. Hanki itse kunnollinen autopilotti, niin tiedät mikä se on. Esim. uusissa Reiskan Evolutioneissa ei edes ole kummoisenpia säätöjä verrattuna edelliseen aukupolveen. Eikä autopilotin käyttö ulosmittaa yhtäkään hyvää meeimiestapaa. Päinvastoin. Se vapauttaa kipparin resursseja liikenteen ja reitin etenemisen tarkkailuun sekä tekee veneen liikkeiden ennakoimisesta kanssaveneilijöille helpompaa kun veneen kurssi pysyy tarkasti samana. Lisäksi pitää todeta, ettei yksikään autopilotti, ei edes uusimmat ja hienoimmat aja suunniteltua reittiä läpi ilman, että kippari hyväksyy erikseen joka ikisen käännöksen reittipisteeltä seuraavalle. Eli puheet pois, että vene ajaa Hangosta Helsinkiin itsekseen kun kippari sormettaa pyllyreikäänsä kajuutassa.
Ratissa se kai useammin on kiinni kuin vaikkapa ruorilavassa tai -akselissa ;-)
Olipa siinä vuodatusta! Tosiasia silti on, että käsiohjauksessa vene on äkkitilanteissa nopeimmin hallittavissa. Kun autopilotti ohjaa, veneen kääntämiseen tulee aina viivettä.
Kun viittasit Raymarinen Evolutioniin, niissäkin on ollut samoja vikoja kuin on edeltävissä gyro- ym. malleissa eli yllättäviä kurssin muutoksia. Oma SX-mallinen Raymarinen autopilotti voi track-toiminnossa tehdä äkkiä 10° käännöksen johonkin suuntaa ja hetken päästä palata entiselle kursille tai tehdä saman käännöksen vastakkaiseen suuntaan. Ajaminen ahtaalla väylällä tiheän veneliikenteen seassa sellaisen elektroniikkalelun ohjatessa ei ole mielestäni hyvän merimiestavan mukaista. Käsiohjaus on.
Ruorihan on sikäli monimerkityksinen ilmaus, että se saattaa tarkoittaa niin ohjauspyörää, ruorilapaa, peräsintä, pinnaa kuin aluksen ohjauslaitteiston kokonaisuuttakin.
Urpo voi siis olla kiinnittynyt ruoriin siinä samassa merkityksessä kuin hän olisi kiinnittynyt rattiin.
Suosittelen teosta "Suomalainen purjehdussanasto".
Nykykielessä "ruori" tarkoittaa nimenomaan sitä rattia, vaikka historiallinen merkitys onkin lähinnä "peräsin".
Track-tilassa voi tosiaan ainakin Raymarinet tehdä hyvinkin suuria käännöksiä. Ne ovat niin tyhmiä, että ohjaavat kompassisuuntaan ja sitten kun huomaavat olevansa liian kaukana reitiltä kääntävät jyrkästi takaisin reitille. Oma S1G kääntyy jopa 30-40 astetta noissa korjauksissa. Ongelmaa ei ole, jos kompassisuunta on identtinen COGin kanssa.
Pelkkää suuntaa ajattaessa ei tuollaisia kyllä koskaan tapahdu.
Missä niitä ahtaita väyliä tiheällä liikenteellä on? Ei ainakaa tuo Hanko-Espoo väli ollut sellainen, ettei sitä olisi aivan hyvin voinut ajaa autopilotilla 4-8 solmun vauhtia. Väistöliikkeet ehtii tehdä 10 minuuttia ennen kohtaamista.
Olen joskus pohtinut Joakimin mainitsemaa tapausta, kumpi on väistämisvelvollinen, jos takasektorista lähestyvä purjevene on ohitettavaa moottorivenettä nopeampi. Moottorivene väistää purjealusta vai ohittaja väistää ohitettavaa. Jos ja kun monirunkoveneet ja kantosiivillä varustetut purjeveneet yleistyvät niin ongelma muuttuu teoreettisesta todelliseksi
Mitä epäselvää, kun meriteiden säännöissä sanotaan selvästi, ohittava vene väistää ohitettavaa.
Ohittava on aina väistämisvelvollinen eli sääntö 13 (ohitus) a) menee ohi säännöstä 18 (alusten keskinäiset velvollisuudet).
Jopa säännössä 9 (ahtaat kulkuväylät) sanotaan kohdassa e) 2), että sääntö 13 on voimassa. Tosin 9 b) ja c) perusteella veneluokan ja kalastusta harjoittavat alukset eivät saa estää isompien kulkua eli eivät voine vedota sääntöön 13.
Kilpapurjehduksessa tilanne on sitten toinen eli styyra vs. paara on voimakkaampi sääntö, mikä tulee välillä yllätyksenä ohitettavalle.
Ei kai kysymys ollut mistään muusta kuin siitä, että ohitettava vene ei säilyttänyt suuntaansa eikä kenties nopeuttaan niinkuin meriteiden säännöt edellyttävät. Jokainen kai sentään tuntee meriteiden säännöt, mutta spinnuveneen ohitus saattoi olla motoristille yllätys eikä se siksi huomannut säilyttää kurssiaan. Ohittamista ei saa estää kurvaamalla eteen tms.
Jotta ei kellekään jäisi epäselvyyttä, lisätään tähän Meriteiden 17 säännön ensimmäinen kohta: "Milloin toinen kahdesta aluksesta on velvollinen väistämään, on toisen pidettävä suuntansa ja nopeutensa".
Havainto on sellainen, että mitä helpommin purjeet ovat rullattavissa sisään, ne rullataan. Rullan avaaminen taas vaikuttaa työläämmältä, joten rullalla pysyvät.
Väyläajosta taas havainnon mukaan isommat moottoriveneet pysyvät tiukastiväyläviivan päällä. Muutoin yhteentörmäämisten kannalta samantekevää, missä kulkee, kapeatkin väylät ovat väistämisten kannalta leveitä, mutta isot aallot ovat kyllä kiusa.
Sen väyläviivalla pysymisen muuten havaitsee todella hyvin, kun veneellä on lähettävä AIS.