Kaikki menee naimisiin

ja minä muistan kun olin 19-20
yli 30 muistin, kohta palvelutalossa

Omilla valinnoillasi luot elämänpolkusi. Kaikkea elämässä ei voi saada eikä pidä tavoitella. Pääasia on että teet sellaisia valintoja joilla tulet onnellisekski.

Hyvää viikonalkua :)

Välillä tuntuu, että mun valinnoissa ei ole järjen häivää... En tiedä, elämä on.

Olet varmaan tehnyt ihan oikeita valintoja koska suhteesi on taakse jääneitä. Lapsia ei kannata tehdä suhdetta ylläpitämään tai vahvistamaan vaikka nuoret ihmiset niin usein kuvittelevat, että sillä suhteensa kestävyyden varmistavat. Suhteesta tulee sillä ajattelulla vankila, jonka ylläpitäjäksi on valittu se viattomin osapuoli, eli lapsi.
Katso erotilastoja, huostaanottojen määrää, toimeentulon varassa elävien lapsiperheiden määrää, lasten mielialalääkkeiden tarvetta, vihaisten ja katkerien vanhempien erotilanteita jne.
Tämän palstan kirjoituksistakin voi nähdä sen epätoivon, mikä monessa parisuhteessa ja perheessä vallitsee. Ajattele jatkossa toisin valinnoistasi. Lapsia ei tehdä itselle, vaan ne kuuluu tehdä vasta silloin, kun vanhemmilla on lapsille pyyteetöntä annettavaa. Onnellinen kasvuympäristö, ehjä koti, molempien vanhempien ehdoton kasvatukseen sitoutuminen, vanhempien tasapainoinen rehellinen parisuhde, ilman hyväksikäyttöä jne.

En tietenkään hankisi lapsia ennen kuin olen varmassa ja hyvässä parisuhteessa ja kunnes voin tarjota lapselle hyvän kodin. Mutta jos liikaa alkaa sopivalta elämäntilanteelta vaatimaan, tuleeko sopivaa elämäntilannetta koskaan!?

Hyvää ja objektiivista pohdintaa katsoeteen nimimerkiltä. Niin se usein menee, että ne joiden pitäisi perustaa perheitä ja kasvattaa lapsia, ne ei sitä nykymaailmassa tee. Omissa ystävissä paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat liian fiksuja siihen teatteriin lähtemään. Maailman meno ei tue enää lisääntymistä tai niitä perheen arvoja, joista lapsia kuuluisi maailmaan valmistaa.
Itsekkyys, pinnallisuus, narsistinen ajattelu, kilpailuun kannustavat sosiaalinormit. Lapsia tehdään nykyään paljon oman minän jatkeiksi, puutteellisen identiteetin täytteiksi, parisuhteen jalkapalloiksi, sosiaalitukien ylläpitäjiksi, isovanhempien maskoteiksi, ympäristön normeihin asettumiseksi, niillä myös kiristetään tai puolustetaan omaa sosiaalista käytöstä tai asemaa.
Kertooko tämän päivän hengettömät nuoret itsestään vai vanhemmistaan, kun koulukiusaamisesta on tullut ongelma ja empatia on jo lapsilla kadoksissa.
Teinit näyttää botoxibarbeilta ja tulevaisuuden haave on päästä BB-taloon esiintymään. Tylsistyneisyys ja masennus nuorten ongelmia. Vanhojen ihmisten vaivat nykyään nuorilla teineillä.

M....Mies kirjoitti:

Omilla valinnoillasi luot elämänpolkusi. Kaikkea elämässä ei voi saada eikä pidä tavoitella. Pääasia on että teet sellaisia valintoja joilla tulet onnellisekski.

Hyvää viikonalkua :)

Hedonistinen ajatustyyli.

a_päivällä kirjoitti:

En tietenkään hankisi lapsia ennen kuin olen varmassa ja hyvässä parisuhteessa ja kunnes voin tarjota lapselle hyvän kodin. Mutta jos liikaa alkaa sopivalta elämäntilanteelta vaatimaan, tuleeko sopivaa elämäntilannetta koskaan!?

Tuota 'jos liikaa ajattelee, niin jää lapset tekemättä' lausetta käytetään jo liikaa. Sitä viljelee ne ihmiset joilla on aseteellinen mielipide siihen asiaan. Gynegologit ja hoitoalan ihmiset, joiden elämän katsomus on vahvasti perheeseen ja kaikkien lisääntymiseen pohjautuva. Samaa lausetta et kuule hoettavan siellä missä perheiden realiteetteja ongelmineen käsitellään.
Kysy lestadiolaiselta ja biologilta pitäisikö kaikkien ihmisten lisääntyä..biologi voi vastaa ehkä 'ei, linnutkin tekevät paremmat pesät omille poikasilleen kuin ihmiset ja opettavat ne kunnolla lentämään' jne.

Tämä aihe taitaakin olla sinulle arka... Tosiaan kaikkien ei tarvitse tai sitten kannata hankkia lapsia...

Ei ole arka aihe. Päinvastoin, voin puhua siitä hyvin objektiivisesti. Omat lapset jo aikuisia ja ammattina sellainen työ, joka antaa toisenlaista näkemystä.
Jos olisin nyt tässä iässä ja maailmassa, siinä perheen perustamisen iässä, niin lapset jäisivät varmaan tekemättä, vaikka puolisokin on edelleen sama.

Ja lapsiasi ei olisi... Hmmm. Kyllä minullakin kertynyt kaikenlaista näkemystä, mutta haluan nähdä perheen perustamisen ja lapset positiivisena asiana ja täten toivoisin niitä omallekin kohdalle.

Totta kai olen onnellinen lapsistani vaikka kykenen ajattelemaan, ettei heitä välttämättä edes olisi jos miettisin perheen perustamista nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Eihän ihmisestä onnetonta siksi tule jos ei jostain onnesta edes tiedä.
Aika ja ihminen on kuitenkin muuttunut.
Eniten näitä ajatuksia itselle kertyy nyt eletyn elämän, ammatissa saadun kokemuksen ja omien lapsien tämän hetkisten ajatuksien kautta. Tämän hetken arjen realiteetit ei ole samat kuin pari vuosikymmentä sitten.
Sinulle onnea elämään, mistä sen oman onnen löydätkään.
Se voi olla puoliso, perhe, ystävät, ammatti, harrastukset, mutta ei välttämättä se, mikä toiset tekee onnelliseksi.

Kiitos. Katsellaan, millaista onnea elämä eteeni kuljettaa. Onnea on myös tosiaan se, että elämässä on mahdollisuuksia!