Kysykää mun uskovaisesta elämästä

Rakastatko maailmaa? Hyväksytkö nykypäivän yhteiskunnalliset/kulttuurilliset ilmiöt yleisesti ottaen? Homous ja esiaviollinen seksi vaikkapa päällimmäisinä sekä humaltuminen.

Onko teillä uskovaisilla sitä... kun monet sanoo, että ei ole. Eikä kukaan ole sitä ikinä nähnyt. Tai päässyt ainakaan kokeilemaan.

Siis elämää?

Etkö väsy ja kyllästy kuuntelemaan samoja fraaseja joka viikko , kuukausi, vuosi,jne. Puheiden sävy ja sanat ovat samaa toistoa, ei mitään uutta, aina samaa ja vanhaa.
Eikö nuo virret ole itkun piukeita, sanoiltaan synkkiä ja harmaita. Virsien sekä laulujen sanat ja sävelet ovat vakavia, mollivoittoisia, ikäviä. Eikö virsikirja uudistuksessa kukaan älynnyt ehdottaa, että laulujen sanat ja varsinkin sävelet tehtäisiin iloisiksi. Nyt ne on harmaan ikävän kuuloisia. Toista on muiden hengellisten suuntien laulujen virsien iloisuus ja iloiset sanat, mutta nämä lestadiolaisten laulut niin surkealla sävelellä, että ihan latteaksi mieliala painuu. Miksi usko ei saa olla iloinen asia, vaan hirmu vakava, jossa vain kuolemasta puhutaan. Kuka sitä nyt jaksaa aina kuolemaa käsitellä joka saarnassa. Ja sitten se ikuisuus kysymys. Tupakinpoltto on niin ruma ja vastenmielinen elämän tapa, että kuinka voi sellaista hyväksyä. Tupakallahan te haette rohkaisua ja tyyydytystä, kun ette saa sitä saarnasta eikä Jumalakaan voi teitä tässä tupakan riivaajista päästää.